James Wanin luoman Kirottu-elokuvasarjan kolmannessa osassa Kirottu 3: Pahan vallassa tarinan keskiössä ei ole totuttuun tapaan pahojen henkien valtaama talo ja sen asukkaiden kokemat kauheudet, vaan väkivaltaisten tapahtumien taustalla piilee huomattavasti pirullisempi salaisuus. Pääosissa nähdään Patrick Wilson ja Vera Farmiga, jotka esittävät jälleen paranormaaleja ilmiöitä tutkivaa pariskuntaa Ed ja Lorraine Warren. Tosin Ed on tällä kertaa enemmänkin sivusta seuraaja, Lorrainen ollessa huomion keskipisteessä enimmän aikaa.

Elokuvan on ohjannut Michael Chaves, jonka ohjaama samaiseen James Wanin luomaan kirottuun universumiin kuuluva Itkevän naisen kirous oli varsinainen pohjanoteeraus sarjassa ja ylipäätään kauhuelokuvien parissa. Onneksi miekkonen on petrannut juoksuaan, ja Kirottu 3 on varsin kelpo suoritus, melkeinpä jopa erittäin hyvä tekele.

Totuttuun tapaan tosi tapahtumiin perustuva, James Wanin kirottuun universumiin sijoittuva seitsemäs filmatisointi Kirottu 3 ottaa omia vapauksia totuuden suhteen tarinan dramaturgian hyväksi. Teos perustuu vuoden 1981 tapahtumiin, jolloin demonin riivausta käytettiin Yhdysvalloissa ensimmäistä kertaa perusteena syyttömyydelle murhaoikeudenkäynnissä. Todellisessa elämässä oikeus ei hyväksynyt puolustuksen väitteitä, ja lopputulemana oli kymmenestä kahteenkymmeneen vuoteen ulottuva tuomio, josta Johnson lopulta istui viisi. Valkokankaalla tarina muuttuu kauhun ja rikostrillerin symbioosiksi, jossa pyritään selvittämään todellista syyllistä ja hänen mahdollisia motiivejaan.

Edin ja Lorrainen onnistuneelta vaikuttavan manaustuokion jälkeen David Glatzen (Julian Hilliard) vaikuttaa olevan demonivapaa, ja ainoastaan sairaalakuntoon loukkaantunut Ed huomaa pahan hengen loikanneen Arne Cheyenne Johnsoniin (Ruairi O’Connor) kohtalokkain seurauksin. Arnen tyttöystävä Debbie Glatzel (Sarah Catherine Hook) ei suostu uskomaan rakastettunsa kykenevän murhaan, joten Lorrainen johdolla Warrenin pariskunta pyrkii todistamaan paholaisen olleen murhatyön todellinen tekijä. Jälleen kerran Kirottu-elokuvat tarjoavat mahdollisuuden uuden spin-off-sarjan synnylle muun muassa paikoitellen varsin toimivan Annabellen rinnalle.

Toki tekijät eivät ole lähteneet keksimään pyörää uudelleen, ja he ovatkin enemmän kuin puolihuolimattoman kunnianosoituksen velkaa kauhukulttuurille ja menneiden vuosien genre-elokuville, eikä suinkaan vähiten William Friedkinin ohjaamalle Manaajalle lukuisista muista alan leffoista puhumattakaan. Tarinaan on kuitenkin saatu riittävästi omaa kierrettä, jotta leffa toimii. Kokonaisuuden viimeistelee pakettiin Michael Burgessin (Annabelle Comes Home) komea kuvaus ja Joseph Bisharan hiukset pystyyn nostattava musiikki.

James Wanin Kirottu-saagan onnistunein teos, jossa murhamies vetoaa syyttömyyteensä paholaisen riivaukseen vedoten.