1. Kirja: Tehosteiden ritari

Astut huoneeseen, jonka katossa roikkuu ensimmäisen maailmansodan aikaisia pienoislentokoneita, seinät on peitetty Beatlesin julisteilla ja huonetta ympäröi erilaiset vahavedokset puolittaisista ihmisistä ja muista muukalaisista. Erään seinän luona on ovi, jossa lukee "35mm näytöshuone", keskellä tätä huonetta istuu tukevahko, silmälasipäinen mieshenkilö lyhyissä shortseissa ja avojaloin. Astuessa lähemmäksi, mies huikkaa uusiseelantilaisella aksentilla olevansa Peter Jackson.

Ainakin näin voisi kuvitella. Jackson on tunnetusti ensimmäisen maailmansodanaikaisten pienoislentokoneiden keräilijä ja hän omistaa myös oman teatterin. Herran tavaramerkiksi ovat niin ikään muodostuneet shortsit ja paljaat jalat, joista ei luovuta edes pakkassäässä. Edellistä on saatukin ihailla monien dokumenttien ja haastattelujen yhteydessä.

Ohjaajana, näyttelijänä, tuottajana, käsikirjoittajana, leikkaajana, kuvaajana ja tehostevastaavana (ainakin) tunnettu Peter Jackson syntyi 31. lokakuuta 1961 Pukerua Bayssa, Uudessa Seelannissa. Tavallisissa oloissa ja kotimaassaan viihtyvä Jackson ei liene kenellekään enää tuntemattomuus. Maineesta saa kiittää viimeisimpiä mainstream-elokuvia tai viimeistään massiivista The Lord of the Rings -trilogiaa. Trilogiasta tietämättömät ovat harvassa. Hartaimmat fanit sen sijaan tuntevat miehen jo ensimmäisten splattereiden tahrimista linsseistä, jotka kuuluvat tätä nykyään kyseisen lauman keräilyharvinaisuuksiin.

Splatterit eivät kuitenkaan olleet Jacksonin ensimmäiset tuotokset elokuvamaailmassa. Vaikka ne luetaankin miehen alkutuotannoksi ja maineen siemeneksi, olivat alkuperäiset juuret huomattavasti syvemmällä. Jo kahdeksankesäisenä kameran käteensä saanut Jackson innostui kuvaamista siinä määrin, että hän teki useita lyhyitä pätkiä kavereidensa kanssa. Nuoruuden luovuus ja akuutti innostus näkyi jo miehen lyhytfilmeissä. Oli aiheena sitten maailmansodat tai James Bond, pääasia oli kuitenkin tekemisen hauskuus.
 
Pelkkä kuvaaminen ei kuitenkaan riittänyt pienelle Jacksonille, vaan hän kehitti alkeellisia erikoistehosteita kuvaamiinsa lyhäreihin. Ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvan The Dwarf Patrol (1971) -elokuva sisälsi eräitä alkutaipaleen itse tehtyjä efektejä. Filmirullaan nuppineulalla tehdyt reiät loivat valkokankaalla aseiden tuliliekkejä. Sotaleikit taltioitiin ja ohjaajan mielikuvitus heijastettiin nähtävään materiaaliin. Enää liekkejä ei tarvinnut kuvitella vain päässä.

Paikallisen televisioaseman kilpailua varten kyhätty The Valley (1976) oli seuraava askel Jacksonin uralla. Lyhytelokuva oli kunnianosoitus kuululle efektinerolle, Ray Harryhausenille, jonka elokuvien parissa Jackson oli nuoruusvuotensa viettänyt. Ohjaajanalku päätti harjoittaa taitojansa stop-motion -animaattorina. Parikymmentä minuuttinen taistelu kykloopin ja miehen välillä ei tuonut Jacksonille palkintoa, mutta on kuitenkin mielenkiintoinen silmäys nuorukaisen intohimosta elokuvia ja tehosteita kohtaan. The Valley on ensimmäinen elokuva, jonka Internetin elokuvapankki, imdb.com, listaa Peter Jacksonin ohjaustyöksi.

Vuonna 1981 julkisuuteen, tai pikemminkin Jacksonin kokoelmiin ilmestynyt The Curse of the Grave Walker oli alkusoittoa Jacksonin esikoiselokuvalle. Vuoden kestäneen projektin aikana kuvamateriaalia kertyi noin tunnin verran. Elokuva olikin miehen tuolloisista tuotoksista pisin ja ensimmäinen, joka sisälsi laajakuvaformaatin. Peter Jackson oli innostunut elokuvateattereissa käytetystä laajakuvaformaatista ja hänen lyhärinsä sisälsikin letterbox-muodon. Laajakuva saatiin aikaiseksi tietyllä linssillä kameran edessä, jolloin kuvaa rajattiin tarvittava määrä elokuvamaisuuden saamiseksi. Pelkästä kuvakikkailusta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan elokuva esitteli jälleen herran tehosteita. Tällä kertaa omatekemän hirviömaskin ja vaarnan rintaan iskeytymisen muodossa.

Curse of the Grave Walkerin kuvausten aikoihin Peter Jackson lopetti myös koulunkäynnin, ryhtyen harjoittelijaksi valokuvauksessa. Kyseinen toimenpide säästi paitsi rahaa, antoi myös uusia mahdollisuuksia hänen tulevissa elokuvissaan. Ei aikaakaan, kun hänen käsissään komeili käytetty kamera, joka ostettiin töistä vaivoin ansaituilla rahoilla. Vanha, mutta filmimäistä jälkeä kuvannut kamera pistettiin heti tosi toimiin vuonna 1983. Uusin työprojekti lähti käyntiin kymmenminuuttisen lyhärin muodossa. Kymmenenminuuttinen muuttui kahdeksikymmeneksi ja kaksikymmentä puoleksi tunniksi. Varattu aika muuttui yhdestä viikonlopusta kahteen, kahdesta kuukauteen, ja lopulta vuosiksi. Projektia ei voitu kutsua enää lyhäriksi, vaan joksikin suuremmaksi - joksikin, joka tuli muuttamaan Jacksonin elämän lopullisesti.