Alkuperäinen nimi: 
The Thing
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2011
Valmistusmaa: 
Musiikki: 
Ikäsuositus: 
15
Kesto: 
104
Thing, The
Jussi U. Pellonpää, To, 17/11/2011 - 00:00

Elokuva
Vuonna 1982 John Carpenter, elokuvallaan Halloween (1978) kauhugenren johtotähdeksi noussut ohjaaja, tarttui Christian Nybyn ja Howard Hawksin vuoden 1951 horrorklassikkoon ”Se” toisesta maailmasta (The Thing from Another World), ja tuli samalla luoneeksi yhden kauhuelokuvahistorian hurjimmista teoksista nimeltään The Thing - ”se” jostakin. John W. Campbell Jr.:n alkuperäistarinaan perustunut kertomus kuvasi amerikkalaista tutkimusryhmää Antarktiksella, joka löytää ikijäähän hautautuneen avaruusaluksen ja sen sisältä muotoaan muuttavan ja äärimmäisen tappavan elämänmuodon. Alkusysäyksen Carpenterin versiolle antoi jenkkien tukikohtaan aseet tanassa hyökkäävät norjalaiset tiedeihmiset, jotka olivat tutustuneet ulkoavaruuden tulijaan jo aiemmin kohtalokkain seurauksin. The Thing vuosimallia 2011 kertoo heidän tarinansa.

On vuosi 1982. Amerikkalainen paleontologi Kate Lloyd (Mary Elizabeth Winstead) saa tohtori Sander Halvorsonilta (Ulrich Thomsen) pyynnön lähteä Antarktikselle tutkimaan tohtorin maanmiesten, norjalaisten, jäästä löytämää alusta ja sen matkustajaa, eikä aikaakaan kun helvetti on irti. Satatuhatta vuotta syväjäässä viettänyt olio on luonnollisesti herättyään pahalla päällä ja kaikkien kauhuksi kykenevä matkimaan täydellisesti kaikkea koskettamaansa. Hyytävän kylmyyden keskellä panikoiva miehistö ei voi enää lopulta luottaa edes itseensä, ja jää Lloydin ja helikopteripilotti Sam Carterin (Joel Edgerton) tehtäväksi estää hirviön pääsy asutuille seuduille hinnalla millä hyvänsä.

Matthijs van Heijningen Jr.:n esikoispitkänään ohjaama The Thing toimii ensimmäisen puolituntisen omillaan, mutta loppuaikaa täytetään nolosti matkimalla Carpenterin klassikkoa. Vaikka tekijät ilmoittivat jo elokuvan ennakkotyövaiheessa, etteivät missään tapauksessa ole työstämässä elokuvasta uutta versiota, vaan itsenäistä esiosaa, lopputulos on yhtä kaikki kohokohdat ja blockpointit orjallisesti kopioiva kierrätys. Carpenterin elokuvassa yksi tärkein tekijä oli ehdottomasti efektimestari Rob Bottinin uskomattoman surrealistiset tehosteet, joiden avulla Carpenter sai visvaiset metamorfoosit osaksi kollektiivista painajaiskuvastoa. Nyt käsin tehdyt tehosteet on korvattu uuden ajan autaaksi tekevillä cgi-trikeillä, joista suurin osa näyttää kuin huonoilta kopioilta alkuperäisestä.

Eric Heissererin ja Ronald D. Mooren käsikirjoitus lähtee liikkeelle omillaan, mutta kuvittaessaan oudon organismin edesottamuksia se lainailee surutta jopa kasariklassikon kuvakompositioita ja kamera-ajoja. Monet ikimuistoisimmista kohtauksista tehdään uusiksi ilman ensimmäistäkään omaperäisyyttä ja loppuaan kohden päällimmäiseksi tunteeksi kauhistelun sijaan nouseekin myötänolottava huvitus lahtauksen lähtiessä efektiexperteiltä totaalisesti lapasesta. Aikaisempien versioiden voimakeinot, kiristyvä jännitys ja vaahtosuinen vainoharha loistavat nyt poissaolollaan, ja kokonaisuus onkin esittämänsä elämänmuodon tapaan vain aidon asian heikosti imitoitu esitys. Lopputekstien alle piilotetut kohtaukset kiinnittävät tarinan tiiviisti Carpenterin versioon.

Marco Beltramin score jäljittelee paikoin miltei yksi yhteen Ennio Morriconen vuoden 1982 elokuvaan luomaa musiikkia liittäen mukaan jo klassikoiksi muodostuneet syntetisaattorin ulvaisut ja pulssin kanssa tasatahtiin jumputtavan bassokuvion. Välimatkaa Beltrami saa originaaliin hyytävän Road To Antarctican ja sitä seuraavan Into The Caven avulla, eikä leffan kohokohtiin passelisti istuvia esityksiäkään (Open Your Mouth, Meating Of The Minds ja In The Ship) voi huonoiksi haukkua. Finaalin jätetyt tehoiskut The End ja How Did You Know? toimivat itse asiassa jopa paremmin isäntäelokuvasta irrotettuina.

Ainoastaan pääkolmikon Winstead/Edgerton/Thomsen henkilöhahmot saavat edes jonkinlaisen kehyksen lopun porukan jäädessä norskiaksentilla englanniksi apua huutaviksi suupaloiksi pääpahalle. Mary Elizabeth Winsteadin nokkela ja rohkea Kate Lloyd vaikuttaa olevan sukua Alien -leffojen Ellen Ripleylle, sillä siinä määrin kekseliäs ja peloton hahmo tutkijamme on. Joel Edgertonin helikopterilentäjä Carter taas vaikuttaa kloonatun jo valmiiksi Kurt Russellin sankarillisesta roolihahmosta Carpenterin versiosta. Ulrich Thomsenin tohtori Halvorson pudottelee painavia faktoja matalalla äänellä, ja Kylmän ringin (Oz, 1997-2000) Adebisina parhaiten muistettava Adewale Akinnuoye-Agbaje on kakkospilotti Jameson.

Yhteenveto
The Thingia tuntemattomalle uusioversio voi toimiakin, mutta silti on ehdottomasti fiksumpaa sijoittaa leffalippuun ja poppariin varatut rahat vuoden 1982 version hankintaan ja nähdä omin silmin, miten homma hoidetaan kuten se kuuluukin. Vanhassa on vara parempi.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016