Naisen ääni: Afrikkalaisen elokuvan festivaali 2011
Vesa Jalkanen, To, 12/05/2011 - 00:00

Eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna Afrikka on säilynyt mysteerinä, josta saamme tietoa lähinnä sotia ja nälänhätää sivuavien uutisväläyksien muodossa. Toista kertaa järjestettävä Helsinki Africa Film Festival (HAFF) 12.-15.5. pyrkii esittelemään Afrikan nykypäivää ja monimuotoista kulttuuritarjontaa elokuvilla, joista monet on palkittu kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. Festivaalien tarkoituksena on tuoda esille afrikkalaista elokuvaa, mutta myös inhimillistää tuntemattomaksi jääneen mantereen kulttuurillista, historiallista ja poliittista ilmapiiriä sosiaalisia aspekteja unohtamatta. Pyrkimyksenä on osoittaa, etteivät alueen naiset ole pelkkiä sivustaseuraavia kärsijöitä sen enempää kuin Afrikkakaan ei ole ainoastaan sotien ja nälänhädän kaltaisten vitsauksien taistelutannerta. Viikonlopun aikana esitettävät elokuvat osoittavat selkeästi, ettei Afrikka suinkaan ole epämääräinen kokonaisuus, vaan mantereen sisälle mahtuu runsaasti hyvinkin erilaisia kulttuureja ja näkemyksiä.

BARAKAT! (ENOUGH!)
BarakatAfrikkalaisen elokuvafestivaalin toisen vuosikerran teemaksi on valittu naisen ääni. Vaikka Afrikkaa alueena ei mielletäkään tasa-arvon edelläkävijäksi, esitettäväksi valitut elokuvat osoittavat kehitystä tapahtuneen myös tällä sektorilla. Perinteisesti itseoikeutetusti miehille kuuluvalle elokuva-alalle on tullut yhä enenevässä määrin toinen toistaan taidokkaampia naisia, ja festivaali tuo valkokankaille läpileikkauksen heidän tuoreista töistään. Festivaaliohjelmiston 15 elokuvasta 10 onkin naisten ohjaamia, ja monissa muissakin mukaan valituissa elokuvissa käsitellään naisten rooleja, elämää, aikaansaannoksia ja tasa-arvoa. Afrikkalaisten elokuvien esittelemisen ohella tarkoituksena on lisätä kulttuurienvälistä suvaitsevaisuutta ja vuoropuhelua.

BURIED SECRETS

Buried Secrets"Tämänvuotinen ohjelmistomme näyttää, miten moninaisia afrikkalaisten naisten kokemukset ovat. Elokuvat haastavat stereotyyppistä mielikuvaa Afrikan naisista heikkoina ja äänettöminä uhreina, jollaisina media lähes aina heidät esittää. Afrikka on väärin ymmärretty maanosa, ja toivon, että Helsinki African Film Festival pystyy tarjoamaan tuoreita näkökulmia ja esittelemään myös afrikkalaisten toiveikkuutta ja visioita - ja erityisesti afrikkalaisten naisten, joiden ääntä kuullaan harvoin", festivaalin johtaja Wanjiku wa Ngugi sanoo.

FROM A WHISPER

From a WhisperFestivaaliviikonloppu näyttää elokuvia yhteensä 11 Afrikan maasta. Monet elokuvista ovat menestyneet kansainvälisillä festivaaleilla ja saaneet lukuisia palkintoja. Esimerkiksi nuoren kenialaisen naisohjaajan Wanuri Kahiun elokuva From a Whisper, joka kertoo kenialaisnäkökulmasta Yhdysvaltain Nairobin-lähetystön pommiräjähdyksestä, oli ehdolla 12 eri kategoriassa Afrikan elokuva-akatemian (African Movie Academy) palkintojenjaossa vuonna 2009, ja voitti peräti viisi: parhaasta ohjauksesta, alkuperäisestä käsikirjoituksesta, kuvauksesta, äänityksestä ja musiikista.

Muita palkittuja ja elokuvafestivaaleilla huomioituja elokuvia ovat muun muassa viime vuonna Afrikan elokuva-akatemian palkintoja kahminut nigerialainen Nollywood-elokuva The Figurine (paras elokuva, miespääosa, kuvaus ja visuaaliset elementit), Berliinin elokuvajuhlilla menestynyt Madame Brouette, Cannesissa palkittu dokumentti Sisters in Law, marokkolainen Pegase ja ugandalainen Imani. Viimeksimainitun ohjaaja, uutta afrikkalaista elokuvaa edustava Caroline Caye, saapuu paikalle, ja on mukana keskustelemassa festivaalivieraiden kanssa elokuvansa esitysten jälkeen perjantaina ja lauantaina. Imani oli viime vuonna Afrikan elokuva-akatemian valinta maanosan parhaaksi alkuperäiskieliseksi elokuvaksi.

IZULU LAMI

Imanin ohjaaja Caroline Caye: ”Halusin tuoda esiin aiheita, joista harvoin keskustellaan avoimesti. Mutta luulenpa, että elokuvan suutelukohtaukset herättävät eniten keskustelua Ugandassa! Useimmat ugandalaiset eivät ole tottuneet näkemään, että afrikkalaiset suutelevat valkokankaalla."


Viikonlopun aikana elokuvia esitetään Kulttuurikompleksi Andorran lisäksi myös Kiasmassa ARS11-näyttelyn yhteydessä. Lauantaina viimeisen elokuvan jälkeen kello 22 on vuorossa festivaaliklubi, jossa soittavat suomalais-burkinafasolainen Faso Kan ja DJ Fidelis. Lisäksi festivaalit laajenevat myös Helsingin ulkopuolelle: alueelliset elokuvakeskukset näyttävät elokuvia Kuopiossa, Oulussa, Tampereella ja Lahdessa. Kuopion HAFF-viikonloppu järjestettiin jo viime viikonloppuna, Oulu on vuorossa ensi maanantaista lähtien, Lahti 21. - 22.5. ja Tampere 23. - 26.5.

NOTRE éTRANGèRE (THE PLACE IN-BETWEEN)
The Place In-BetweenElokuvia näytetään Kino Andorrassa ja Kiasma-teatterissa osana ARS11-näyttelyä. Liput näytöksiin maksavat 7,50 euroa. Festivaalin erikoisuutena järjestetään jo toistamiseen markkinointi- ja verkostoitumistapahtuma yrityksille ja järjestöille. Sillä halutaan edistää Suomen ja Afrikan maiden välistä liiketoimintaa ja monipuolista yhteistyötä. Women Mean Business -verkostoitumistapahtuma Andorrassa (Eerikinkatu 11) torstaina 12. toukokuuta klo 17 alkaen.

Helsingissä Festivaalin järjestää Helsinki African Film Festival -työryhmä yhdessä kehitysyhteistyöjärjestö Shalin Suomi ry:n kanssa. Festivaalin suojelija on elokuvaohjaaja Mika Kaurismäki. Ulkoministeriö tukee tapahtumaa.

Taking root(Kenia | 2008)
 TAKING ROOT

Taking root on palkittu dokumentti Nobel-palkitusta kenialaisesta ympäristö- ja ihmisoikeusaktivistista Wangari Maathaista, joka omalla toiminnallaan todisti kuinka pieni ihminen voi periksi antamattomalla päättäväisyydellään vaikuttaa suuriin yhteiskunnallisiin asioihin. Wangari Maathain ideoima pienimuotoinen puun taimien istuttamisprojekti laajeni maanlaajuiseksi Green Belt Movement -liikkeeksi, joka on aktiivisesti puolustanut, ei pelkästään luontoa, vaan ihmisen asuinympäristöä kokonaisvaltaisesti demokratiaa ja ihmisoikeuksia unohtamatta. Wangari Maathai onkin joutunut useaan otteeseen valtaa pitävän eliitin silmätikuksi, mutta sisukas nainen ei suostunut antamaan periksi tyrannialle. Taidokkaan vivahteikas ja loogisesti etenevä dokumentti tarjoaa kiehtovan henkilökuvan ohella myös mainion katsauksen Kenian poliittiseen historiaan.

Les Saignantes (The Bloodettes) (Kamerun | 2005)

LES SAIGNANTES
Taking rootin tavoin myös Les Saignantes ottaa voimakkaasti kantaa päivänpolttaviin kysymyksiin; poliittisen vallan korruptioon ja naisen asemaan miesten ankaralla kädellä halllitsemassa yhteiskunnassa. Toronton elokuvafestivaaleilla ensi-iltansa saaneessa, lähitulevaisuuteen sijoittuvassa scifin, kauhun ja poliittisen trillerin aineksia yhdistelevässä dystopiassa lähestymistapa on kuitenkin täysin erilainen. Kontroversiaalinen teos yhdistelee vahvaa kuoleman ja seksin kuvastoa voimakkaan eklektisellä musiikilla kuorrutettuna tavalla, joka väkisinkin muistuttaa Sodankylässä pari vuotta sitten vierailleen saksanturkkilaisen Fatih Akinin tapaa havannoida maailmaa. Hämyisen sumuverhon kätkemässä karun urbaanissa miljöössä pienen ihmisen on aktivoiduttava voidakseen luovia elämässä eteenpäin.

Päähenkilöinä ovat Majolie ja Chouchou, kaksi tyylitietoista ja tappavaa prostituoitua, jotka oivaltavat kuinka kaksi pientä ihmistä voi vaikuttaa suuriin kysymyksiin ja taistella maan johdossa rehottavaa korruptiota ja riistopolitiikkaa vastaan. He eivät kuitenkaan Wangari Maathain tavoin ala passiiviseen vastarintaan puita istuttamalla, vaan päinvastoin heidän toimintatapansa ovat hyvin suoraviivaisen aktiivisia. Iäkkään poliitikon menehtyessä kesken aktin kaksikko tuntee suorastaan velvollisuudekseen ryhtyä pelastamaan rakasta maataan pahuuden ikeestä harventamalla pahojen poliitikkojen sankkaa rivistöä. Les Saignantes ei suinkaan jää pelkästään rikostrilleriksi tai futuristiseksi kauhuelokuvaksi, vaan se samalla pohtii Kamerunin ja laajemmin ottaen myös Afrikan tulevaisuutta poliittisine ongelmineen sukupuolten välisiä jännitteitä unohtamatta.

Imani(Uganda | 2010)

IMANI
Imani, Afrikan elokuva-akatemian valinta parhaaksi alkuperäiskieliseksi elokuvaksi, kertoo kolme saman päivän aikana tapahtuvaa koskettavaa tarinaa. Vain 12-vuotias entinen lapsisotilas Olweny ei pääse helpolla eroon sodan traumaattisista kokemuksistaan sodan runtelemassa kotikylässään raunioiden muistuttaessa karmivista kokemuksista. Seurapiirirouvan kotiapulainen ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin maksaessaan korruptoituneelle poliisille lahjuksia pelastaakseen sisarensa. Myös ystävyys joutuu koetukselle, kun Armstrongin hip hop -tanssiesityksen valmistelut ajautuvat vaikeuksiin alamaailman arvoasteikolla huipulle nousseen vanhan kaverin toimien johdosta. Päähenkilöt tarvitsevat runsain mitoin uskoa ja luottamusta (swahiliksi imani) itseensä, toisiinsa ja valoisampaan tulevaisuuteen selvitäkseen vaikeiden aikojen yli.

Vaikka päähenkilöt eivät kohtaakaan, näenäisesti toisistaan riippumattomat kertomukset limittyvät ajallisesti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi luoden katsauksen nykypäivän elämään Ugandan pääkaupungissa Kampalassa ja maaseudulla Gulun provinssissa. Hienovaraiset tarinat saavat lisää kantavuutta mainioiden näyttelijöiden avulla, eivätkä autenttiset miljööt tai musiikkivalinnat haittaa tippaakaan.

Sisters in law (Kamerun, Iso-Britannia | 2005)

SISTERS IN LAW
Myös menestysdokumentti Sisters in law luo kuvan pienen yksilön mahdollisuudesta vaikuttaa suuren maailman epäkohtiin ja muuttaa niitä. Elokuvassa käydään avoimeen taisteluun miesten ylivaltaa, väkivaltaista käytöstä sekä naisiin ja lapsiin kohdistuvaa suoranaista hyväksikäyttöä vastaan. Kumban kylässä Kamerunissa kukaan ei ole 17 vuoteen saanut tuomiota perheväkivallasta. Kaksi lujatahtoista naista, valtion syyttäjä Vera Ngassa ja paikallisen oikeustalon presidentti Beatrice Ntuba, käyvät antaumuksella väkivaltaisten miesten ja hyväksikäytön kulttuurin kimppuun. Ankaran myötätunnon, viisauden ja terävän huumorin voimin he rohkaisevat nais- ja lapsiuhreja hakemaan oikeutta - huolimatta siitä, että perheet ja yhteisö painostavat uhreja pitämään rikokset salaisina.

Pegase(Marokko | 2010)

PEGASE
Marokkolainen Pegase on unelmien ja painajaisten, unikuvien ja todellisuuden rajamaastoissa verkkaisesti matkaava psykologinen draama, joka palkittiin Afrikan merkittävimmän elokuvafestivaalin FESPACOn parhaana elokuvana kuluvana vuonna. Marokon upeisiin maisemiin sijoittuva tarina tarjoaa elämyksen, jonka seuraamiseen kannattaa syventyä. Mukana on runsaasti moniulotteista ja -tulkintaista symboliikkaa, joilla on ulkoisten esteettisten arvojen ja visuaalisen viehätyksen lisäksi myös sisällöllistä tarjottavaa.

Psykiatriseen mielisairaalaan tuodaan salaperäinen raskaana oleva Rihana, nuori maalaisnainen, joka ilmeisesti kärsii posttraumaattisesta stressireaktiosta. Psykiatri Zineb pyrkii luomaan luottamuksen kautta kontaktia Rihanaan, joka pyrkii siirtämään traumaattiset tapahtumat pois mielestään pysyttelemällä haavemaailmassaan. Rihana uskoo vakaasti isänsä hänelle kertomissa taikauskoisissa tarinoissa esiintyvään Hevosen herra -henkeen. Rihanan mukaan Hevosen herra on on siunannut raiskauksen seurauksena alkunsa saaneen, vielä syntymättömän lapsen. Kykenemättä päättämään, elääkö Rihana omien harhaluulojensa ja unelmiensa luomassa illuusiossa vai luikerteleeko hän palturia vain saadakseen olla rauhassa, Rihanan maailmaa tutkiva Zineb löytää taustalta tapahtumaketjun, jossa moni menettää asioiden ja itsensä hallinnan.

Izulu lami (Etelä-Afrikka | 2010)
IZULU LAMI
Äidin kutoma matto jää maalla asuvien orvoksi jääneiden sisarusten, Thembi, 10, ja Khwezi, 8, ainoaksi muistoksi äidistään. Kahdestaan jääneet lapsukaiset lähtevät Durbanin suurkaupunkiin etsimään kotikylässä vieraillutta valkoista pappia, joka oli rohkaissut heidän äitiä kutomaan maton pian järjestettävää käsityökilpailua silmällä pitäen. Kaupungin vilinässä oikean papin löytäminen osoittautuu kuitenkin odotettua vaikeammaksi tehtäväksi. Kaupungin suuruutta ihmetellessä sisarukset kohtaavat 12-vuotiaan katujen kasvatin Chili Biten johtaman kodittomien lasten jengin.

Suurkaupungin kaduilla karuissa olosuhteissa elävillä lapsukaisilla vastaan tulevista vaaroista huolimatta säilyy kovan kuoren alla ripaus lapsenomaista uskoa parempaan huomiseen. Luontevasti rooleihinsa sopeutuvat lapsinäyttelijät tekevät viimesilauksen uskottavaan katulapsien elämän kuvaukseen, jonka kaltaista on nähty aiemmin kenties vain Fernando Meirellesin ja Kátia Lundin ohjaamassa elokuvassa City of God (Cidade de Deus, 2002) ja siitä poikineessa televisiosarjassa City of Men. Karusta aiheestaan huolimatta Izulu lami ei syyllisty tummanpuhuvaan synkistelyyn, vaan onnistuu säilyttämään positiivissävytteisen inhimillisen otteen alusta loppuun.

Kuvagalleria: 


Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016