Alkuperäinen nimi: 
Shang-Chi and The Legend of The Ten Rings
Valmistusvuosi: 
2021
Valmistusmaa: 
Musiikki: 
Kesto: 
132
Shang-Chi and The Legend of The Ten Rings
Jussi U. Pellonpää, Pe, 03/09/2021 - 23:11

Elokuva

Eletään Avengersien ja Thanosin suuren sodan (Avengers: Endgame, 2019) jälkeistä aikaa. Shaun (Simu Liu) tekee hanttihommia parhaan ystävänsä Katyn (Awkwafina) kanssa parkkiapulaisina pitkin ja poikin San Franciscoa. Yöt kuluvat sitten karaoken ja rennon dokaamisen parissa. Kun Shaun joutuu yhtäkkiä bussissa salamurhayrityksen kohteeksi, paljastuu Katylle tämän salattu menneisyys. Shaun on Shang-Chi, rikollispomo Wenwun (Tony Leung) poika, jonka on nyt matkattava Macaoon pelastamaan sisarensa Xialing (Meng'er Zhang) ja pysäytettävä isänsä, jolle tämän hallussa olevat kymmenen rengasta ovat antaneet pitkän elämän ja vaaralliset voimat.

MCU:n eli Marvelin kinemaattisen Universumin neljäs vaihe (Phase Four) polkaistiin käyntiin Black Widowilla (2021) ja nyt on vuorossa sitten seuraava, Shang-Chi and The Legend of The Ten Rings.

Jälleen kerran Marvelin pääjehu, tuottaja Kevin Feige osoittaa taitonsa valikoida ohjaajia. Siinä missä draamojen parissa pätenyt Cate Shortland teki erinomaista työtä MCU:n eli Marvelin Kinemaattisen Universumin uuden vaiheen käynnistäneen Black Widown puikoissa (2021), myös vakavammilla elokuvillaan Short Term 12 (2013), Lasilinna (The Glass Castle, 2017) ja Just Mercy (2019) kynsiään hionut Destin Daniel Cretton taitaa efektihevin tykityksen ammattimiehen ottein. Shang-Chi and The Legend of The Ten Rings kun on puhdasta Marvelia, huippuluokan tehosteilla tukevoitettua toimintafantasiaa, jossa piisaa kummasteltavaa.

Ensimmäistä kertaa Marvel-elokuvien pääroolissa nähdään aasialainen henkilö, joten on ymmärrettävää, että suurin osa toiminta- ja taistelukohtauksista ovat täynnää toinen toistaan hurjempia näytöksiä parhaiden wuxia-leffojen hengessä.
Ja kun Marvel on kyseessä, mukana on tietenkin myös taikoja ja magiaa, mutta muuten meinigissä on rentoutta ja huumoriakin vanhojen Jackie Chan- ja Sammo Hung -leffojen hengessä. Tarina keskittyy paljolti perheen valtasuhteisiin ja onnistuu monin kohdin tuomaan isän ja pojan suhteeseen aidonoloista tarttumapintaa. Pikkumiinukseksi voi laskea melkeinpä pakollisen Marvel-finaalin, jossa valkokangas on sakeana kaikesta mahdollisesta tehosteesta jättäen kaiken muun ulkopuolelle.

Teknisesti Shang-Chi and The Legend of The Ten Rings on uskomattoman hyvän näköistä tekemistä. Huipputaitavan Bill Popen kameratyöskentely, kolmikon Elisabet Ronaldsdottirin, Nat Sandersin ja Harry Yoon hektinen, mutta tapahtumat silti ymmärrettävinä pitävä editointi sekä Joel P Westin itämaisia perinteitä kunnioittava musiikki kuuluvat kaikki parempaan A-ryhmään.

Simu Liu on mitä passelein Shang-Chiksi, helposti samastuttava hahmo, jonka motiiveihin on helppo uskoa. Honkkarilegenda Tony Leung tekee yhden parhaista Marvel-pahiksista Wenwuna, eikä tämän varjoon roolin pienuudesta huolimatta jää toinenkaan iso nimi idän elokuvataivaalta, Michelle Yeoh. Awkwafina tuo leffaan hilpeyttä pallo kateissa lapasesta lähteviä tapahtumia kummastelevana Katyna ja leffan ensikertalainen Meng'er Zhang nostaa itsensä välittömästi korkealle vuoden tulokkaita äänestettäessä. Nyrkkeilijä Florian Munteanu (Creed II, 2018) on Wenwun ykkösnyrkki Razorfist. Yhteyksiä MCU:n aiempiin tapahtumiin viljellään tasaisin väliajoin ja niistä hersyvin on Iron Man 3:ssa (2013) feikki-Mandariinina nähty Ben Kingsley.

Yhteenveto

Shang-Chi and The Legend of The Ten Rings on sympaattinen, jännittävä ja paikoin hillittömän hauska fantasiaseikkailu. Näyttävä täysosuma Marvelin mittavassa kaanonissa.



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016