Elokuva
Kun 17-vuotias Bella Swan (Kristen Stewart) joutuu muuttamaan äitinsä (Sarah Clarke) uuden avio-onnen tieltä aurinkoisesta Arizonasta isänsä luokse Washingtonin pohjoispuolelle pieneen Forksin kaupunkiin, cityelämään tottunut neito on enemmän kuin äkämystynyt. Paikkakunnan poliisina toimiva isäukko Charlie (Billy Burke) ei ole kasvattajana oikein mistään kotoisin ja kaksikon kohokohtia ovatkin illalliset hampurilaispaikassa tai matsien katsominen televisiosta. Koulussa jokainen luokkakaveri tuntuu olevan idiootti, luuseri tai muuten vaan velmu, kunnes ovesta astuu sisään Cullenin kavahdettu katras. Kaupungin lääkärin Carlisle Cullenin (Peter Facinelli) jälkikasvu, koulun muihin oppilaisiin kuin huonoon ilmaan suhtautuvat, aneemisen vaaleat ja oudosti käyttäytyvät friikit herättävät välittömästi Bellan mielenkiinnon ja samaa kutinaa tuntee myös veljeksistä keskimmäinen, auringon valossa oudosti hehkuva Edward (Robert Pattinson). Kaupungin alkuperäisasukkaat, intiaanit, kertoilevat vanhasta leirinuotiotarusta, johon liittyvät suuret sudet ja aikoja sitten tulleet, toisenlaiset pedot, mutta Bella ei voi uskoa Culleneiden olevan myyttisiä olentoja, ei ennen kuin googlaa sanan vampyyri. Samoihin aikoihin kulmakunnalla riehuu myös outo eläin, joka jättää jälkeensä puoliksi syötyjä ihmisruumiita. Virkavalta on veriteoista ihmeissään, mutta Bella alkaa epäillä yllättävän vahvan ja nopean Edwardin ja tämän utraviileän perheen osuutta asioihin.

XBox-sukupolven vampyyrisaagan aloitusosa, jonka nimeksi sopisi paremminkin Twilight - Haukotus, on genren vaatimuksiin nähden varsin veretöntä tohinaa munattomien rockhittien ristitulessa. Stephenie Meyerin menestykseksi nousseen romaanisarjan esikoinen keskittyy esittelemään keskeiset hahmot ja tekeekin sitä sitten niin antaumuksella, ettei jännityksen luomiselle saatikka finaalin rakentamiselle ole jäänyt juurikaan aikaa tai tilaa. Heppoisten hahmojen, rockvideo-estetiikan ja köykäisten efektien sekasikiössä haetaan sanomaa erilaisuuden ymmärtämiselle, mutta alleviivaukseen käytettävät keinot ovat pahimmillaan luotaan työntävän naiiveja ja lapsellisia. Sarjakuvien (lähinnä X-Menien) maailmoista ryöstöviljelty verenimijähistoriikki sisältää muutaman omaperäisemmän selityksen, mutta esitellessään jokaiselle hemoglobiinia himoitsevalle piikkihampaalle erilaisia kykyjä aina meedioista lähtien, homma karahtaa huvittavuudessaan kuvauspaikkana olleen Oregonin Portlandin komeaan ikimetsään.

Ohjaaja Catherine Hardwicke muistetaan parhaiten leffasta Kolmetoista (Thirteen, 2003), joka perustui nytkin paikkansa castissa lunastaneen, silloin vasta 14-vuotiaan Nikki Reedin käsikirjoitukseen. Myös Lords of Dogtown (2005) antoi lupauksia Hardwicken tajunnan tasosta ja kyvystä ymmärtää nykyisiä sukupolvia paremmin kuin monet muut elokuvantekijät. Twilightin tapauksessa ilo on ollut kuitenkin ennenaikaista, sillä niin kliseiden täyttämää on tohina tällä kertaa. Nähtäväksi jää saako mainion About a Boy (Poika, 2002) -leffan ohjanneen Chris Weitzin vuodelle 2010 luvattu jatko-osa New Moon tekohengitettyä pisaraakaan apuplasmaa tylsästi alkaneeseen saagaan?

David Fincherin tehokkaassa Panic Roomissa (2002) pikkulikkana esiintyneestä Kristen Stewartista on kasvanut näpsäkkä nuori nainen, jolla on kykyjä kantaa pääroolikin kunnialla himaan, mutta uudeksi sydänkäpyseksi kohotetun, Harry Pottereistakin tutun Robert Pattinsonin menestystä hameväen päiväunien kohteena on jo liian vaikea ymmärtää. Luihunaamaisessa olmissa kun ei ole alkuunkaan tarpeeksi selkärankaa saatikka lärviä nousta valkokankaan legendaarisempien pimeyden prinssien tai veren vankien joukkoon. Muutenkin Cullenin vegaanivampyyrit ovat varsin väritöntä ja vaisua sakkia. Pahin rimanalitus näyttelijärintamalla on ihmisvereen mieltyneiden pahisvampyyrien naurettava riitapukari, O.C. -sarjan Cam Gigandet, jonka säälittävät maneerit houkuttelevat lähinnä oksennusreaktioita.

Yleensä niin lyömättömän Carter Burwellin score on tällä kertaa taustalle jäävä, vähän vasurilla tempaistu, rutiininomainen esitys, jota sentään paikoin piristää kiihkeät, intiaaniperimää peräänkuuluttavat sotarummut ja vauhkosti viheltävät puupuhaltimet. Pääosan leffan musaraidalta vievät hittibändien Muse, Paramore, Linkin Park ja Blue Foundation keskiraskaansarjan esitykset.

Yhteenveto
Twilight - Houkutus on laskelmoidun trenditietoinen ja velton geneerinen kauhukuva, joka ei pelota pätkääkään.
Niin vesitettyä light-jännää, että vahvin houkutus onkin lähteä teatterista kesken esityksen pois.