Alkuperäinen nimi: 
Teenage Mutant Ninja Turtles: Out Of The Shadows
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2016
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Musiikki: 
Ikäsuositus: 
11
Kesto: 
111
Teenage Mutant Ninja Turtles: Out Of The Shadows
Jussi U. Pellonpää, Ke, 01/06/2016 - 00:00

Elokuva
Vuoden päivät on vierähtänyt siitä, kun geenimanipuloidut viemärivigilantit, mutanttininjakilpikonnat Raphael (Alan Ritchson), Michelangelo (Noel Fisher), Donatello (Jeremy Howard) ja Leonardo (Pete Ploszek), kukistivat maailman herruutta tavoitelleen Silppurin (Brian Tee). Rauha New Yorkissa ei kuitenkaan säily pitkään, sillä Silppuri pakenee vankilasta ja houkuttelee tiedemies Baxter Stockmannin (Tyler Perry) mutantoimaan itselleen kilppareiden kaltaisia, monitaitoisia joukkoja, joista ensimmäisenä kaaosta pääsevät synnyttämään idiootit Bebop (Gary Anthony Williams) ja Rocksteady (Stephen Farrelly), pahkasian ja sarvikuonon olomuodot saaneet entiset rikolliset. Keskelle katastrofia vedetään myös toimittaja April O`Neill (Megan Fox) ja tämän entinen luottokuvaaja Vern Fenwick (Will Arnett), sekä uutena tuttavuutena maskinaamainen katujen kostaja Casey Jones (Stephen Amell). Taistoja käydään maalla, merellä ja ilmassa, mutta Silppuri ei suinkaan ole se pahin vastustaja.

Keppoisan Earth to Echo -teiniscifistelyn debyyttipitkänään vuonna 2014 ohjanneen Dave Greenin Teenage Mutant Ninja Turtles: Out of the Shadows jatkaa samalla rytinälinjalla kuin ensimmäinen uuden aallon TMNT -leffakin vuodelta 2014. Megamies Michael Bayn tuottama hölynpöly on selkeästi suunnattu nuoremmille katsojille, joiden keskittymiskyky on kuin kolibrilla. Muutamat visiot ovat kieltämättä komeita ja nykytekniikalla luodut toimintakohtaukset näyttäviä, mutta lässytyksen turha venyttely ja jokaisen kikan alituinen kierrättäminen tekevät pahasti ylipitkästä tohinasta paikoin kaikkia aisteja rasittavan sekametelisopan.

Valkokankaan tyystin tukkoon efekteillä tuppaavaan vauhtirainaan on käsikirjoitusta etäisesti muistuttavan tarinantyngän rustanneet ykkösestäkin tutut Andrè Nemec ja Josh Applebaum ja jos oikein kaivaa, kaiken paukkeen ja räiskeen keskeltä voikin löytää myös seitinohuen sanoman erilaisuuden, ja ennen kaikkea itsensä hyväksymisestä. Muuten pääpaino on jatkuvalla huutamisella, muutamalla leffalainalla (mukana tietenkin huomio Michael Bayn Transformerseille) sekä yllättäen yksi Suomi-vitsi, joka kylläkään ei käänny härmällä huumoriksi lainkaan.

Vaikka pääosan vievätkin mocap-tekniikalla elävöitetyt kilpparit, ihmisnäyttelijät ovat ne joihin pitäisi samaistua. Sääli vain, että joskus vuosia sitten vielä kuumimmaksi hotiksi tituleerattu Megan Fox on jämähtänyt urallaan paikoilleen, nykyään todellisen tilinsä telkkarissa tekevä Will Arnett ja samassa paikassa Arrowina omassa sarjassaan elvistellyt Stephen Amell ovat pelkkiä hiilikopioita, tyystin ilman persoonaa. Ainoat vakavammista esiintymisistä tunnetut komeljanttarit ovat yhden miehen leffayhtiö Tyler Perry sekä muutaman hetken kuvissa poliisipäällikkönä piipahtava Laura Linney. Tony Shalhoub jatkaa mestari Tikun äänenä ja ultrapahana Krangina rääkyy Brad Garrett.

Yhteenveto
Eittämättä energinen ja vaahtosuisen vauhdikas, mutta myös auttamattoman hölmö ja lapsellinen toimintafantasia voisi hyvinkin jäädä lajinsa viimeiseksi.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 


Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016