Alkuperäinen nimi: 
Star Wars: Episode III - Revenge of the Sith
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2005
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Musiikki: 
Tuottaja: 
Ikäsuositus: 
11
Kesto: 
143
Star Wars: Episodi III - Sithin kosto
Jarmo Hänninen, Ti, 24/05/2005 - 00:00

Elokuva
Vuonna 1977 kukaan ei osannut aavistaa millaiseksi ilmiöksi George Lucasin ensimmäinen Star Wars -elokuva osoittautuisi. Alati kasvava fanien armeija ja oheistuotteiden valtava määrä kertoo jotain kuuden elokuvan voimasta, joista eniten vanhempaan Star Wars -faniin ovat vaikuttaneet ne kolme ensimmäistä. Lucasin opiskelijaelokuvana alkanut ohjausdebyytti oli THX 1138 -niminen tieteispätkä, joka antoi jo pieniä viitteitä siitä mitä saattaisi olla tulossa. Ystäviensä Steven Spielbergin ja Francis Ford Coppolan henkisesti tukemana hän alkoi kehitellä saagaa, joka mullistaisi kaiken.

Niille, joille alkuperäinen trilogia on henki ja elämä, Episodi III - Sithin kosto on viimeinen etappi Anakin Skywalkerin kääntymiselle Voiman pimeän puolen houkutuksille. Se, miten Darth Vader lopulta saavuttaa sen ulkomuotonsa, joka nähdään episodeissa 4-6. Niille, jotka ovat nähneet vähintäänkin aikaisemmat episodit yksi ja kaksi, Sithin kosto on upea päätös trilogialle. Luonnollisestikin ne, jotka näkevät elokuvan ensimmäisenä Star Wars -leffanaan, saattavat olla hieman hakoteillä, sillä henkilöt ja nykytilanteeseen johtaneet tapahtumat
ovat esitelty jo aikaisemmissa osissa.

Elokuvan alkutapahtumat tempaavat välittömästi mukaansa, kun jedi-mestari Obi-Wan Kenobi (Ewan McGregor) ja hänen nuori oppilaansa Anakin Skywalker (Hayden Christensen) rynnivät aluksillaan megaluokan avaruustaistelun läpi kohti droidiarmeijan johtajan, kenraali Grievousin (äänenä Matthew Wood) alusta. Grievous on kidnapannut Sith-lordin, kreivi Dookun (Christopher Lee) avulla tasavallan senaatin puheenjohtajan, kansleri Palpatinen (Ian McDiarmid). Jedi-ritareiden tehtävänä on vapauttaa kansleri ja päättää Dookun ja Grievousin suunnitelmat tasavallan kaatamiseksi.

Alkuasetelmista päästäänkin sitten pikku hiljaa siihen taustalla soljuvaan tarinaan, joka on luonnollisesti nuoren Skywalkerin kääntyminen pimeälle puolelle, joka alkoi jo omalta osaltaan ensimmäisen episodin aikana. Anakinin voimat ja valosapelitaidot ovat kasvaneet sitten viime näkemän huomattavasti ja Palpatinen ruokkiessa nuoren jedin vallanhimoa ja läheistensä kaipuuta alkaa homma olla sitä myöten selvä, että paluuta pimeältä puolelta ei ole.

Elokuvasta on erittäin vaikea kertoa mitään olennaista paljastamatta juonesta liikaa, joten se on hyvä jättää tähän. Moni nuoremman sukupolven Tähtien sota -faneista ei ole vieläkään nähnyt kuin ensimmäisen ja toisen episodin.Monet heistä saattavat pitää ensimmäistä trilogiaa hidastempoisena ja kömpelönä, joka on osittain tottakin - ainakin verrattaessa nykyajan nopeatempoisempaan toimintaan ja verkkaisempaan tarinankerrontaan. Pitää kuitenkin muistaa, että 1970-luvun loppupuolella oltiin vasta kehittelemässä sitä teknologiaa, joka ei vielä tänäkään päivänä ole elokuvatuotannoissa saavuttanut lakipistettään. Tekniikan kehitys on osittain syypää siihen, että uudemmassa trilogiassa on tarinankerronnan tempo huomattavasti verkkaisempaa kuin vanhemmassa trilogiassa.

Jos Pimeä uhka (Phantom Menace) ja Kloonien hyökkäys (Attack of the Clones) olivat keskinkertaista tauhkaa Lucasin taholta sekä yksittäisinä elokuvina että Star Wars -saagan osina, ylittää Sithin kosto (Revenge of the Sith) nämä moninkertaisesti efektien, musiikkiraidan ja näyttelemisen osalta. Hahmot ja dialogi ovat olleet alkuperäisestä trilogiasta lähtien "hieman" ylilyötyjä ja taustalla hehkuva yltiöromanttinen fantasia koristeltuna sen peruselementeillä aina pelastavista elementeistä (jedit) kiellettyyn rakkauteen (Anakin ja Padmé).

Neljä suurta valosapelikamppailua on kyllä tarpeeksi tyydyttämään jokaisen fanaatikon villeimmätkin kuvitelmat ja yhtä lukuun ottamatta ne on toteutettu todella hyvin. Tietokoneella luotu digitaalinen Yoda näyttää paremmalta kuin koskaan ja jälleen kerran, Frank Ozin ääninäyttelyn siivittämänä, vanha jedimestari antaa köniin melkein kenelle tahansa. Paljastettakoon sen verran, että Yodan ja Dookun kohtaaminen Kloonien hyökkäyksessä ei ollut mitään verrattuna siihen mitä Sithin kostolla on tarjota.

Luonnollisesti eniten esiintymisaikaa saa Hayden Christensen, joka vie Anakinin roolinsa viimeiselle tasolle. Jokin Christensenin näyttelemisessä kuitenkin osaa vielä ärsyttää, siinä ei ole sitä viimeistä puristettua karismapisaraa, joka tekisi tuosta roolista sen ikimuistoisimman ikinä. Nuorukainen lisäksi lausuu dialoginsa kuin olisi vieläkin äänenmurroksen partaalla. Padmé Amidalaa, joka on Anakinin kielletyn rakkauden kohde, näyttelee edelleenkin kaunis Natalie Portman. Vaikka Portmanin rooli on erittäin pieni, hoituu se pelkällä rutiinilla.

Mutta kaksi on ylitse muiden tämän elokuvan ollessa kyseessä. Elokuva on filmattu kokonaan studio-olosuhteissa on digitaaliefektejä käytetty lähestulkoon jokaisessa otoksessa. Asian ollessa näin bluescreeniä vasten ja vastanäyttelijöiden ollessa kyseessä ehdottomasti parhaan roolisuorituksen antavat Ewan McGregor ja Palpatinen/Keisarin roolissa viihtyvä Ian McDiarmid. Etenkin McGregorista on kypsynyt loistava tulkitsija Tähtien sota -elokuvamaailmaan, ja kypsyyttä on tullut selvästi lisää iän sekä kokemuksen myötä. McDiarmid on tuttu jo Imperiumin vastaiskusta (The Empire Strikes Back) Keisarin roolistaan, mutta tällä kertaa dialogia ja tulkinnan varaa on enemmän kun ei ole aina sitä mustaa huppua kasvoja peittämässä.

Hienon kokonaisuuden kruunaa Lucasin hovisäveltäjä John Williamsin upea soundtrack score, jota ilman Star Wars -elokuvalla ei olisi minkäänlaista sielua. Onneksi Williams on lähtenyt kehittelemään tällä kertaa jotain hieman tavallisuudesta poikkeavaa ja score ei ole koko ajan sitä vanhojen teemojen kierrätystä kappaleesta toiseen. Harvassa elokuvassa musiikki tukee näin hyvin tarinankerrontaa. Parhaimmillaan Williamsin mestarilliset sävellykset tuovat kyyneleen silmäkulmaan, niin hienoa kuultavaa se on yhdistettynä Lucasin kuvalliseen kerrontaan.

Vaikka Sithin kosto ei yltäisikään sille klassikkotasolle, jonka alkuperäinen trilogia on muodostanut myös allekirjoittaneen elämässä, on se silti tarinana em. elokuvien perinteitä enemmän noudattava kuin episodit yksi ja kaksi. Digitaalitekniikkaa on käytetty elokuvan tuotannossa enemmän kuin laki sallii, mutta mikäs siinä, sillä homma toimii huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin ja muuhun elokuvaan sulautuen.

Yhteenveto
Episode III on loistelias päätös koko saagalle. Se on juuri ja juuri sillä ylilyönnin hiuksen hienolla rajamaalla. Tarina on kuitenkin upea seikkailutarina, josta ei puutu mitään elementtejä. Lord Vaderin lopullisen syntymisen ja Anakin Skywalkerin kuoleminen pimeän puolen mestarin tieltä on ehdoton huippukohta, valosapelitaisteluiden, droidihuumorin ja sielua raastavan order 66 -kohtauksen lisäksi. Jos et ole nähnyt muita Star Wars -elokuvia aikaisemmin, on syytä katsoa vähintäänkin episodit yksi ja kaksi, että tietää hahmoista ja heidän välisistä suhteistaan edes jotain.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016