On vuosi 1986 ja maailmaa varjostaa Tsernobylin ydinvoimalan räjähdys. Sitä pohtii myös ulkopuoliseksi itsensä tunteva Mariia (Rebekka Baer), jonka elämä heittää voltin, kun samaan pikkukylään saapuu Mimi (Anni Iikkanen). Tahmean alun jälkeen tytöt tuntevat vastustamatonta vetoa toisiaan kohtaan, viettävät ikimuistoista kesää ja tekevät valintoja, jotka vaikuttavat vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin.

Niemen siskosten, Inarin ohjaama ja Juulian Vilja-Tuulia Huotarisen vuoden 2011 Finlandia Juniorin voittaneen romaanin pohjalta käsikirjoittama Valoa valoa valoa on toteutukseltaan raikas ja rohkeakin, mutta tarinaltaan harmittavasti kuluneita kliseitä kierrättävä elämän äkkisyvistä, joita ei aina onnistu välttämään. Tsernobylin tapahtumat ovat läsnä paitsi konkreettisesti, myös temaattisesti tyttöjen perheiden maailmassa, jossa vaikeneminen on parempi vaihtoehto totuudelle.

Juurikin Comebackissakin (2023) nähty Anni Iikkanen ja Rebekka Baer ovat hyvä pari vieden takaumista rakentuvaa tarinaa hyvällä sykkeellä eteenpäin. Aikuisena Mariiana Laura Birn ja Pirjo Lonka tämän äitinä tuovat mukaan vanhempaa vakuuttavuutta.

Mitä luultavimmin varsin kapealle katsojakunnalle suunnattu Valoa valoa valoa käsittelee aidolla tavalla rankkojakin aiheita, mutta ei hyvistä näyttelijöistään huolimatta jäsenny täysin koherentiksi kokonaisuudeksi.