Kun tulielementteihin kuuluvat isä Kärtsä (Ronnie del Carmen) ja äiti Tuikku (Shila Omni) muuttavat tyttärensä Virvan (Leah Lewis) kanssa Element Cityyn, he saavat kokea syrjintää muiden kaupunkia asuttavien elementtihahmojen, veden, maan ja ilman, taholta. Kun perheen puoti Fireplace kärsii tulvasta, paikalle saapuu vesihahmoihin kuuluva Vellu (Mamoudou Athie), jonka kanssa tempperamenttinen Virva tuntee outoa yhteenkuuluvuutta, vaikka vastakkaisten elementtien yhdessäolo onkin vaarallista. Varsin vastakohtainen nuoripari päätyy yhdessä tutkimaan kaupunkia vaivaavia outoja tulvia.

Peter Sohnin ohjaama Elemental on vakavalla pohjavireellä kulkeva koko perheen animaatio, jossa piisaa niin vauhtia ja kuin arvokkaita ajatuksiakin. Eri elementit edustavat tietenkin eri sosiaaliluokkia nyky-yhteiskunnassa, joten paikoin hiukan päällekin liimattu sanomallisuus on erilaisuuden hyväksyminen ja yhteiselo. Tarinan taustalla onkin ohjaaja Sohnin omat lapsuudenkokemukset Korealaisena maahanmuuttajana Yhdysvalloissa. Teknisesti elementtien erilaisuuksista vitsejä vääntävä elokuva on värikästä ja yksityiskohdissaan tuhlailevaa katsottavaa, mutta 110 minuuttisena myös aavistuksen liian pitkä.

Rapakon takana odotuksiin nähden flopannut Elemental on kuitenkin tasalaatuinen esitys, jollaisiin Disney/Pixarilta onkin totuttu ja vaikka Mikkihiiritehtaan parhaimpiin saavutuksiin jääkin vielä matkaa, aina on aihetta keskustella luokkaeroista ja rasismista, vaikka sitten koko perheen elokuvan keinoin.

Originaalissa ääninäyttelijät ovat pääasiassa tuntemattomampia tekijöitä, mutta jokainen heistä hoitaa homman kuitenkin kunnialla. Suomidubissa kuullaan Virvana Viivi Tammista ja Velluna Miro Loperia. Pääparin taustalla onkin sitten pitkä rivi alan ammattilaisia, kuten Carl-Kristian Rundman, Mínttu Mustakallio, Carla Rindell, Heikki Kujanpää, Petrus Kähkönen sekä Tume Uuusitalo.

Elemental on simppeliydestään huolimatta visuaalisesti kaunis ja ajatuksekas tarina, jolla on sydän oikeassa paikassa.