Kaksi vuotta on kulunut siitä, kun maailman johtavat supersankarit, Avengers-ryhmä, hajosi sisäisiin ristiriitoihin (kts. Captain America: Civil War, 2016). Puolensa taistoissa valinnut, entinen rikollinen, mutta myös pikkuruisena supersankari Ant-Manina tunnettu Scott Lang (Paul Rudd), elelee nyt kotiarestissa, rangaistuksena erityislahjoja ja -kykyjä rekisteröivän Sokovia-lain rikkomisesta. Sanavalmis nokkelikko yrittää aloitella bisneksiä turvallisuusexperttinä ja samalla säilyttää välit ex-vaimoonsa Maggieen (Judy Greer) ja eritoten tyttäreensä Cassieen (Abby Ryder Fortson). Mutta kun oudot välähdykset toisesta ulottuvuudesta, Quantum Realmista, nousevat pintaan, Scottin on otettava yhteys kutistamisen mahdollistavan superpukunsa luoneeseen keksijä Hank Pymiin (Michael Douglas), jonka vaimo Janet (Michelle Pfeiffer) katosi vaarallisen kvanttimaailmaan jo vuosia sitten. Pymin ja tämän tyttären, Hope Van Dynen (Evangeline Lilly), kanssa Scott aloittaa äärimmäisen vaarallisen hankkeen paljastaakseen menneisyyden suurimman salaisuuden, mutta mutkia matkaan tekee uusi superrikollinen Ghost (Hannah John-Kamen), jolla on myös historia Pymin perheen kanssa.

2015 sai ensi-iltansa yksi Marvelin elokuvauniversumin viihdyttävimmistä esityksistä, Peyton Reedin ohjaama Ant-Man, joka oli paitsi kekseliäs ja vauhdikas, myös sympaattinen ja hillittömän hauska. Nyt samaa kaavaa yrittää toistaa niin ikään Reedin ohjaama jatko-osa Ant-Man and the Wasp, ja onnistuukin hankkeessaan kiitettävän hyvin.

Siinä missä Ant-Man hurmasi kekseliäästi normaalikokoisten ja kutistettujen tavaroiden mittasuhteilla ja muutoksilla, jatko-osa laajentaa skaalaa myös suurentamalla eri objekteja mielikuvituksellisin seurauksin. Marvelin aikajanalla tapahtumiin juuri ennen Avengers: Infinity Waria sijoittuvassa, Chris Mckennan, Erik Sommersin, Paul Ruddin, Andrew Barrerin ja Gabriel Ferrarin kirjoittamassa juonikuviossa kuljetaan itse asiassa kolmella eri tarinalinjalla, joista kaksi risteävät hyvinkin läheltä toisiaan. Samalla Ant-Man and the Wasp on juonivetoisempi ja jopa traagisempi kuin ensimmäinen esitys tai Marvelit yleensäkään, vaikka huumoria ja innovatiivisia takaa-ajoja ja yhteenottoja parin tunnin aikana toki piisaakin.

Paul Rudd on enemmän kuin passeli sanavalmiin Scottin rooliin, äkkiväärää huumoria konetuliaseen nopeudella suoltava ketale, jolla on kuitenkin sydän paikallaan. Marvelin ensimmäisenä nasisankarina nimensä titteliin saavana The Waspina Evangeline Lilly on vastustamaton vastavoima Ruddin poikamaiselle läsnäololle ja kaksikon kohtauksisssa onkin juuri oikeanlaista kemiaa. Michael Douglas ja Michelle Pfeiffer tuovat kokonaisuuteen aitoa karismaa ja arvokkuutta, kun taas hilpeimmät hetket tarjoilee Langin entisenä rikoskumppanina Luisina Michael Peña. Kekseliään seikkailun pahiksina nähdään eteerinen Hannah John-Kamen traagisena Ghostina, kun taas aina konnarooleissa erinomaisesti viihtyvälle Walton Gogginsille ei kierona Sonny Burchina ole sen suuremmin keksitty tekemistä tai edes motivaatioita. Mukana myös Laurence Fishburne Pymin entisenä assistenttina Bill Fosterina sekä Bobby Cannavale Scottin ex-vaimon uutena siippana Paxtonina.

Parin viime Marvelin, Black Pantherin (2018) ja em. Avengers: Infinity Warin rinnalla Ant-Man and the Wasp tuntuu intiimiltä ja jopa kokoaan pienemmältä, mutta magia toki on yhä tallella.