Elokuva
Kun jokin tehtävä on ihmiselle liian vaikea tai vaarallinen, pistää ihminen apinat asialle. Ahne senaattori (äänenä Stanley Tucci) varustaa omien pyrkimystensä tueksi avaruusretkikunnan, jonka mediaystävälliseksi keulakuvaksi valitaan kuriton ja seikkailunhaluinen sirkusapina Ham III (Andy Samberg), jonka isoisä oli aikoinaan ensimmäinen avaruuteen lähetetty apina-astronautti. Matkalleen Ham saa mukaan kaksi kädellistä kaveria, järjestelmällisen ja pelottoman Lunan (Cheryl Hines) sekä itsevarman lihaskimpun Titanin (Patrick Warburton). Avaruusapinoiden odysseia päättyy Malgorin planeetalle, jota hallitsee ilkeä kuningas Zartog (Jeff Daniels). Simpanssien tehtäväksi jää pelastaa planeetan alistettu kansa hirmuvaltiaansa kynsistä samalla kun he etsivät omaa tietään takaisin maan pinnalle.

Perheen pienimmille suunnattu seikkailuelokuva Space Chimps on kesy ja mielikuvitukseton apina-animaatio, joka kärsii yllätyksettömästä juonesta, kliseisistä henkilö- ja eläinhahmoista sekä latteasta dialogista. Kannuksentynkänsä mm. Salamaseepran (2005) käsikirjoittajana hankkinut esikoisohjaaja Kirk De Micco luotsaa katsojan tapahtumien läpi innottomasti ja kovin kulunein kuvin. Teknisesti animaatiossa ei ole mitään edistyksellistä, paikoitellen (etenkin Malgorin planeetan joukkokohtauksissa) jälki on huomattavan vanhanaikaista ja kömpelöä. Pienellä tuotantoyhtiöllä ei tietenkään ole resursseja kilpailla asemansa vakiinnuttaneiden pikselijättien kanssa, mutta tarinaankaan Vanguard Animation (Sikin sokin saduissa, Valiant) ei ole päättänyt panostaa. Juonivetoinen kaahaus nojaa ajatukseen apinoiden ylivertaisesta hulvattomuudesta, jonka oheen ei ole nähty tarpeelliseksi kirjoittaa innovatiivista tarinaa. Lopussa yritetään kaapia kasaan teemoja eläinten oikeuksista, ihmisten ja eläinten välisistä suhteista ja ihmisten eläimiin käyttämästä vallasta, mutta käsittely jää kovin köykäiseksi.

Hämmästyttävintä on henkilö- ja eläingallerian kliseisyys. Kiinnostavia luonteenpiirteitä on jaettu kitsaasti, eikä yllätyksiä mahdu joukkoon: Ham on hyväsydäminen hölmö, senaattori ilkeä, tutkija nörtti ja ainoa keskeinen naishahmo Luna tomera järjestyksenpitäjä. Vaikka tuottajana kirvestään taajaan kiveen hakkaavalta Barry Sonnenfeldiltä (Lumottu, Big Trouble, Wild Wild West) ei ihmeitä odottaisikaan, olisi aisaparinsa, mm. Shrekien tuotannossa mukana olleen John H. Williamsin toivonut edesauttavan persoonallisemman jäljen syntymistä. Nyt ainoa hahmo, jossa on jotain ideaa, on simpanssitrion Malgorissa kohtaama suloinen Kilowatti, hieman hehkulamppua muistuttava pikkukaveri, joka alkaa loistaa aina hermostuessaan - eli melko usein. Hahmo on hupaisa, mutta vastaavanlaisia luovia oivalluksia olisi tarvittu lähes puolitoistatuntiselle rakettimatkalle runsaasti lisää.

Space Chimps ei siis tarjoa räjähtävää lähtöä, muttei myöskään tyylipuhdasta mahalaskua: elokuva on vain pitkäveteinen kokoelma yhdentekeviä juonenkäänteitä, joita ei ole onnistuttu kirjoittamaan jännittäviksi, hauskoiksi tai edes letkeän typeriksi. Huumori on tiessään: näytöksessä niin lapset kuin aikuisetkin seurasivat elokuvaa typertyneen hiljaisuuden vallitessa. Epäkiitollinen julkaisuajankohta Kung Fu Pandan ja Wall•E:n välissä ei sekään lupaa hyvää Space Chimpsin kaupalliselle menestykselle. Simpanssihahmot itsessään ovat kyllä oikein sympaattisia ja vetoavat varmasti lapsiin, minkä vuoksi onkin harmi, ettei animaatiolla ole kokonaisuutena asiaa juuri muualle kuin maata kiertävälle radalle.

Yhteenveto
Pikkulapsille suunnattu mielikuvitukseton avaruusseikkailu on mekaaninen ja kaavamainen läpijuoksu, jonka tarinasta on vaikea löytää mitään merkityksellistä. Värit, vauhti ja söpöt apinat viehättänevät pikkuväkeä.