Elokuva
Hellboy- ja Blade II -elokuvilla suuren yleisön tietoisuuteen ponnistaneen käsikirjoittaja-ohjaaja Guillermo del Toron aiemmista ohjaustöistä kriitikoita on miellyttänyt eniten Devil's Backbone (El Espinazo del diablo). Ensimmäinen todellinen mestariteos on kuitenkin meksikolaisen uutukainen, Pan's Labyrinth (El Laberinto del Fauno).

Espanjan sisällissodan keskelle vuoteen 1944 sijoittuva elokuva kertoo pienestä, mutta neuvokkaasta Ofelia-tytöstä, joka rakentaa ympärilleen mielikuvitusmaailman paetakseen todellisuutta. Tässä maagisessa, keijujen ja kummajaisten asuttamassa maailmassa fasistiupseerien jaloissa pyörivä tyttö voi vihdoinkin tuntea olevansa merkityksellinen. Todellisuus ja fantasia sekoittuvat. Panokset ovat suuret rajan molemmin puolin. Fantasiamaailman tapahtumat heittävät varjonsa Ofelian ja lopulta myös tämän lähimmäisten elämään.

Espanjankielinen Pan's Labyrinth ei ole puhdas fantasiaelokuva, vaan del Toro yhdistelee eri lajityyppejä taidokkaasti onnistuen ravistelemaan kokonaisvaltaisesti katsojan tunneskaalaa. Fantasiamaailma vetää kyllä  katsojaa magneetin lailla puoleensa, mutta ilman draamaelementtejä teos olisi ollut paljon yksiulotteisempi. Vaikka taistelu fasistien ja vastarintaliikkeen välillä tuntuu loputtomalta teurastukselta, pöyristyttävintä on kuitenkin se ihmisarvoa pilkkanaan pitävä henkinen väkivalta, jota tukikohtaa johtava Ofelian isäpuoli kohdistaa lähimmäisiinsä. Brutaalit kidutuskohtaukset edustavat puolestaan äärimmilleen vietyä fyysistä väkivaltaa.

Kiehtova tarina imaisee alkuhämmennyksestä toipuneen katsojan mukaansa, nauliten tämän tuoliinsa loppuelokuvan ajaksi. Tummanpuhuvat lavasteet, valoilla ja varjoilla leikittely sekä lumoava musiikki synnyttävät tunnelman, joka säilyy vahvana läpi elokuvan. Hellboyn kuvannut Guillermo Navarro on jälleen mies paikallaan kameran takana. Pienehköstä budjetista huolimatta elokuva näyttää todella upealta. Tapahtumapaikkojen jokainen visuaalinen elementti vaikuttaa loppuun asti harkitulta. Kuvastossa onkin paljon samaa kuin monissa Tim Burtonin elokuvissa.

Satumaailman ilmeikkäitä kummajaisia katsoo myös ilokseen. Pitopöydän ääressä nuokkuva hirvitys on suorastaan nerokas. Henkilöhahmot ovat riittävän omaperäisiä ja elämänmakuisia, jotta elokuvan draamaosiot soljuvat kompuroimatta. Sergi López tekee huikeaa työtä sadistisena kapteenina. Näin vastenmielisiä henkilöhahmoa näkee harvoin valkokankaalla. Toinen vahva tulkitsija on tukikohdan siviilihenkilöstöön lukeutuva Maribel Verdú, joka muistetaan ehkä parhaiten Alfonso Cuarónin ohjaamasta Ja äitiäs kans (Y tu mamá tambien) -elokuvasta.

Yhteenveto

Cannesissa kultaisesta palmusta kisannut Pan's Labyrinth lunastaa odotukset ja nousee yhdeksi vuoden 2006 kiehtovimmista elokuvista.