Luontoa kuin elävää kirjaa lukevalla Hannu Rantalalla on ympäri Etelä-Suomen yli sadan riistakameran verkosto, joiden kautta hän on jo vuosia tarkkaillut lähimetsissään asustavia Ilveksiä. Äärimmäisen aran ja tarkka-aistisen eläimen kanssa Rantala on päässyt siinä määrin tutuksi, että kisut, kuten hän tupsukorvia itse kutsuu, ovat saaneet nimetkin, kuten Parta-Jooseppi, Laitilan kauhu, Ärmätti ja Samettisilmä.

Juha Suonpään ohjaamaa ja Hannu Kaihlasen kanssa kirjoittamaa dokumenttia Ilveskuiskaaja on kuvattu kahdeksan vuoden ajan ja enemmän kuin se kuvaa ilvesten elämää suomalaisissa metsissä, se maalaa uniikin potretin uniikista "kanssakulkijasta,  luontoa ja sen monimuotoisuutta koko sydämestään rakastavasta Hannu Rantalasta..

Vahvalla rauman murteella haastelevassa Rantalassa onkin kaikki ainekset dokumentointiin, erakkomainen ulkonäkö ja allegoriset ajatukset avaavat miehen mielenkiintoisen maailmankuvan. Mies haluaisi saada omat maansa suojelualueeksi ja on jo ehtinyt herättää EU:nkin julistamaan täyskiellon ilvesten metsästykselle. Mystifioidessaan turhilla kikkailuilla metsikössä ilvesmaskissa reviiriään eläinten tapaan merkkailevaa Rantalaa, dokkari kuitenkin lipsuu keinotekoislle sivuraiteille. Tärkeä osansa tarinassa on ainutlaatuisten otosten lisäksi myös musiikilla, jonka takana ovat Estiläinen folkduo Puuluup, Tanel Kadalipp sekä Kimmo Helén.

Ilveskuiskaaja ei täysin nivoudun koherentiksi kokonaisuudeksi, mutta me tarvitsemme Hannu Rantalan tapaisia oman tiensä kulkijoita pitämään meteliä niiden luontokappaleiden puolesta, jotka eivät siihen itse pysty.