On vuosi 1774. Englannista pakon edessä Yhdysvaltoihin muuttaneen Ann Leen (Amanda Seyfried), kveekarismin innoittamana perustaman Shakers-lahkon jäsenet ovat vakuuttuneita siitä, että heidän johtajansa on Kristuksen uusi tuleminen, mutta kaikkia kanssaeläjiä ei hurmahenkisiin tanssi- ja laulusessioihin ryhtyvän liikkeen elämä viehätä ja soraäänet voimistuvat.

Mona Fastvoldin ohjaama ja siippansa Brady Corbetin (Brutalist, 2025) kanssa kirjoittama, täysin Oscar-ehdokkuuksien ulkopuolelle jäänyt The Testament of Ann Lee avaa aikanaan amerikassa jalansijaa saaneen uskonlahkon perustajan elämää.

Hurmahenkiset musikaalijaksot paljastavat mistä lahko sai nimensä ja niiden kautta avautuu kuva ääriuskonnollisesta liikkeestä, jossa rationaalinen ajattelu kulkee sivuraiteella ylhäältä saatujen ohjeiden näyttäessä suunnan. Fastvold keskittyy leikkaamaan takaumien kautta kerrotun, vuosikymmenten matkan Celia Rowlson-Hallin näyttävillä, William Rexerin kaleidoskooppimaisesti kuvatuilla koreografioilla. Elokuvan mielenkiintoinen musiikki on Brutalistista Oscarin voittaneen Daniel Blumbergin käsialaa. Shakers-liikkeen tapojen ja uskomusten lisäksi esiin nousevat myös oman uskontonsa menettämisen pelossa väkivaltaan turvautuvien vastustajien hyökkäykset. Julmuutta ja alastomuutta onkin riittävästi täyttämään K-16 ikärajan.

Amanda Seyfried eläytyy joka solullaan Ann Leen rooliin ja onkin outoa, ettei hän saanut roolistaan Oscar-ehdokkuutta, sillä moista hurjuutta tulkinnassa harvoin nähdään. Lewis Pullman on Annin veli William, Thomasin McKenzie paras ystävä ja tarinan kertoja Mary ja Christopher Abbott tämän mies Abraham.

The Testament of Ann Lee on erikoinen draaman ja musikaalin hybridi, haastava ja provosoiva kuvaus uskon ja hurmoksen voimasta. On täysin katsojasta kiinni, miten hän primitiiviseen sielunmessuun lopulta suhtautuu.