Kun saksalaisen kirjailijan Sandra Voyterin (Sandra Hüller) aviomies Samuel (Samuel Theis) putoaa kuolemaansa ikkunasta, aloittaa poliisi tutkinnan, oliko kyseessä tapaturma vai murha? Vuotta myöhemmin oikeudenkäynnissä tapahtuman taustat herättävät yhä enemmän kysymyksiä, jotka pistävät Sandran asianajajan Vincent Renzin (Swann Arlaud) miettimään tapausta tarkemminkin. Keskeiseen rooliin tapahtumien selvittämisessä nousee myös Sandran poika, isänsä ruumiin ensimmäisenä löytänyt sokea Daniel (Milo Machado Graner) ja tämän opaskoira Snoop.

Justine Trietin ohjaama ja aviomiehensä Arthur Harartin kanssa kirjoittama Putoamisen anatomia voitti 2023 Cannesin kilpasarjan Kultaisen Palmun ja on nyt myös viiden Oscarin ehdokas (paras elokuva, ohjaus, naispääosa, alkuperäinen käsikirjoitus ja leikkaus).

Amerikassa varsin suosittu ja käytetty lakidraamagenre istuu mainiosti myös eurooppalaiseen elokuvakerrontaan. Trietin hallitun naturalistinen kaksi ja puolituntinen, hitchcockilaiseksikin sanottu mysteeri ei sorru kliseisiin, vaan pitää katsojan koko ajan hereillä ja tarkkaavaisena, aivan kuin heidänkin pitäisi valamiehinä punnita todisteita ja löytää totuus monimutkaisten ja alati muuttuvien tarinoiden takaa. Loppupeleissä tärkeintä ei oikeuden toteutumisessa olekaan totuus, vaan siitä esitetyt tulkinnat. Triet paljastaa taustoja kerros kerrokselta täysin uniikilla tavalla, sortumatta ylidramatisointiin ja ulkokohtaisiin paisutuksiin, vaan luottaa tarinaan ja sen taitavien tulkkien voimaan. Oma tärkeä osansa kokonaisuudessa on myös 50 Centin kappaleella PIMP.

Jonathan Glazerin ravisuttavan The Zone of Interestin tapaan Sandra Hüller tekee nytkin käsittämättömän hyvää työtä ja onkin roolistaan aivan ansaitusti Oscar-ehdokkaana. Swann Arlaudin lakimies Vincent on tarinalle aivan yhtä tärkeä kuin jutun pääsyytetty, johon hänellä on läheiset suhteet. Myös nuori Milo Machado Graner tekee erittäin hyvää työtä Danielina, jonka reaktioiden kautta tarinaa lähdetään purkamaan. Antoine Reinartz on tulisieluinen yleinen syyttäjä

Putoamisen anatomia on vahva todiste siitä, että eurooppalainen elokuva on ottamassa yhä enemmän vastuuta ja paikkansa taidelajin ja sen tekijöiden kärjessä.