Elokuva
Yllättäen Maineen iskeneen raivoisan myrskyn tuhoja tutkiessaan kuvataiteilija David Drayton (Thomas Jane) lähtee poikansa Billyn (Nathan Gamble) kanssa läheiseen Bridgtonin kaupunkiin ikkunaostoksille ja saa kyytiinsä naapurin syntymäikävän herra Nortonin (Andre Braugher). Kauppareissu kääntyy kuitenkin julmaksi eloonjäämistaisteluksi, kun kaupungin peittää maidonvalkea usva, jonka sisuksiin kätkeytyy jotain varsin vaarallista. Muutama kymmenen asiakasta linnoittautuu sekatavarakauppaan ja pakokauhu alkaa nostaa selvityneiden keskuudessa rumaa päätään. Paniikkia marketin sisällä lisää myös fanaattinen rouva Carmody (Marcia Gay Harden), paikallinen kiihkouskovainen ja kylän virallinen vinopää, jonka aloittama fundamentalistinen ilmestyskirjan tulkitseminen jakaa kaupunkilaiset nopeasti kahtia. Koettelemukset pyhän sanan profetioiksi tulkitsevat joukot vakuuttuvat rouva Carmodyn tulikivenkatkuisten saarnojen myötä siitä, että pelastus ulkona vaanivilta hirviöiltä on jo raamatussakin hyväksi havaittu keino, viattomien uhraaminen.

Aiemminkin taitavaksi tulkiksi Stephen Kingin teoksille osoittautunut Frank Darabont (upeat vankilakuvaukset The Shawshank Redemption -Rita Haywoth -avain pakoon (1994) ja tunteikas Vihreä maili (1999)) palaa suosikkikirjailijansa tuotantoon fiksulla ja lohduttomalla, puhtaaksi viljellyllä kauhukuvalla The Mist -Usva.
Darabontin ohjaus on ihmiskeskeistä ja tilanteisiin sisään vievää, aavistuksen jopa dokumentaarista taltioimista, jonka keskiöön nousevat kauhuelokuville epätyypillisesti sivuteemat ja itse henkilöt. Paikoin päällekäyvät ötökkätehosteet tuppaavat varsinkin lähikuvissa latistamaan pelon puhtainta muotoa, mutta oivaltavasti ohjaaja siirtelee aina tarvittaessa fokusta osaavan näyttelijäjoukkonsa suuntaan.

Taitavasti sovitettu käsikirjoitus tekee onnistuneita käänteitä ja väistöliikkeitä, vältellen mukavasti kauhuelokuvien tyypillisimpiä kliseitä. Monenmoisen kävelevän, lentävän ja ryömivän hirviön esiinmarssin katkaisee kylmäävästi uskonnollinen aspekti, joka antaa kovakätistä kritiikkiä fundamentalismille ja maailmalopun palvonnalle, tuoden lähihistorian karmaisevia tapahtumia lähelle, aina umpihullun pastori Jim Jonesin luoman Jonestownin verilöylystä. Vaikka usvan tuomat oudot tapahtumat saavatkin eräänlaisen selityksensä, Darabont ei liikoja anna aikaa turhaan miettiä sitä, pitääkö syiden ja seurausten arvuuttelu paikkaansa. Kyse on selviytymistaistelusta, jossa vihollinen ei ole pelkästään ulkona, vaan myös omien joukoissa.

Pitääkseen tuotantokulut kurissa ja hengen hektisenä, Darabont kiinnitti elokuvaansa tv-sarja The Shieldin molemmat kameraryhmät pääkuvaaja Ronn Schmidtin johdolla. Lopputulos onkin mukaantempaava ja imukykyinen kauhukuva, jossa paniikki tarttuu myös katsojaan. Mukavia pähkinöitä puhdasverisen kauhuilun keskelle tarjoaa tavallista vinommasta huumorintajustaan tunnetun Stephen Kingin nokkelat pikkuknopit ja oivalluskykyä stimuloivat viitteet niin kirjailijan omiin kuin muihinkin kauhugenren teoksiin. David Draytonin leipätyö on elokuvajulisteiden tekijä ja työn alla olevana posterina nähdäänkin kansitaidetta Kingin omaan, Musta Torni -sarjan ensimmäiseen osaan Revolverimies. Studion seinällä on myös juliste John Carpenterin The Thing -”Se” jostakin -elokuvasta (1982), jolla kuvitteellista hattua nostetaan ohjaaja Carpenterin The Fog -Usva (1980) elokuvalle, missä myös joukko ihmisiä joutui pakenemaan sumusta hyökkäileviä riivaajia.

Renny Harlinin semi-onnistuneessa Tappajahai -variaatiossa Deep Blue Sea (1999) ensi tuntumaa päärooleihin saanut Thomas Jane on sopivan karskikuorinen, mutta yhtä aikaa myös poikamainen päähenkilö David Drayton, jonka ajaa epätoivoiseen taisteluun hätä rakkaasta Billy-pojastaan. Useasti aiemminkin kylmäävän aidoilla sivurooleilla (Oscar-palkittu rooli elokuvassa Pollock (2000) ja Akatemian ehdokkuudella huomioitu roolityö Clint Eastwoodin komeassa trillerissä Menneisyyden ote (2003)) vaikuttanut Marcia Gay Harden on rouva Carmodyna oikeasti pelottava fanaatikko, jolle sana on laki ja kaikki ihmiset synnintekijöitä, jotka ansaitsevatkin mahdollisimman tuskaisan lopun hylättyään ainoan Jumalan. Paremminkin tv:n Homicide -Pelon kadut -sarjasta (1993-1999) tuttu Andre Braugher maalaa onnistuneen ärsyttävän muotokuvan suurkaupungista Mainen osavaltioon muuttaneena lakimiehenä Nortonina, jonka alituinen asioiden rationalisointi alkaa kääntyä kohtalokkaaksi kaikille. Sivuosissa pieni ja pyöreä Toby Jones on ulkokuortaan tehokkaammaksi osoittautuva puotipuksu Ollie ja sympaattinen Frances Sternhagen kaikki kaupunkilaiset tunteva, vanha opettajatar Irene.
Darabont/King –kollaboraatioiden veteraani William Sadler tekee takuutyötä mielenterveytensä kanssa ongelmiin joutuvana Jim Grondinina ja samalla tavalla aitona esiintyy myös Laurie Holden pikku-Billysta huolehtivana Amandana.

Mark Ishamin musiikki on genrelle tyypillistä kilistelyä ja kolistelua, jossa shokkeja tehostetaan, ei alleviivata, onnistuneesti. Paikoin Darabontin aiemmissa King-kuvaelmissa tunnelman luomisesta vastanneen Thomas Newmanin minimalistiset sävelteokset mieleen tuovaa kilkuttelua ja fiilistelyä käytetään elokuvassa kuitenkin säästeliäästi ja harkiten.

Yhteenveto
Onnistunut paluu Stephen Kingin pelkistetyimpiin kauhukertomuksiin, joissa logiikka tekee tilaa tylylle tunnelmalle. Tyylikkään tehokas kauhukuva ihmisyydestä karmaisevien koettelemusten keskellä kasvaa lohduttomaksi allegoriaksi siitä, mitä kaikkea me olemmekaan valmiita tekemään pelastaaksemme rakkaamme siltä kaikkein kauheimmalta kohtalolta.