Vuotuinen Oscar-gaala järjestetään tänä vuonna jo 77. kertaa. Gaala
pidetään tänä vuonna Kodak Teatterissa, Los Angelesissa 27. päivä
helmikuuta. Nominaatit ja voittajat amerikkalaisen elokuvan
tärkeimmille palkinnoille päättää USA:n elokuvataiteen Akatemia.
Tänä vuonna ehdokkaat julkistettiin 25. päivä tammikuuta, ja eniten nominaatteja onnistui haalimaan The Aviator. Finding Neverland ja Million Dollar Baby tulivat perässä seitsemällä ehdokkuudella, Rayn joutueessa tyytymään kuuteen ja Sidewaysin
viiteen ehdokkuuteen. Tämä viisikko kilpailee myös parhaan elokuvan
palkinnosta. Toisin kuin kahtena edellisenä vuotena, jolloin Chicago ja The Lord of the Rings: Return of the King
hallitisivat palkintokekkereitä alusta asti, ei tänä vuonna ole
lainkaan yhtä selvää, mikä elokuva tulee poistumaan suurimpana
voittajana Oscar-gaalasta. Seuraavaksi perehdytään kuuteen yleisesti
ottaen tärkeimmäksi nähtyyn kategoriaan, aloittaen sivuosista ja
päätyen pääroolien kautta ohjaukseen, sekä itse pääpalkintoon.
Paras mies- ja naissivuosa:
Sivuosakategoriat
ovat monien mielestä tarjoilleet viime vuosien aikana enemmän
laadukkaita näyttelijäsuorituksia kuin pääosakategoriat. Se on ainakin
varmaa, että tänä vuonna kummankin sivuosakategorian ennustaminen on
todella vaikeaa, varsinkin kun Golden Globe –palkinnot menivät niille,
joilla ei ennakkoon nähty olevan juuri minkäänlaisia mahdollisuuksia.
Mutta juuri nämä GG-palkinnot antoivat voitokkaille Clive Owenille ja Natalie Portmanille
tilaa spekuloinnissa. Kummalekaan ei etukäteen uskallettu edes veikata
Oscar-ehdokkuutta, mutta molemmat sellaisen kuitenkin Closerissa
tekemistään roolisuorituksistaan nappasivat. Muhiiko tässä gaalan
todennäköisin yllätys? Mahdollisuuksien rajoissa, mutta tuskinpa
kuitenkaan. Molemmille ehdokkuus oli uran ensimmäinen, ja varsinkin
miespääosakategoriassa kilpailu muodostuu kokeneempien näyttelijöiden
väliseksi mittelöksi.
Million Dollar Babyssa nähty Morgan Freeman on pienen pieni ennakkosuosikki paras miessivuosa -pystin noutajaksi. Freemanin patsaan piti olla varma jo 1995, The Shawshank Redemptionista,
mutta tuolla, kuten kahdella muullakin kerralla Freeman on jäänyt
nuolemaan näppejään. Nyt neljättä kertaa ehdolla oleva
veteraaninäyttelijä varmasti hyötyy ehdokkuuksistaan, sillä loppujen
lopuksi Oscareiden kohtalosta päättävät kuitenkin ihmiset, eivät
absoluuttista totuutta etsivät koneet. Näin ollen myös
elämäntyöpalkintoja jaetaan aina silloin tällöin muutenkin, kuin sille
pyhitetyn palkinnon muodossa.
joka yllättäen on ainoa elokuvan miespuolinen Oscar-kandidaatti.
Churchin voiton suurimmat esteet ovat lähinnä hänen tuntemattomuutensa
ja Sidewayta edeltävä ura; tunnettuja, saati sitten mainetta ja
mammonaa niittäneitä elokuvia ei käytännössä ole. Ei olisi kuitenkaan
ensimmäinen kerta, jos Akatemia nostaisi palkinnollaan näyttelijän
statuksen täysin uudelle tasolla; parhaana esimerkkinä toimii viime
vuosilta Kevin Spacey, joka
1996 nappasi parhaan sivuosanäyttelijän pystin. Tuon jälkeen
tarjottujen roolien taso ja palkkatarjoukset nousivat täysin eri
tasolle, kuin Usual Suspectsia edeltävinä aikoina. Spacey on myös osannut hienosti käyttää mahdollisuutensa, samaa ei voida sanoa kaunottarista Angelina Jolie ja Halle Berry,
jotka ovat voittojensa jälkeen onnistuneet tekemään muutaman
hyvätuottoisen elokuvan, mutta myös taloudellisia floppeja.
Minkäänlaista taiteellista kunnianhimoa roolivalinnoissa ei ole ollut
havaittavissa.
Vaikka Jamie Foxx
onkin ehdoton suosikki voittamaan miespääosa –kategorian, ovat hänen
mahdollisuutensa sivuosapuolella varsin olemattomat, johtuen juuri
tuplaehdokkuudesta. Collateralista
saatu ehdokkuus voikin lähinnä olla haitta Foxxille, sillä harva häntä
varmastikaan molemmissa kategorioissa äänestää, ja näin ollen hänelle
tulevat äänet syövät toinen toisiaan. Näin ollen sivuosapystin
saamistodennäköisyys on todella heikko. Silti, Foxx on niitä harvoja,
joilla on tänä vuonna mahdollisuudet pitää useampi kuin yksi
kiitospuhe. Viidentenä ehdokkaana kategoriassa on tarjolla tv-puolella
paljolti vaikuttanut Alan Alda,
jonka roolisuoritus The Aviatorissa on kyllä erinomaista luokkaa, mutta
jonka nominoimisessa haisee kaikkein selvimmin elämäntyöehdokkuuden
maku – Akatemia tuskin heltyy pystyä antamaan, vaikka se ei sinällään
väärin olisikaan.
ovat ennakkoon katsottuna heikoimmilla jäillä. Okonedolle tämä oli
ensimmäinen Oscar-ehdokkuus ja kärsii selkeästi siitä, että kukaan ei
edes tiennyt hänen nimeään ennen Hotel Rwandaa. Linneyltä löytyy
ehdokkuus vuodelta 2001. Natalie Portman olisi myös ollut laskettavissa
tähän ryhmään, mutta kiitos Golden Globe -voittonsa, nousi hän
suosikkiasettelussa jokseenkin viisikon keskimmäiseksi. On
mielenkiintoisat nähdä, kenelle Screen Actors Guild antaa palkintonsa,
sillä jos Portman menee ja pitää 5. päivä tammikuuta tuollakin
kiitospuheen, nousee hän, jos nyt ei selkeäksi suosikiksi, niin ainakin
tasaveroiseksi Cate Blanchettin ja Virginia Madsenin kanssa. Cate Blanchettin rooli näyttelijälegenda Katharine Hepburnina
on kerännyt paljon kiitosta. Miten sitten Blanchettin toisen
näyttelijän tulkitseminen vaikuttaa hänen mahdollisuuksiinsa, jää
nähtäväksi. 80-luvulla ulkonäkönsä vuoksi rooleja saalistanut Virginia
Madsen on jokseenkin tasaväkinen ykkössuosikki yhdessä Blanchettin
kanssa. Ei ole lainkaan mahdotonta, että Closer luovuttaisi molemmat
sivuosapatsaat Sideways-kaksikolle Madsen – Church. Kokonaisuutena
naissivuosakategoria on todella vaikea ennustaa, sillä vaikka mukana on
parikin suhteellisen selkeää lopullisesta voittotaistelusta tippujaa,
sekoittaa Portman mukavasti pakkaa ja selkeän ykkössuosikin nimeäminen
on varsin mahdotonta.
Miessivuosa suosikki: Morgan Freeman
Miessivuosa runner-up: Thomas Haden Church
Naissivuosa runner-up: Natalie Portman
Naispääosakategoria
on myös ennakkoon hyvin pitkälti kahden näyttelijättären taistelu,
tosin muillakin ehdokkailla on kuitenkin mahdollisuutensa. Ainoastaan Catalina Sandino Morenon
mahdollisuuksia voidaan pitää jokseenkin olemattomina. Morenolla on
kaksi suurta kompastuskiveä: ensinnäkin, hän on ensikertalainen niin
ehdokkaana kuin näyttelijänä. Maria Full of Grace
on 1981 syntyneen neidin ensimmäinen elokuvarooli. Akatemia palkitsee
todella harvoin ensikertalaisia näyttelijäpuolella, vaan usein
tarvitaan useampi ehdokkuus tai vähintäänkin useampi roolisuoritus,
ennen kuin palkinto irtoaa. Ensimmästä roolisuoritustaan tekevistä
Oscar-voittajista tuorein on Anna Paquin Pianosta, ja tämänkin palkinto tuli sivuosasta.
myöten, ei näiden roolisuoritusten nähty yltävän samalle tasolle kuin
Beningin. Bening joutui kuitenkin tyytymään väkinäiseen hymyyn ja
taputtamiseen, sillä parhaan naispääosa –Oscarin kävi hakemassa
tuolloin vielä tuntematon Hilary Swank.
Million Dollar Babyssa pääroolin tehnyt Swank on ehdolla myös tänä
vuonna, ja hän ehti jo käydä pokkaamassa Golden Globe –pystin, saaden
lievän ennakkosuosikin paineet niskaansa. Toisaalta Swankin
mahdollisuuksia voi myös heikentää se tosiasia, että hän on porukan
ainoa, jolla jo on Oscar takanreunustaa komistamassa. Morenoa lukuun
ottamatta kaikilla muilla ehdokkailla on kyllä nominaatteja useampikin
kappale, mutta palkinto uupuu. Tällaisissa tapauksissa palkinto on
useimmiten tavattu antaa sellaiselle, jolta se vielä puuttuu. Brittänäyttelijä Imelda Staunton sai Vera Drakesta
pitkän uransa ensimmäisen Oscar-nominaatin. Itse elokuva on ehdolla
yhteensä kolmessa eri kategoriassa. Stauntonin nominaatissa on
nähtävissä lievää elämäntyöpalkinnon makua, mutta toisin kuin yleensä
tällaisissa tapauksissa, nominaatti ei sinällään yllättänyt ketään;
Staunton on pyörinyt ennakkoveikkailuissa heti elokuvan ilmestymisen
jälkeen.
Kate Winsletilla
on nuoresta iästään (täyttää lokakuussa 30 vuotta) huolimatta saanut
kasaan jo peräti neljä Oscar-ehdokkuutta. Aikaisemmat ehdokkuudet ovat
kuitenkin päättyneet tappioihin, eikä Winslet ole oikeastaan kertaakaan
ollut suurimpien suosikkien joukossa voittajaa mietittäessä. Ainoastaan
Titanicin yhteydessä hän on ollut jonkinlainen ennakkosuosikki, mutta
tuolloin elokuvan 12 Oscari jäi saamatta, ja palkinnon kävi pokkaamassa
As Good As It Gets–elokuvan Helen Hunt.
Winslet tulee varmasti jossain vaiheessa Oscarin voittamaan, mutta
vielä tänä vuonna hänen mahdollisuutensa ovat varsin heikot. Suosikki: Hilary Swank
Runner-up: Annette Bening
Paras miespääosa:
Tämän
vuoden miespääosapalkinto on ennakkoon katsottuna kaikkein selvin
kategoria koko Oscar-gaalassa. Sellaista arvostelua ei Raysta ole
varmasti julkaistukaan, jossa Jamie Foxxin roolisuoritusta Ray
Charlesina ei oltaisi ylistetty. Foxxin voittomahdollisuuksia paransi
entisestään se, että toinen ennakkoon pahimmista kilpailijoista, Paul
Giamatti jäi kokonaan ilman nominaattia. Voidaan varsin suoraan katsoa,
että Clint Eastwoodin
roolisuoritus Million Dollar Babyssa käveli Giamattin Sideways
tulkinnan yli. Vaikka Eastwoodin suoritusta ollaan myös kehuttu
laajasti, uskottiin että paras elokuva sekä paras ohjaaja –nominaatti
saisi tällä kertaa riittää. Akatemia päätyi kuitenkin
triplaehdokkuuteen, aivan kuten Golden Globe –säätiökin. Golden
Globeissa Eastwood sai kolmannen ehdokkuuden parhaasta alkuperäisestä
scoresta. Eastwoodilla tuskin on kuitenkaan suuriakaan mahdollisuuksia
voittaa palkintoa, sillä hänen edellään on parikin liian kovaa
vastustajaa.
voittotoiveet lepäävät siinä, että Akatemia haluaa tälle vuodelle yhden
ison voittajan. DiCaprion papereissa tämä on The Aviator, jossa hän
teki pääroolin multimiljonääri Howard Hughesina.
Ei olisi lainkaan tavatonta, että Oscar Akatemia haluaisi ikään kuin
kasata palkintoja ja jakaa paras elokuva –pystin voittajalle hieman
"ylimääräistä". Tällaisesta käy tuoreena esimerkkinä vuoden 2003 Catharine Zeta Jonesin
sivuosavoitto musikaalista Chicago. Mutta jos The Aviatorin ei voita
gaalan pääpalkintoa, on DiCaprion mahdollisuudet, Golden Globe
-voitosta huolimatta, varsin vähäiset. Silti hän on kisan ykköshaastaja
Foxxille. Hotel Rwandasta ensimmäisen ehdokkuutensa napannut Don Cheadle
on jokseenkin heikoilla mahdollisuuksilla matkassa, mutta yllätyksen
mahdollisuus on toki aina olemassa. Cheadlen asemaa on verrattu Adrian Brodyyn. Vuonna 2003 kamerat osoittivat 'and the Oscar goes to...' -vaiheessa Daniel Day-Lewisia ja Jack Nicholsonia,
mutta voiton nappasi kuitenkin kaikkien aikojen nuorimpana
miespääosavoittajana Brody. Johnny Depp sai toisen nominaatin
peräjälkeen, ja tässä onkin hänen mahdollisuus. Monien mielestä viime
vuotinen Sean Pennille mennyt palkinto olisi pitänyt antaa Deppille hänen roolisuorituksestaan Pirates of the Caribbean: Curse of the Black Pearl
-elokuvassa. Depp oli yleisön suosikki voittajaksi, mutta hänen
mahdollisuutensa kaatoi mahdollisesti hyvin paljon itse elokuva. Vaikka
roolisuoritus oli kiistämättä hyvä, oli se astetta liian kevyessä
elokuvassa. Depp on joka tapauksessa kisan musta hevonen, vaikkakin
hänen Hollywoodista ja Amerikasta antamansa varsin ynseät kommentit
eivät varsinaisesti paranna hänen mahdollisuuksiaan. Akatemia on
ennenkin tehnyt myönnytyksiä edellisen vuoden 'töpeistään', tuoreimpana
Nicole Kidmanin varmana pidetyn Moulin Rouge! -voiton korvaaminen vuotta myöhemmin Hours –pystillä. Näyttelijä-
Oscareita tupataan antamaan ennemminkin kärsimisestä, kuin
räyhäämisestä. Lisäksi roolisuorituksen tulisi olla luonteeltaan
vakava. Paras esimerkki tästä on, että Jim Carrey
kärsii vieläkin vahvasta koomikkotaustastaan: mies on ollut kuudesti
ehdolla Golden Globeissa, ja voittanutkin kahdesti, mutta silti Oscar
-nominaatti puuttuu yhä. Tänä vuonna monet odottivat hänen saavan
ehdokkuuden Eternal Sunshine of the Spotless Mindista, mutta toisin kävi.
Suosikki: Jamie Foxx
Runner-up: Leonardo DiCaprio
Paras ohjaaja:
Clint
Eastwood on hallinnut tähän asti paras ohjaaja -palkintoja. Eastwoodin
Voitto Golden Globe –gaalassa ei sinällään tullut yllätyksenä, sillä
pahin kilpakumppani Martin Scorsese
oli juuri toissavuonna voittanut palkinnon. Mutta kun Directors Guild
of America (DGA) jakoi vuoden parhaan ohjaajan palkintonsa, oli
Eastwoodin julistaminen voittajaksi elokuvapiireille varsin kova
yllätys. Laajalti veikattiin, että tämä olisi vihdoin Scorsesen vuosi
ja miehelle annettaisiin myös puuttuva DGA-tunnustus. Mies sai
kuitenkin jo kuudetta kertaa kuunnella muiden pitämän kiitospuheen.
Elämäntyöpalkinnon Scorseselle annettiin kutienkin 2003, joten aivan
ilman selkääntaputuksia hän ei kuitenkaan DGA:n puolelta ole jäänyt.
Directors Guild on nimennyt Eastwoodin kolmasti ehdokkaaksi, ja
kahdesti hän myös poistunut voittajana. Edellinen voitto tuli miehen
tähän asti viimeisestä westernistaan, vuoden 1993 Unforgivenista, mutta viime vuonna saatu ehdokkuus Mystic Riverista päättyi tappioon The Lord of the Rings –maestro Peter Jacksonille.
Directors
Guild of American palkinnon tekee merkittäväksi kaksi asiaa.
Ensinnäkin, se on ohjaajien keskuudessa vähintään yhtä arvostettu, kuin
Oscar-palkinto, joskin sen saama julkisuusarvo on huomattavasti
pienempi. Palkinnon saajan valitsevat kuitenkin ohjaajat, Oscar
Akatemiassa sen sijaan on paljon muitakin jäseniä, kuin ohjaajia. Mutta
mikä tekee palkinnosta kiinnostavan Oscar-kisaa ajatellen, on se, että
se on äärimmäisen hyvä ennustaja Oscar-pyttyä mietittäessä. Palkinto on
ennen tätä vuotta jaettu 56 kertaa, ja tasan 50 kertaa tuon palkinnon
saaja on pitänyt kiitospuheen myös Oscar-gaalassa. Eli osumisprosentti
on himpun vajaa 90%, selkeästi korkein kaikista ennen Oscareista
jaettavista palkinnoista. Scorsesen kannattaa kuitenkin ehdottomasti
keskittyä lähihistoriaan, sillä noista kuudesta 'epäonnisesta'
tapauksesta kaksi on sattunut viimeiselle neljälle vuodelle. Vuonna
2001 Ang Lee voitti niin Golden Globen, kuin DGA:n palkinnon Hiipivä Tiikeri, Piilotettu Lohikäärme -elokuvasta, mutta ei onnistunut nappaamaan Oscar-palkintoa, vaan voiton vei Steven Soderbergh Trafficista. Soderbergh oli niin Oscar, kuin myös DGA-kilpailussa mukana kahdella elokuvalla; Trafficin lisäksi Erin Brockovich oli
valitsijamiesten mieleen. Joten jos mies olisi ollut DGA -kisassakin
ehdolla vain yhdellä elokuvalla, saattaa olla, että hän olisi voittanut
myös siellä. Toinen tapaus sattuu vuodelle 2003, jolloin Rob Marshall voitti DGA:n, mutta hävisi jokseenkin yllättäen Roman Polanskille,
jonka ei ainakaan uskottu voittavan, kiitos siviilimaailman
hölmöilyjensä (13-vuotiaan kanssa harrastanut seksiä 1978, paennut
Eurooppaan tuomiotaan).
Myös Martin Scorsese oli ehdokkaana Gangs of New Yorkin
kanssa vuonna 2002, mutta ohjaaja ja seurue joutuivat lähtemään
gaalasta tyhjin käsin, sillä kymmenen ehdokkuutta eivät tuoneet
takaisin ainoatakaan palkintoa. Scorsesen elokuvat eivät muutenkaan ole
Oscareilla juhlineet, sillä vaikka nominaatteja on tippunut varsin
tasaisesti, ovat palkinnot aina löytäneet toisen omistajan. Taxi Driver oli ehdolla neljässä kategoriassa, mutta ei voittanut yhtään patsasta. Age of Innocence ja Goodfellas
keräsivät molemmat kuusi nominaattia, mutta joutuivat molemmat
tyytymään vain yhteen patsaaseen. Raging Bull on Oscar-menestyksen
puolesta paras Scorsese-elokuva, sillä kahdeksan ehdokkuutta toivat
kaksi palkintoa. Toisaalta se oli gaalansa häviäjiä, sillä se kantoi
ennakkosuosikin viittaa. Yksi mielenkiintoinen yhdistävä tekijä
Scorsesen Oscar-tappioissa on. Hän on nyt viidettä kertaa ehdolla
ohjauksesta (lisäksi kahdesti käsikirjoituksesta), ja on hävinnyt jo
kahdesti näyttelijälle palkinnon. 1981 Robert Redford ja 1992 Kevin Costner
pyyhivät Scorsesella lattiaa. Eikä tämäkään vuosi tee poikkeusta, sillä
jälleen vastaan asettuu näyttelijänä uransa tehnyt mies, joka on vasta
kohtuullisen myöhäisessä vaiheessa siirtynyt kameran toiselle puolelle.
Clint
Eastwoodilla on jokseenkin täysin päinvastainen saldo, mitä tulee
Oscar-menestykseen. Kun hän on onnistunut ja elokuva on päässyt mukaan
Oscar-karkeloihin, on se myös saanut kotiinviemistä. Vuonna
1993Unforgiven voitti yhdeksästä ehdokkuudestaan neljä, mukana paras
ohjaus ja paras elokuva –patsaat, jotka maestro itse kävi hakemassa.
Mystic Riverin mahdollisuuksia vähensi huomattavasti The Return of the
King -sweepin osuminen samalle vuodelle, mutta tästä huolimatta kuusi
ehdokkuutta tuotti kaksi palkintoa. Eastwood ei kuitenkaan itse saanut
mitään, vaan palkinnot menivät elokuvan tähdillä Sean Pennille ja Tim Robbinsille.
Entä
kuinka sitten käy tänä vuonna? Ennakkosuosikin paineet olivat alunperin
Scorsesella, joka ei ole koskaan oikein voittanut mitään merkittävää
DGA:n elämäntyöpalkinnon lisäksi. Siitä huolimatta häntä pidetään
jokseenkin merkittävimpänä hengissä olevana elokuvantekijänä. Golden
Globe ja DGA-voittojen jälkeen puhdas tilastotiede on kuitenkin noussut
selkeästi Scorsesea vastaan, ja tehnyt Eastwoodista loppupeleissä jopa
varsin selkeän ennakkosuosikin. Scorsesen puolella on kuitenkin yksi
asia, jota kukaan akatemian jäsen ei haastattelussa myöntäisi;
elämäntyö vaikuttaa ja vaikka ura on myös Eastwoodilla niin
näyttelijänä, kuin ohjaajana äärimmäisen vahva ja hän on selkeä
Hollywood-ikoni, on häntä myös palkittu. Scorsesen näytöt
ammattitaidostaan ovat erittäin vahvat, eikä Oscar-palkinto varmasti
muuttaisi miehen uraa suuntaan taikka toiseen. Akatemia sen sijaan
saisi suuren yleisön keskuudessa kohtuullisen paljon anteeksi, sillä
vaikka esimerkiksi Gangs of New Yorkin tappio otettiin suhteellisen
kevyesti vastaan, ei samaa voida sanoa Raging Bullin ja Goodfellasin
kohtelusta.
Eastwoodin
ja Scorsesen lisäksi mukana on toki myös kolme muuta ehdokasta, mutta
he ovat ennakkoon katsottuna kyllä selvän statistin roolissa itse
gaalassa. Mike Leighin Vera
Drake ei saanut ehdokkuuta paras elokuva-kategoriassa, joten hänen
mahdollisuutensa menivät käytännössä siinä sivussa. Vaikka paras
ohjaaja ja paras elokuva palkinto menevätkin nykytrendin mukaan aina
silloin tällöin eri elokuvalle, niin kyllä jommankumman palkinnon
voittoon tarvitaan kuitenkin nominaatti molemmissa ryhmissä. Taylor Hackford
on ehdolla Raysta ja on voittanut palkinnon kertaalleen, 1978,
elokuvasta Teenage Father. Miehen mahdollisuuksiin on kuitenkin hyvin
vaikea uskoa, varsinkin kun hänellä on jo ennestään palkinto. Jos
haluaa vedonlyöntiä harrastaa ja etsii yllätyksiä, niin Alexander Paynelle
voisi koittaa rahojaan tuputtaa. Mies ei missään nimessä ole
ennakkosuosikki, vaikka hänen elokuvansa Sideways seitsemän ehdokkuutta
nappasikin. Payne on ensimmäistä kertaa ehdolla ohjaajana, mutta sai About Schimidhista
ehdokkuuden käsikirjoittajana. Myös tänä vuonna Paynella on nominaatti
tarinankertojana, ja tässä kategoriassa Payne onkin pienoinen
ennakkosuosikki. Monet akatemian jäsenet voivatkin jättää äänestämättä
nuorta Paynea sen vuoksi tässä kategoriassa, että ovat jo antaneet
tälle äänensä toisessa kategoriassa. Payne on kuitenkin vasta hieman
yli 40-vuotias, ja hänet tullaan varmasti vielä monesti näkemään
ehdokas-listoilla.
Runner-up: Martin Scorsese
Jos
on Eastwood hallinnut ohjaajamarkkinoita, saman on tehnyt The Aviator
paras elokuva –kategorioissa. Ensin Golden Globe gaalassa elokuva otti
gaalan pääpalkinnon voittamalla draama-sarjan parhaan elokuva pystin,
ja pian tämän jälkeen Producer's Guild of America (PGA) palkitsi Michael Mannin ja Graham Kingin
tuottaman The Aviatorin kekkereiden arvostetuimmalla pystillä. Kun
tarkastellaan viimeisen 15 vuoden saldoa, niin Golden Globen voitto on
tiennyt 60% voittomahdollisuutta Oscar-gaalassa. Tosin viimeiseltä
kuudelta vuodelta GG:llä ei ole kuin yksi 'huti', joten valitsijat ovat
olleet hyvin samoilla linjoilla viime vuosina. Tuottajien tunnustuksen
voittajalle on tarjolla samalta ajalta 73% voittomahdollisuus.
Erimielisyydet ovat jakautuneet varsin tasaisesti, viimeisen 12 vuoden
ajalta joka kolmas PGA-pysti on mennyt eri osoitteeseen kuin Oscar. Ja
The Aviator sattuu olemaan juuri Chicagon ja Return of the Kingin
jälkeen, joista molemmat voittivat niin Oscarin kuin PGA-palkinnonkin.
Todennäköisyyksiä laskettaessa ei saa unohtaa Directors Guildia, joka
ohjaaja-Oscarin lisäksi on varsin hyvä arvuuttelemaan paras-elokuva
Oscarin kohtaloa. DGA:n ohjaajapalkinnon voittaja on osunut viimeisen
15 vuoden aikana neljästi eri elokuvaan, kuin minkä Akatemia on
valinnut vuoden elokuvaksi.
todennäköisyyslaskennasta, parhaan elokuvan Oscar-palkintoa kun ei
ainakaan vielä jaeta niiden perusteella. Kuten ohjaajakategoriassa,
niin myös tässä on kaksi varsin selkeää ennakkosuosikkia: Million
Dollar Baby ja The Aviator. Scorsese ei kuitenkaan varsinaisesti ole
tällä kertaa ehdolla, mutta sen sijaan Eastwood tulee ehdokkuuden
saamaan tuottajana, kuten on saanut kaikissa muissakin tämän vuoden
gaaloissa. Vielä virallisia tuottaja-nimiä ei ole näille kahdelle
pääsuosikille annettu, mutta The Aviatorin tapauksessa ne tulevat
olemaan King ja Graham, kun taas Million Dollar Babyn tuottajana häärii
mm. juuri Eastwood. Näin ollen Clintilla on teoriassa mahdollisuus
tehdä 'cameronit', ja lähteä gaalasta kolmen pytyn kanssa. Tämä vaatii
kuitenkin jo pienen ihmeen.
Sitten
James Cameron + Titanic yhdistelmän parhaan elokuvan ja parhaan
ohjaajan pysti on mennyt eri elokuvalle joka toinen vuosi. Viime vuonna
nämä palkinnot menivät samaan osoitteeseen, kun The Return of the King
putsasi pöytää. On hyvin todennäköistä, että tänä vuonna kaksi
tärkeintä palkintoa jaetaan kahden elokuvan kesken. Akatemia tuskin
haluaa jättää palkitsematta kumpaakaan tämän vuoden palkinnollisesti
niin sanotusti isoista elokuvista, ja juuri näiden kahden palkinnon
jakaminen olisi kaikkein helpoin tapa jättää kaikkien suuhun hyvä maku.
että se on hyvin Oscarmainen. Suurella budjetilla tehty,
spektaakkelimaisuutta sisältävä elokuva, joka on puhtaasti
toteutukseltaan niin AAA-luokkaa, että sille on helppo kantaa kasa
nominaatteja. Akatemian silmissä elokuvan on lähes mahdotonta saada
edes ehdokkuutta paras elokuva –kategoriaan, jos se ei kerää nippua
muita ehdokkuuksia. Tämä on toki sinällään järkeen käypää, sillä
harvoinpa keskitason näyttelyä, kohtuullista ohjausta ja vähän
sinnepäin tehtyä käsikirjoitusta sisältävät elokuvat nousevat osiensa
summaa suuremmiksi mestariteoksiksi. Ehdokkuuksien tärkeydestä puhuu jo
sekin tosiasia, että viimeisen 20 vuoden aikana 18 kertaa se elokuva,
jolla on eniten nominaatteja, on voittanut gaalan viimeisenä jaettavan
patsaan. Mielenkiintoinen fakta on, että koskaan elokuva, joka on
kertonut Hollywoodista, ei ole onnistunut voittamaan parhaan elokuvan
palkintoa. The Aviator kuvaa tähtitehdasta kuitenkin hyvin
glamourisesti, ja esittää sen upeimmassa loistossaan. Scorsese onkin
saanut jopa kritiikkiä liiallisesta Akatemian kumartelusta. Eastwoodia
puolestaan ei varmastikaan haittaa se tosiasia, että hän nauttii
ikonimaista statusta Amerikan elokuvapiireissä, ja hänen
palkitsemistaan ei koskaan katsota pahalla. M$B ei kuitenkaan ole
mikään varsinainen mittatilaustyö Akatemialle, sillä mukana ei ole
henkiseltä kehitykseltään jälkeenjääneitä ihmisiä tai muuta takuuvarmaa
yleisönpehmentäjää. Elokuva on myös tehty harvinaisen pienellä
budjetilla Oscar-elokuvaksi, ainoastaan 30 miljoonaa dollaria kului
tuotantoon. Muista ehdokkaista Finding Neverland voi unohtaa voittonsa heti alkuunsa, sillä elokuvan ohjannut Marc Forster
ei päässyt edes ehdolle ohjaajakategoriaan ja olisi historiallista jos
tällaisessa tapauksessa voitto napsahtaisi. Jamie Foxx on tämän gaalan
suurin toivo Ray-elokuvaa ajatellen, ja elokuva myös nähdään niin
pitkälti yhden miehen showna, että parhaan elokuvan palkinto jää
toiseen kertaan. Yllätyskorttia pitää tässäkin kategoriassa Alexander
Paynen ohjaama Sideways, joka keräsi komean nipun kriitikoiden vuoden
paras elokuva –palkintoja. Sideways on sinällään sopivin vaihtoehto,
että se tulisi ikään kuin puun takaa ja Akatemia ainakin järjestäisi
keskustelua elokuvapiireihin pitkäksi aikaa. PGA, DGA ja Golden Globe
pystit voitti 1999 Saving Private Ryan, mutta elokuva ei siitä huolimatta onnistunut kahmimaan parhaan elokuvan Oscar-palkintoa, vaan puun takaa tullut Shakesphere in Love yllätti kaikki nappaamalla seitsemän patsasta, mukana myös parhaan elokuvan –palkinto.
Suoikki: The Aviator, Million Dollar Baby
Runner-up: -
Mistä elokuvasta sitten arvotaan gaalan suurin voittaja? Oma
veikkaukseni on, että The Aviator saattaa voittaa määrällisesti eniten
palkintoja, johtuen siitä, että se on ehdolla monessa sellaisessa
kategoriassa, jossa muut pääehdokkaat eivät ole esillä. Viime vuoden
kaltaista pöydän putsaamista on kuitenkaan turha odottaa, sillä The
Aviator ei tule voittamaan kaikkia näyttelijäpalkintoja, ja tuskin
myöskään keräämään molempia gaalan pääpalkintoja, vaan ainakin toinen,
ellei molemmat, näistä jäävät Eastoodin Million Dollar Babyn hyppysiin.
M$B onkin ehkä vahvin ehdokas keräämään gaalan pääpotin, siten että
suurin osa tärkeistä palkinnoista jää sen hyppysiin.
Kolmikosta Sideways, Million Dollar Baby ja The Aviator yksikään tuskin
jää ilman pystiä. Mutta koska voittajien lisäksi tarvitaan aina
häviäjiä, niin myös sellaiset täytyy nimetä. On kyllä erittäin karua
puhua tässä yhteydessä häviäjistä, koska onko Oscar-gaalassa todellisia
häviäjiä, vai vain voittajia ja hyviä kakkosia. Ehdolla on kuitenkin
Akatemian mielestä vuoden parhaat elokuvat, eli jo nominaatti sinällään
on suuri kunnia, joka suodaan hyvin harvoille. Mutta jos häviäjä on
pakko etsiä, niin seitsemän ehdokkuuden Finding Neverland voisi olla
tällainen, kuten myös Jamie Foxxilla ratsastava Ray, joka jäänee ilman
palkintoa siinä tapauksessa, jos Foxx ei palkintoa onnistu voittamaan.
- Kirjaudu sisään lähettääksesi kommentteja