Elokuva
Toisen maailmansodan loppupuolella, Saksan tappion jo häämöttäessä ja maan varojen huvetessa, natsit käynnistivät operaatio Bernhardin, historian laajamittaisimman väärennysoperaation, jonka tarkoituksena oli horjuttaa vihollismaiden valtiontaloutta laskemalla liikkeelle valtavat määrät väärennettyjä seteleitä. Puntia ja dollareita painamaan pestattiin joukko keskitysleireille vangittuja taiteilijoita, käsityöläisiä, painotyöntekijöitä ja mestaririkollisia. Heidän joukossaan oli kirjanpainaja Adolf Burger, joka sittemmin kirjoitti kokemuksistaan muistelmateoksen Des Teufels Werkstatt (”Paholaisen työpaja”). Kirjan pohjalta itävaltalaisohjaaja Stefan Ruzowitzky on muokannut psykologisen jännitysdraaman Väärentäjä, joka kisaa tänä vuonna myös parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarista.

Väärentäjän päähenkilö on Salomon ”Sally” Sorowitsch, Berliinissä ennen sotaa hedonistista elämää viettänyt elämäntaiteilija, joka juutalaisena rikollisena päätyy keskitysleirille. Sorowitsch on väärentäjien kruunaamaton kuningas, erehtymätön kultasormi, jonka taiteellinen lahjakkuus huomataan, ja hänet kuskataan Sachsenhausenin leirille eräänlaiseksi väärennysoperaation luottohenkilöksi. Tarkoin salattu operaatio pitää väärentäjät omissa tarkkaan vartioiduissa tiloissaan, kultaisessa häkissään, jonka olemassaolo salataan viimeiseen asti myös leirin muilta vangeilta. Olosuhteisiin nähden setelimaakareita kohdellaan silkkihansikkain: keskitysleirin kauheudet jäävät pitkäksi aikaa pimentoon, kun kamera viipyy väärentäjätiimin suojatuissa kortteereissa, joissa on lämmintä ja puhdasta, oikeat sängyt ja riittävästi ruokaa. Toisinaan ulkopuoli muistuttaa olemassaolostaan laukauksin, huudoin ja valituksin, mutta raakuudet esitetään pääosin viitteellisesti.

Niinpä moraali ja eloonjäämisvietti asettuvat vastakkain. Juutalaisvankien vaihtoehtona on joko tehdä työtä käskettyä ja edesauttaa natsien sotapyrkimyksiä, tai kuunnella omatuntoaan, ja päätyä kaasukammioon. Eloonjääminen on ensimmäisessäkin tapauksessa hyvin epävarmaa, joten vangit yrittävät pitkittää väärennysoperaation valmistumista niin pitkälle kuin mahdollista, myös sabotoimalla omaa ja toistensa työtä. Ruzowitzky tekee huolellista työtä tutkiessaan suljetun yhteisön sisäistä dynamiikkaa ja ääritilanteessa selviytymisen psykologiaa. Ankaran darwinistisessa miljöössä pärjäävät ne, jotka ymmärtävät oman markkina-arvonsa ja sen, mihin suuntaan ja kuinka paljon vallanpitäjien sääntöjä on julmissa ja epäinhimillisissä oloissa mahdollista taivuttaa. Henkilökohtaiset ominaisuudet, sosiaaliset taidot ja silkka tuuri nousevat yksilön kohtalon avaimiksi.

Väärentäjä on kiinnostava moraalitutkielma, jonka elokuvalliset ansiot ovat kuitenkin valitettavan niukat. Keskitysleirien kauheudet eivät muuksi muutu, eikä sinänsä suurten ja universaalien teemojen käsittelyyn ole löydetty omaperäistä lähestymistapaa. Visuaalisia elämyksiäkään ankean harmaa keskitysleirirealismi ei tarjoa. Ohjaus tuntuu etäiseltä ja ulkokohtaiselta, mutta paneutuva näyttelijäntyö pelastaa paljon. Sorowitschin perinpohjin mietityssä ja perusteellisesti motivoidussa osassa nähdään vaikuttava Karl Markovics, joka tekee psykologisesti haastavan roolinsa suoraselkäisen tarkasti. Tilaa jää myös yhtä lailla vakuuttavalle sivuosamiehistölle, jonka kautta erilaiset ihmiskohtalot ja moraaliset näkökohdat työntyvät esiin.

Yhteenveto
Näyttelijävetoinen keskitysleirikuvaus on pätevä, mutta persoonaton psykodraama, joka ruotii kiinnostavasti yleismaailmallisia moraalikysymyksiä.