Elokuva
Hämähäkkimies on hädin tuskin ennättänyt siivota jälkensä Venomin ja Hiekkamiehen jäljiltä, kun isot kihot studiossa päättävät lakaista vanhan trilogian kaapin alle ja käynnistää tuttu saaga uudestaan alusta. Onhan Spider-Man 3 kuitenkin viisi vuotta vanha elokuva, mikä Hollywood-standardeissa kuuluu jo suorastaan antiikkisiin teoksiin. Kyseenalaisista lähtökohdista huolimatta naapuruston ystävällisen Hämiksen uusi tuleminen ei ole täysin vailla meriittejä.

The Amazing Spider-Man vie Hämähäkkimiehen ja Peter Parkerin jälleen alkulähteille. Marc Webbin syynissä tuttua kaavaa lähdetään setvimään aiempaa henkilökohtaisemmalta tasolta, ja ohjaaja nostaa ensimmäisen osan kannattelevaksi teemaksi menetyksen. Lapsena orvoksi jäänyt Parker (Andrew Garfield) nähdään sisäänpäin sulkeutuneena nuorukaisena, jolle radioaktiivisen hämähäkin pureman tuomat kyvyt ovat vain keino pyrkiä täyttämään lapsuuden jättämä aukko. Sama teema näkyy myös Hämähäkkimiehen vastukseksi valitussa tohtori Curt Connorsissa (Rhys Ifans), jolle fyysinen kätensä menetys johtaa ensin pakkomielteeseen ja lopulta muuttumiseen Liskoksi.

Lähestymistapa on varsin onnistunut. Tummemmat säikeet ovat edellytyksenä elokuvan synkempään tunnelmaan, joskin Hämähäkkimiehen iloisuudesta ei ole täysin luovuttu. Tässä käsikirjoitus kohtaakin pienoisen ristiriidan, sillä James Vanderbiltin, Alvin Sargentin ja Steve Klovesin kynäilemässä teoksessa on paikoin liian räikeä kontrasti ilakoivan Hämiksen ja kotonaan murjottavan Parkerin välillä. Siitäkin huolimatta, että ensimmäinen muistuttaa esikuvaansa sarjakuvissa. Edestakainen huopaaminen näkyy myös muutamissa tunteelliseksi tarkoitetuissa kohtauksissa, joissa ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi latausta.

Vaihtelu ei tosin näy nimikkoroolinsa antaumuksella ottavan Andrew Garfieldin kasvoilla. Näyttelijä hallitsee sulkeutuneen nuorukaisen eleet ja tunnetilat erinomaisesti päihittäen aiemman manttelin kannattelijan Tobey Maguiren selkein ottein. Garfieldin olemuksessa on juuri oikea ripaus ilkikurista poikuutta sekä varhaisaikuisen orastavaa vastuuta, mikä saa hahmon toimimaan jopa sarjakuvakerronnan sisällä.

Hahmovetoisempi kerronta ei kuitenkaan tarkoita täysin toiminnasta luopumista. Marc Webb pitää ohjakset hyvin hallinnassa elokuvan toiminnallisia kohtauksia kuvatessa. Pääosin käsitöin valmistellut kohtaamiset ovat toimivia kokonaisuuksia, joissa kumarretaan ikonisiin sarjakuvamuistoihin. Koreografisesti tapaukset eivät välttämättä ole mitään järin originelleja, mutta toiminta on kaikin osin selkeää ja sujuvaa. Hämiksen vastuksena sihisevä Lisko on myös onnistunut valinta sarjan startiksi, joskin roolin parhaimmat osuudet nähdään vielä Rhys Ifansin ollessa mattimeikäläisenä.

Elokuvan muissa tärkeissä rooleissa nähdään Emma Stone Parkerin ihastus Gwen Stacyna, Denis Leary tämän isänä sekä Martin Sheen ja Sally Field Ben ja May Parkerina. Stonen ja Garfieldin välisissä kohtauksissa on sopivasti kihelmöivää kemiaa mukana, ja kaksikon keskinäinen sanailu on leffan luonnollisinta antia. Leary jää isäpapan roolissa hivenen yksisivuiseksi karaktääriksi, jonka toiminta pitkin elokuvaa tuntuu tarkoin sanellulta käsikirjoituselementiltä. Sheen ja Field tuovat rainaan puolestaan sopivasti lämpöä sekä tarinallisesti tärkeitä sytykkeitä.

Tekniikka
Julkaisu on kuvanlaadultaan ensiluokkainen. Maltillinen värimaailma toistuu alkulähteelle uskollisena, mutta hillityistä sävyistä huolimatta kohtaukset näyttävät huikean luonnollisilta. Tummanpuhuvaa visuaalisuutta korostetaan entisestään erinomaisella mustan tasolla, joka tuo kohtauksiin reilusti syvyyttä. Viimeisen silauksen annille antaa ääriterävä kuva, joka saa pienimmätkin detaljit huokumaan ruudulla.

Valitettavasti 3D-siirto ei yllä samaan. Tekniikan tuoma lisätummuus tiputtaa tarkkuuden vain hivenen keskivertoa paremmaksi, ja jo entuudestaan maanläheisempi värimaailma menettää sen viimeisenkin hohdokkuuden. Crosstalk-ilmiö on onnekseen vähäistä. Elokuvan käyttämästä 3D-kuvauskalustosta huolimatta syvyysvaikutelma jää monin osin vaisuksi, eikä siirron ero 2D-versioon ole useimmiten silminnähtävä.

Sonyn aiemmin julkaistun Priest 3D Blu-rayn tapaan tämäkään julkaisu ei sisällä kuin Dolby Digital 5.1 -ääniraidan. Suolaa haavoihin kaataa saksankielinen DTS-HD MA 5.1 -dubbaus. Tilatunnun ja selkeyden osalta viime sukupolven miksaus ajaa kyllä asiansa, mutta testattuun saksaraitaan nähden siinä menetetään iso osa äänimaailmasta ja elävämmästä dynamiikasta. Matalat taajuudet jättävät myös monin paikoin toivomisen varaa.

Lisämateriaali
Kommenttiraidalla ohjaaja Marc Webb sekä tuottajat Avi Arad ja Matt Tolmach avaavat katsojille elokuvan teemoja, ratkaisujaan ja mietteitä elokuvasta. Laaja-alaisessa ja monin paikoin mielenkiintoisessa keskustelutuokiossa kerrotaan informatiivisia anekdootteja ja syvennytään elokuvan dramaturgiaan.

3D 101 with Director Marc Webb ja Iconic Poses and Digital Environments perehtyvät yhteiskestoltaan noin kymmenen minuutin edestä elokuvan 3D-kuvaukseen ja sen vaatimiin yksityiskohtiin.

Toisen levyn lisämateriaaliosaston kerma on lähes kaksituntinen Rite of Passage: The Amazing Spider-Man Reborn, joka käy äärimmäisen seikkaperäisesti lävitse kaikki elokuvan tekovaiheet. Dokumentissa tekijät kertovat muun muassa uusintafilmatisoinnin syitä ja eroja aiempaan Sam Raimin ohjaamaan trilogiaan verrattuna, näyttelijävalinnoista, kuvausprosessista ja tietokonetehosteista. Kattavan dokumentin jälkeen ei jää kaipaamaan juuri muuta.

Pre-Visualization-otsakkeen alta löytyy noin neljänkymmenen minuutin edestä kuvakäsikirjoituksia elokuvan toiminnallisista kohtauksista. Osa kohtauksista on katsottavissa myös live-treeneinä Stunt Rehearsals -osiosta. Image Progression Reels käy puolestaan lävitse elokuvan digitaalisia tehosteita kommentaattorien tukemana.
Lisäksi levylle on kätketty vartin edestä poistettuja kohtauksia, kuvagalleria ja lyhyt mainos elokuvaan pohjautuvasta videopelistä.

Yhteeveto
The Amazing Spider-Man on verrattain viihdyttävä joskin aavistuksen turha uudelleenlämmittely tutusta supersankarihahmosta. Onnistuneet näyttelijävalinnat ja aiempaa synkempi tunnelma pelastavat hieman.