Elokuva
Rottapoika Remyllä (Patton Oswalt) on hämmästyttävä kulinaristinen kyky; karvakuono kun pystyy maistamaan ja haistamaan minkä tahansa ainesosan, ja vielä yhdistelemäänkin ne herkullisen suussa sulaviksi kokonaisuuksiksi. Herkkävaistoisen nenänsä johdattamana Remy päätyy kuitenkin ojasta allikkoon, kun herkutteluretki kiellettyyn keittiöön velipoika Emilen (Peter Sohn) kanssa päättyy haulikon laukauksiin. Hurja pakomatka kuljettaa Remyn keskelle Pariisia ja, kuinkas ollakaan, edesmenneen huippukokki Gusteaun (Brad Garrett) ravintolan kupeeseen, jonka kuuluisassa keittiössä ovat käynnissä suuret mullistukset. Siivoojapoika Linguini (Lou Romano) halajaa keittiömestariksi, mutta poikapololla ei ole ensimmäistäkään käsitystä mitä, ja miten soppaansa sekoittaisi. Tähän saumaan Remyn erehtymätön tietotaito sopii mainiosti ja kaksikko solmiikin sangen epätavallisen työsuhteen. Gusteaun ravintola nousee uudelleen koko ruokamaailman huulille, mutta virkaatekevä pääkokki, kiukkupussi Skinner (Ian Holm) ei ole vielä sanonut viimeistä sanaansa ruokalistaan, kuten ei ole pelätty ruokakriitikko Anton Egokaan (Peter O`Toole).

Tuotantotalo Pixar on elävä esimerkki innovatiivisuudesta, ja siitä ettei menestyksen jälkeen jäädä lepäämään laakereilla. John Lassaterin johtamalla animaatioiden aatelisella on uskomaton taito saada hahmonsa elämään jopa paremmin kuin mihin oikeat ihmisnäyttelijät ikinä pystyisivät. Olipa kyseessä sitten lelu (Toy Story, 1995), pörröinen hirviö (Monsterit OY, 2001), kala (Nemoa etsimässä, 2003) tai vaikka auto (Autot, 2006), jokainen peluri tarinoissa on aito asia, tunteva olento, jonka kanssa jakaa huomaamatta niin ilot kuin surutkin. Työpaikkansa korkeisiin vaatimuksiin vastaten on ohjaaja Brad Bird kuorruttanut leffakohokkaansa uskomattomilla yksityiskohdilla. Värikylläinen ja vauhdikas runsaudensarvi ottaa kaiken irti ravintolamiljöön tarjoamista mahdollisuuksista, unohtamatta kuitenkaan sitä elokuvan tärkeintä maustetta, taitavasti tehtyä käsikirjoitusta.

Tarinaan onkin paneuduttu antaumuksella ja sitä osataan syventää dramaattisempiinkin ulottuvuuksiin, ilman että henkeäsalpaava vauhti tai hilpeä hauskanpito siitä kärsisi. Birdilla on kadehdittava kyky löytää hahmojensa, niin ihmisten kuin eläintenkin, syvin olemus ja sydän, ja saada mahdottomalta vaikuttava kokonaisuus aidosti koskettavaksi. Rottatouillessakin käsitellään monia synkempiäkin elementtejä, hylkäämistä, yksinäisyyttä ja kuolemaakin, mutta niin taitavasti eri vivahteita sekoittaen, ettei mikään elementti peitä toista alleen.

Teknisesti Rottatouille on häikäisevää katsottavaa. Oli sitten kyseessä vaikkapa Remyn turkki tai sateessa kiiltelevä Pariisi, Pixarin neropattien kädenjälki on satumaista fotorealismia. Valkokangas on tilana kauttaaltaan käytössä ja usein ne hauskimmat ja kekseliäimmät asiat tapahtuvatkin fokuksen ulkopuolella. Kuva-alan täydellinen hallinta kokee kliimaksinsa loppupuolen uskomattomassa jaksossa, missä mahtava rotta-armeija antaa kaikkien aikojen keittöperformanssin, joka antaa aivan uuden merkityksen sanalle kokkisota. Alias-sarjassa läpimurtonsa tähtiin tehnyt, ja sittemmin paikkansa mm. Pixarilla vakiinnuttanut säveltäjä Michael Giacchino irrottelee sielunsa kyllyydestä Rottatouillen vetävän veikeällä musiikkiraidalla. Hienostuneesti maustettuina uutta potkua saavat mm. Marseljeesi, sekä useat muut tutut Ranskaan yhdistettävät musiikkiesitykset.

Alkuperäisistä ääninäyttelijöistä Kellarin kunkku –Tv-sarjasta tuttu taskukokoinen koomikko Patton Oswalt on mitä onnistunein valinta oman arvonsa tuntevaksi Remy-rotaksi, samoin kuin keittiötään pelolla hallitsevalle Skinnerille äänensä antanut Sir Ian Holm. Veteraaninäyttelijä Brian Dennehy tulkitsee taatulla auktoriteetillaan Remyn isän, Djangon roolin. Legendaariselle Peter O`Toolelle mittatilauksena tehty ruokakriitikon rooli Egon tulee vastanneeksi kuin vahingossa myös moniin kriitikoita koskeviin kysymyksiin. Suomeksi dubatussa, erittäin onnistuneessa versiossa valokiilaan nousevat eritoten Holmin kotimaan vastine, myrkyllisesti sihautteleva Jorma Uotinen sekä Susa Saukon ihastuttavasti ääntämä, Linguinin salarakas Colette. Remyn roolin suomeksi tulkitseva Aksu Palmén on hänkin oiva lisä monikansalliseen keittiöön. Hauskoina sattumina sopassa kelluu myös ripaus härmäläisiä julkkiskokkeja, aina Jyrki Sukulasta Sami Garamiin.

Yhteenveto
Pettämättömällä tietotaidolla tehty Rottatouille on ehdottomasti vuoden animaatiotapauksia, parasta ”piirrettyä”, mitä Simpsoneiden oman elokuvan ohella valkokankaille tänä vuonna tarjoillaan. Sydäntä lämmittävä koko perheen komedia, joka ansaitsee täydet viisi Michelin tähteä. Bon appètit.