Elokuva
Western mielletään yleisesti amerikkalaiseksi genreksi. Harvalle tuleekaan ensimmäiseksi mieleen sijoittaa lähestulkoon puhdasveristä westerniä 1800-luvun loppupuolen Australiaan. Australialainen John Hillcoat on tämän kuitenkin tehnyt australialaismuusikko Nick Caven käsikirjoituksen pohjalta. The Proposition muistuttaa suurelta osin Sergio Leonen ohjaamia westernejä sekä Clint Eastwoodin Armotonta (Unforgiven, 1992). Hillcoatin aiempi kokemus ohjaajana rajoittuu musiikkivideoiden lisäksi To have and to Holdiin (1996) sekä Ghosts... of the Civil Deadiin (1988). Jälkimmäisestä alkoi myös Hillcoatin ja Caven yhteistyö Caven toimiessa yhtenä elokuvan käsikirjoittajista.

Englantilainen kapteeni Stanley (Ray Winstone) vannoo tuovansa sivistyksen Australian kurjimmillekin alueille. Tehtävää auttaa julman ehdotuksen esittäminen vangitulle Charlie Burnsille (Guy Pearce). Charlien tulee etsiä ja tappaa oma isoveljensä, Arthur Burns (Danny Huston). Jos Charlie kieltäytyy tehtävästä tai epäonnistuu, joutuu pikkuveli Mike (Richard Wilson) köyden jatkoksi. Burnsin veljekset eivät ole mitään puhtaita pulmusia vaan vaarallisia ja kauan etsittyjä rikollisia, jotka ovat syyllistyneet muun muassa uudisasukasperheen naisten raiskaamiseen ja koko perheen murhaamiseen.

The Proposition antaa näyttelijöilleen mahdollisuuden näyttää taitonsa, ja sen jokainen myös tekee. Huonoja roolisuorituksia tästä elokuvasta ei löydy. Kapteeni Stanley vaimoa esittävä Emily Watson on kuin luotu viktoriaanista taloutta ja perinteitä ylläpitävän naisen rooliin. Elokuvan päärooli on Guy Pearcen vastuulla ja, mies tekee lähestulkoon parhaan roolisuorituksensa tähän mennessä. Pearce näyttelee roolinsa tyylikkään lakonisesti, ja vain pienet muutokset äänenpainossa ja eleissä kielivät hahmon tunteista. Vain L.A. Confidentialin (1997) upeasta suorituksesta jäädään jälkeen. Myös muut Burnsin veljesten näyttelijöistä hoitavat homman erinomaisesti kotiin. Richard Wilsonin tehtäväksi jää suurimmaksi osin kärsivän ja pelokkaan näytteleminen, mutta Danny Huston on elementissään vanhimman veljen roolissa. Hahmosta huokuu kokemus ja jopa eläimellisyys. Ylivoimaisesti parhaiten roolisuorituksessaan kuitenkin onnistuu Ray Winstone. Miehen julma, mutta haavoittuvainen hahmo ei takuulla jätä ketään kylmäksi.

Elokuvan maailma on täynnä verta, hikeä ja likaa. Kärpäsiä on lähes raamatullisen vitsauksen kaltaiset määrät eikä mikään ole puhdasta. Miehet hikoilevat helteessä ja vuotavat verta. Ajoittain elokuva on jopa inhorealistinen karujen olosuhteiden esittämisessä. The Proposition onkin selkeää sukua Caven musiikille. Elokuva itsessään on kuin synkkä murhaballadi ja kerronta erittäin maalailevaa, jopa runollista. Hillcoatin ohjaustyyli ja Caven käsikirjoitus toimivat hyvin yhteen. Upeat maisemat saattavat hetkessä vaihtua shokeeraavaan raadollisuuteen ja taas takaisin. Vähäisestä ohjauskokemuksesta huolimatta Hillcoat on onnistunut luomaan itselleen helposti tunnistettavan tyylin. Elokuvasta myös suorastaan huokuu autenttisuus, joka omalta osaltaan lisää läsnäolon tuntua. Asusteet ovat nappeja myöten käsin tehtyjä, ja lavasteisiin on selkeästi käytetty paljon aikaa ja vaivaa.

Kaikesta hyvästä huolimatta The Propositionissa on kuitenkin eräs merkittävä ongelma. Se on nimittäin aivan liian lyhyt. Tarinankerronta olisi hyötynyt huomattavasti lisäpituudesta. Nyt tuntuu kuin tapahtumat käytäisiin läpi pikakelauksella ja muutamat siirtymät kohtausten välillä ovat todella kömpelöitä. 

Yhteenveto
The Proposition on erittäin toimiva elokuva, joka olisi voinut olla pienellä hiomisella todellinen mestariteos. Nyt elokuvasta jää kuitenkin lievä pettymyksen tunne. Kyseessä on kuitenkin erittäin laadukas elokuva, joka kannattaa katsoa jo upean kuvauksen vuoksi.