Elokuva:

Hando on Melbournen uusnatsien kiistaton johtaja. Hän on mies joka on vakuuttunut valkoisen rodun ylemmyydestä ja vihaa silmittömästi aasialaisia maahanmuuttajia. Tukenaan hänellä on joukko yhtälailla päänsä kaljuksi ajaneita luusereita. Kaikki heistä eivät välttämättä edes ymmärrä johtajansa ideologisia mietelmiä saati osaa Handon lailla siteerata Mein Kampfia ulkomuistista vaan he haluavat vain purkaa vihaansa sopivaan kohteeseen.

Australialaisen Geoffrey Wrightin vuonna 1992 tekemä elokuva Romper Stomper nostatti valmistuessaan vuonna 1992 kotimaassaan melkoisen mediakohun joka luonnollisesti teki hyvää elokuvan katsojaluvuille. Karismaattisen Handon rooli puolestaan toi nousevalle tähdelle Russell Crowelle julkisuutta ja arvostusta joka vei hänet monien maanmiestensä tavoin lopulta Hollywoodiin. Crowen tähänastisen uran kaupallinen huippu on parhaan miesnäyttelijän Oscar -palkinnon tuonut Gladiator, mutta taiteellisella tasolla hän on tehnyt parempia roolisuorituksia elokuvissa L.A. Confidential, The Insider ja Kaunis mieli. Kuten edelläolevasta luettelosta on helppo havaita on kyseessä erittäin muuntautumiskykyinen näyttelijä joka onnistuu tässäkin elokuvassa luomaan Handosta uskottavan joskin vastenmielisen hahmon.

Romper Stomper ei kuitenkaan seiso pelkästään Crowen roolisuorituksen varassa vaikka miehen kylmäävä tulkinta äärimmäisellä vihalla itsensä täyttäneestä miehestä onkin hätkähdyttävä. Handon parhaan ystävän Daveyn roolissa nähdään kuvausten aikoihin vaikeasta huumeongelmasta kärsinyt Daniel Pollock joka teki itsemurhan ennen elokuvan lopullisen leikkauksen valmistumista. Jacqueline McKenzie, jonka joku saattaa muistaa Renny Harlinin haihupailusta Deep Blue Sea, on Gabe, kultalusikka suussa kasvanut nuori tyttö joka isäänsä järkyttääkseen lyöttäytyy yhteen kaupungin huonomaineisimman jengin kanssa ja päätyy Handon tyttöystäväksi.

Geoffrey Wright ei selittele henkilöidensä tekemisiä eikä heidän taustoistaan kerrota juuri mitään. Eräissä analyyseissä tätä elokuvaa on verrattu jopa Stanley Kubrickin mestarilliseen Kellopeliappelsiiniin. Totta on että niin Kellopeliappelsiinin Alex ja hänen druugansa kuin Romper Stomperin nahkapäät purkavat pahaa oloaan silmittömään väkivaltaan. Siihen näiden elokuvien yhtäläisyydet kuitenkin jäävät sillä Wrightin elokuvasta puuttuu tyystin yhteiskunnallinen kannanotto, sen sijaan elokuvan perimmäinen viesti on että väkivalta johtaa väkivaltaan eikä väkivallan kierteestä ole ulospääsyä.

Kuva:

Pääkuvaaja Ron Hagenin luoma kylmäävän sinisävyinen kuva on tallennettu DVD:lle anamorfisena alkuperäisellä kuvasuhteellaan. Kuvanlaadussa ei ole juuri moittimista vaikka muutamissa kohtauksissa kuvassa hienoista rakeisuutta esiintyykin. Tämä on kuitenkin peräisin käytetystä kuvaustekniikasta eikä DVD:n masteroinnista. Toimintakohtauksissa on käytetty rohkeasti käsivarakameraa jolla on saatu aikaiseksi lähes dokumenttimainen tunnelma elokuvan kiihkeisiin väkivaltakohtauksiin.

Ääni:

Alunperin Dolby Stereo -ääniraidalla tehty elokuva on tallennettu DVD:lle 5.1 -kanavaisella Dolby Digital -äänellä joka toimii varsin hyvin. Dialogi toistuu virheettömästi ja jopa surroundkanavia hyödynnetään aktiivisesti muutamissa kohtauksissa. Ääniraidalta löytyy myös kohtuullisen matalia jysähdyksiä subwooferin purekseltavaksi.

John Clifford Whiten elokuvaan luoman musiikkimaailman lisäksi ääniraidalla kuullaan australialaista punk-rockia.

Lisämateriaali:

Special Edition -merkinnällä varustetun levykotelon takakannessa mainitaan levyn sisältävän 1,5 tuntia lisämateriaalia. Laskutavasta riippuen materiaalia kuitenkin on jopa enemmän, kestäähän levyn kommenttiraita yksinään lähes 1,5 tuntia. Kommenttiraidalla äänessä on ohjaaja Geoffrey Wrightin lisäksi joukko muitakin elokuvan tekoon osallistuneita, mutta pääasiallisesti äänessä on Wright. Lisäksi levyllä on kooste elokuvan julkaisun yhteydessä vuonna 1992 tehdyistä haastatteluista joissa esiintyvät Geoffrey Wright (31 min), Russell Crowe (13 min), Jacqueline McKenzie (14 min) ja Tony Lee (11 min).

Lisäksi tarjolla on elokuvan traileri (2:57, 1.33:1, DD 2.0) sekä tekstimuotoiset esittelyt keskeisistä näyttelijöistä.

Elokuva on tekstitetty molemmilla kotimaisilla kielillä ja se on mahdollista katsoa ilman tekstitystä.

Yhteenveto:

Romper Stomper ei ole Tony Kayen American History X:n veroinen mestariteos rasismista ja sen yhteiskunnallisista syistä vaan kyseessä on enemmänkin yhden miehen sairaskertomus joka toimii ennenkaikkea Russell Crowen hyytävän roolisuorituksen ansiosta.