We Will Rock You: Haastattelussa Gwilym Lee.
Jussi U. Pellonpää, La, 09/03/2019 - 18:08

FilmiFinille avautui mahdollisuus keskustella Bohemian Rhapsodyssa Queenin kitaravirtuoosi Brian Mayta näyttelevää Gwilym Leeta, ja erikoisreportterimme kiisikin välittömästi paikalle.

Gwilym Lee on englantilainen näyttelijä, jonka työtä on saanut nähdä mm. elokuvissa The Tourist (2010), Isle of Dogs (2011) ja The Last Witness. Television puolella herra on vieraillut sarjoissa Waterloo Road, Lewis ja Ashes to Ashes sekä Henry V ja Jamestown. Haasteista suurin tuli viime vuonna, kun Gwilym sai roolin elokuvasta Bohemian Rhapsody, mutta muistaako mies vielä, koska hän tapasi ensimmäisen kerran esittämänsä Brian Mayn, Queenin perustajajäsenen, säveltäjän ja kitarajumalan?

Gwilym Lee: Bohemian Rhapsodyn kuvaukset aloitettiin vaatimattomasti Live Aid -kohtauksella. Ensimmäisenä päivänä minä, Rami (Malek, joka voitti Oscarin roolistaan Freddie Mercuryna), Ben (Hardy, joka esittää rumpali Roger Tayloria) ja Joe (Joseph Mazzello, joka esitti basisti John Deaconia) tulimme paikalle ja kuinkas ollakaan, myös Brian oli päättänyt saapua katsomaan kuvauksia. Olimme kauhuissamme (naurua). Emme olleet vielä kuvanneet sekuntiakaan ja olimme varmoja, että hän harjoitusten jälkeen ilmottaisi, ettei ole meihin tyytyväinen ja että kenkää tuli. (naurua). Mutta mitä mies tekee? Käveli suoraan luokseni ja halasi. Bohemian Rhapsody oli ollut monien mutkien jälkeen työstössä jo kohta kymmenen vuotta, joten Briankin, joka on ollut yksi sen kantavia voimia alusta lakaen, oli itsekin äärimmäisen hermostunut.

FilmiFIN: Olitteko jo silloin meikeissä ja kostyymeissa?

G.L.: Onneksi emme, se on ihan eri tarina. (naurua). Brian kysyi, että saisiko hän seurata meidän Live Aidiamme, ja olimme vieläkin enemmän kauhuissamme, varsinkin Rami, joka oli myös ensimmäistä kertaa kanssamme. Olimme treenanneet joitain liikkeitä, mutta emme vielä instrumenttien kanssa, mutta eihän hänelle voinut sanoa ei. Kun uskalsimme hitaasti nostaa katseemme lattiasta, näimme Brianin kulisseissa taputtamassa käsiään ja ottamassa valokuvia. Hän oli niin innostunut, että elokuvasta oli vihdoin ja viimein tulossa totta.

FF: Mikä tarina sitten liittyy teihin, Brianiin ja esiintymisvaatteisiin?

G.L.: Myöhemmin, kun kuvasimme Live Aidia, olin trailerissani täydessä meikissä, peruukki päässä ja esiintymiskuteet niskassa, kun Brian yhtäkkiä astui sisään ovesta. Hän tuijotti hetken ja sanoi sitten :”Wow!”. Mahtoi olla surrealistinen hetki nähdä itsensä vuosikymmeniä sitten (naurua). Hetken toisiamme tuijoteltuamme Brian sanoi, ettei peruukkini ole aivan oikein, ja alkoi sukia sitä paikoilleen. Uskomaton mies, jolla riittää silmää kaikenlaisille yksityiskohdille.

FF: Opettiko hän sinulle kitaraliikkeitään?

G.L.: Kyllä. Meillä oli pieni kokoontuminen Abbey Roadilla, ennen kuin aloitimme kuvaukset ja hän ja hänen kiratateknikkonsa Pete, joka on muuten loistava kaveri, tulivat paikalle. Brian kumartui puoleeni ja kysyi, että haluaisinko ottaa pienet jamit ennen kuin nauhoitukset alkavat? Vastasin innosta täristen, että kyllä, ilman muuta, mielelläni, tottakai (naurua). Ja Brian oli tuonut Red Specialin mukanaan…

FF: Legendaarinen Red Special! Jos en ole aivan väärässä, hän rakensi sen kitaran joskus teini-iässä?

G.L.: 14 vuotiaana. Se kitara summaa aika hyvin soittajansa. Brian rakensi Red Specialin insinööri-isänsä kanssa osista, joita hän oli löytänyt sieltä täältä, siinä oli osia polkupyörästä…

FF: Polkupyörästä?

G.L.: Niin, vibra-aisa lienee tehty vanhan fillarin satulasta. Red Special on itse asiassa täydellinen symboli tai vaikka metafora Brianista. Se ja hän ovat monisärmäisiä nerouden ilmentymiä.

FF: Entäs ne jamit?

G.L.: Aivan. Istuimme alas ja hän kysyi, että mitä haluaisin soittaa. Olimme juuri tekemässä Live Aid -kohtauksia, joten Queenin siellä esittämät kappaleet olivat hyvin muistissa. Brian katsoi minua ja sanoi: ”Okei, aloitetaan sitten niillä”, ja aloitimme Bohemian Rhapsodyn. Tunnelma oli enemmän kuin surrealistinen, siinä minä soitin legendan kanssa, legendan kitaralla legendaarista laulua. Kun loppusoolon aika tuli, soitin sen hiukan eri tavlla kuin hän ja hän sanoi: ”Ei, se ei mene noin, se loppuu näin.” Sanoin Brianille, että heinäkuun 13. päivä 1985 sinä soitit sen juurikin näin, olen katsonut sen tuhansia kertoja, johon Brian tokaisi, että: ”Niinkö”, mietti hetken ja jatkoi: ”Olet muuten oikeassa, cool.”. Sekin oli aivan käsittämättömän upea hetki käsittämättömän upeiden hetkien sarjassa.
 

FF: Millainen soittotaitosi oli ennen elokuvaa?

G.L.: Olin soittanut akustista kitaraa nuotioilla (naurua), eli en ollut mikään muusikko. Enkä varsinkaan sooloja sähkökitaralla, joten hommaa piisasi pyrkiä paitsi soittamaan soolot oikein, myös hänen tyylillään. Tiesitkö muuten, että Brian ei käytä plektroja, hän soittaa vanhalla 6 pencen kolikolla?

FF: Tätä en tiennyt, mutta entäs sinä, kopioitko myös sen erikoisuuden?

G-L.: Tottakai. Pakkohan se oli. Oli todellinen haaste sisäistää ne kaikki hienoudet, jota Brianin soitossa on. Puhumattakaan hänen virtuositeetistaan, mutta löytää ne kaikki pienet yksityiskohdat. En yrittänyt soittaa sooloja millilleen oikein ja samalla tavalla, vaan saada sen näyttämään yhtä helpolta, kuin se hänelle on.

FF: Queenista löytyy materiaalia vaikka millä mitalla, mistä opetella ja ammentaa, mutta miten otit haltuun hänen Smilen aikaisen tyylin?

G.L.: Hyvä kysymys. Smilen live-keikoilta ei löydy kuvattua materiaalia, joten meidän piti vain kuunnella musiikkiaja kuvitella, miten kaverit sitä veivasivat. Muutama valokuva toki löytyi ja keskustelut Brianin kanssa auttoivat myös paljon. Suuri apua oli myös liikekoutsimme Polly Bennett, jonka kanssa kävimme läpi paitsi musiikin, myös soittajien evoluutioita eri aikoina. Kuten näet elokuvassa, jossa Smile soittaa Keep Yourself Alivea, että lavaliikehdintä on vielä staattisempaa, enemmän soittoon keskittynyttä. Siinä vaiheessa he eivät vielä syleilleet yleisöä yhtä antaumuksella kuin myöhemmin Queenina.

FF: Minulle, koska olen jo vanha mies, ensimmäinen todellinen kohtaaminen Queenin kanssa tapahtui A Night at the Opera albumin ja Bohemian Rhapsodyn myötä 1975, mutta mikä Queenin albumeista sinulle kolahti ensimmäisenä?

G.L.: Kuusivuotiaana, 1989. Olin kipeänä ja Queenia diggaillut isoveljeni joutui syntymäpäivänään jäämään vahtimaan minua, josta hän ei ollut kovinkaan mielissään. Mutta hän oli juuri hankkinut The Miraclen, jonka kuuntelimme alusta loppuun ja lopusta alkuun kymmeniä kertoja sen päivän aikana. Opin silloin myös sanat kappaleeseen I Want It All. Olin varmasti kuullut Queenia jo aikaisemminkin, mutta en ollut sitä sitten tiedostanut.

FF: Mikä sinulle on Queenin aikakausista mieluisin?

G.L.: Varmasti kaksi ensimmäistä albumia (Queen ja Queen II), joista kuulee miten he vielä etsivät omaa soundiaan ja itseään. Varsinkin ensimmäisellä levyllä he kuulostavat vielä aika paljon aikalaisiltaan, kuten Led Zeppeliniltä. On uskomatonta miten siitä orkesterista kasvoi se jättiläinen, joka esiintyi Wembleyllä 1985 ja 1986. 86-vuoden keikka, missä Freddie pukeutui siihen ultramakeeseen keltaiseen sotilastakkiin, on muuten Brianin ja Rogerin mielestä heidän parasta aikaansa, aikaa, jolloin bändi oli täydellisimmässä iskussaan.

FF: Siihen aikaan olivat albumit The Works (1984) ja A Kind of Magic (1986) ajankohtaisia ja biisi Radio Ga Ga vielä hyvässä rotaatiossa.

G.L.: Juurikin näin. Radio Ga Ga ei ole koskaan ollut bändin tuotannosta suurimpia suosikeitani, mutta kun näkee, mitä he tekivät sen kanssa Live Aidissa…

FF: Se toimi kuin hunaja mehiläisille, aivan kuten We Will Rock You, koska ne imaisevat yleisön mukaan.

G.L.: Juuri niin. He todellakin ottivat yleisön mukaan ja myös kirjoittivat kappaleensa heille ja se on mielestäni suurin syy sille, miksi Queen oli, on yhä ja tulee aina olemaan rakastettu bändi. Olen, kuten varmasti arvaat, katsonut Live Aidin satoja, satoja ja satoja kertoja, enkä kyllästy siihen ikinä. Se tapa, jolla Queen ottaa yleisönsä ja tavallaan valjastaa heidän energiansa musiikkiinsa, on yhä käsittämättömän upeaa.

FF: Ainakin minua hymyilytti Mike Myersin roolityö Bohemian Rhapsodyssa ja varsinkin sen yhteys miehen ensimmäiseen hittielokuvaan Wayne´s World. Olitko sinä tietoinen tuosta sisäpiirin heitosta?

G.L.: Veljeni lisäksi myös tuo kyseinen elokuva toimi minulle Queenin esittelijänä, kuten se varmasti teki lukuisille sukupolveni edustajille. Mike muuten kertoi hauskan tarinan Wayne´s Worldista kuvausten aikana. Tuottajat olisivat halunneet kyseiseen kohtaukseen Guns N´Rosesia, joka oli silloin todella suuri nimi, mutta Mike oli vastannut, että: ”Ei, missään tapauksessa ei. Sen on oltava Queen ja sen on oltava Bohemian Rhapsody”. Mike rakastaa Queenia ja sitä laulua.

FF: Juttelitko paljon Miken kanssa kuvauksissa?

G.L.: Joo, hän jaksoi jauhaa siitä, miten surrealistista hänelle oli istua tuolissa levypomon roolissa, kun häntä vastapäätä seisoi Queen. Tuottajamme tarjosivat Mikelle mahdollisuuden nähdä etukäteen raakaleikkauksen Live Aidista ja tunteet todellakin näkyivät hänen kasvoiltaan. ”Teillä on käsissänne nyt jotain todella erikoista, todella uskomatonta”:, hän ylisti kaikille, jotka ehtivät kuunnella.

FF: Näin itse Live Aidin livenä, tosin tv:stä, mutta suorana lähetyksenä, ja olen vahvasti sitä mieltä, että luomanne rekonstruktio tuosta legendaarisesta tilaisuudesta on yhä käsittämättömän upea.

G.L.: Kiitos, ja sinä siis OLET vanha.

FF: Kiitos Bria..., Gwilym. Miten sen koko kohtauksen kuvaukset järjestettiin?

G.L.: Kuvasimme biisin päivässä. Ensimmäisenä päivänä Bohemian Rhapsody, toisena Radio Ga Ga, ja niin edelleen. Viidennen päivän jälkeen, kun meillä mielestämme oli kaikki tarvittava, kaikkien yllätykseksi tuottajat tulivat tarjoamaan jotain ennen kuulumatonta. He kysyivät, että haluaisimmeko vetää koko 20 minuutin setin kerralla, yhteen putkeen, jotta todellinen energia saataisiin talteen. Suostuimme välittömästi ja paikalle tuotiin hirmu määrä nostureita ja kameroita. Sitten annoimme vain palaa. Keikan jälkeen juoksimme takahuoneeseen ja halasimme toisiamme. Olimme tehneet jotain uskomatonta ja siitä hetkestä eteenpäin tuntui, että kykenemme mihin tahansa. Tuo tapaus, heti kuvausten alussa, sorvasi meistä bändin ja loi hengen, joka kesti läpi koko elokuvan. Toivottavasti se välittyi myös katsomoon.

FF: Kyllä se välittyi, paremmin kuin hyvin.

Ja välittyi myös suurelle yleisölle. Bohemian Rhapsody voitti 4 Oscaria. FilmiFIN kiittää haastattelusta Gwilym Leeta sekä Fox-Paramountia.

Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016