Elokuva

Vuonna 1988 siskokset Kristi (Jessica Tyler Brown) ja Katie (Chloe Csengery) viettävät onnellista lapsuutta rakastavan äidin Julien (Lauren Bittner) ja mukavan isäpuolen Dennisin (Christopher Nicholas Smith) huomassa. Itsensä hääkuvaajana työllistävä Dennis innostuu eräänä iltana ottamaan videokameran mukaan myös makuuhuoneeseen. Kotivideon teon kuitenkin keskeyttää kevyt maanjäristys, jonka aikana nauhalle tallentuu outo ilmiö. Kuvaustekniikoista enemmänkin tietävän ystävänsä Randyn (Dustin Ingram) ehdotuksesta Dennis asentaa useita kameroita taloon ja nauhoilta paljastuu lisää selittämättömiä tapahtumia. Kristin mielikuvitusystävä, jonka tyttö väittää asuvan lastenhuoneen komerossa, alkaa äkkiä tuntua vaarallisen oikealta. 

Peliohjelmoija Oren Peli kuvasi kotonaan reilussa viikossa kymmenen tuhannen dollarin budjetilla paholaisen riivaamasta nuoresta parista kertovan mukamentin Paranormal Activity (2007), joka tehokkaasti internet-markkiointia hyödyntäen teki itsestään jo ennen ensi-iltaa ilmiön ja takuuvarman kassamagneetin samaan tapaan kuin vastaava oman aikansa tuote Blair Witch Project (1999). Elokuvan laajan valkokangaslevityksen mahdollisti näkemästään vakuuttunut Steven Spielberg, jonka aikanaan tuottama Poltergeist (1982) onkin tarinan ilmeisin esikuva. 

Aikuisen Katien ja tämän poikaystävän tarinan kertoneen Paranormal Activityn esiosa, Kristia perheineen seurannut Paranormal Activity 2 (2010) tuotettiin miljoonabudjetilla ja ammattiohjaajan (Tod Williams) avulla. Myös Paranormal Activity 3 on pakotettu kertomaan tarinaa aikajanassa taaksepäin, koska ensimmäisen elokuvan finaali poissulki ilmeisimmät mahdollisuudet jatkaa sitä. Jatko-osat kuitenkin säilyttävät ykkösen maltillisen toteutustavan ja riippumattoman käsityöhengen

Kahden edellisen tavoin Paranormal Activity 3 ei kirjoita uutta lukua kauhugenren klassikoiden listaan, mutta muistaa sen perusajatuksen, että pelottavinta on se, mitä ei näe. Eikä sihen tarvita loputtomia veriorgioita ja goretehosteita, joita omaan vastenmielisyyteensä tukehtuneen gornokauhusarjan Saw tekijät lisäsivät elokuva elokuvalta, vaan tehokeinoina toimivat painostava hiljaisuus, odotuksen pelko ja näkymätön uhka. Kohti katsojaa lentävät esineet sen sijaan alkavat olla jo liian kulunut temppu. 

Tavoittamatta sellaista pelkokerrointa kuin esimerkiksi Oren Pelin tuottama, piinaava ja hyytävä Riivattu (Insidious, 2010), demonin liikkeistä kehitellään muutamakin vinha veto. Myös finaalin saatanalliset säkeet ja koko jutun juuret selittävä käänne onnistuvat, ja tuntemattomat näyttelijät ovat riittävän luontevia, mutta juonikokonaisuuden sisäinen logiikka ei aina toimi.
 
Yhteenveto

Jättituloksen lippuluukuilla takonut pseudodokumentti ei enää kolmatta kertaa tunnu tuoreelta, vaikka muutamasti perhettä piinavan räyhähengen temppuihin kehitelläänkin tehokkaita jippoja. Peruskonseptista kuitenkin piestään viimeisetkin mehut jo siihen malliin, että se voisi seurustella Tauskin kanssa.