Argo
Jussi U. Pellonpää, Ke, 31/10/2012 - 00:00

Elokuva
Teheran, Iran, 4.11.1979. Radikaalit militantit valtaavat Yhdysvaltain suurlähetystön ja ottavat panttivangeiksi 52 virkailijaa. Kuuden lähetystötyöntekijän onnistuu kuitenkin paeta, ja he päätyvät lopulta piileskelemään Kanadan suurlähettilään Ken Taylorin (Victor Garber) kotiin. USA käy koko ajan kiivaita keskusteluja Iranin johdon kanssa panttivankien vapauttamisesta, mutta ilman diplomaattista suojaa kuusikkoa odottaa kiinnijäämisen jälkeen varma teloitus vakoilijoina. CIA:n operaatiojohtaja Jack O`Donnell (Bryan Cranston) hälyttää hätiin evakuointiekspertti Tony Mendezin (Ben Affleck), joka punoo täysin järjettömältä kuullostavan juonen kuljettaa kuusikko ulos maasta kanadalaisen filmiryhmän jäseninä. Operaatio vaatii täydellisen taustatyön tekemistä ja siitä vastaamaan palkataan kaksi Hollywoodin ammattilaista, erikoistehostemies John Chambers (John Goodman) ja tuottaja Lester Siegel (Alan Arkin). Muka-kuvattava elokuva tarvitsee myös aidon käsikirjoituksen, ja sellaiseksi valikoituu katsojatilastoja hallitsevan Star Warsin halpa kopio, tieteisfantasiaseikkailu nimeltä Argo.

Näyttelijänä sekä topeissa että flopeissa mainetta kerännyt Ben Affleck vakuuttaa myös kolmannella ohjaustyöllään, tiukalla jännärillä Argo. Esikoisohjauksensa Gone Baby Gonen (2007) rankoista pedofiilimaailmoista ja hikisen ryöstötrillerinsä The Townin (2010) asfalttiviidakoista Affleck liukuu sujuvasti myös eeppisempään kerrontaan. Uskomattomiin tositapahtumiin perustuva Argo pohjaa Antonio J. ”Tony” Mendezin muistelmateoksiin The Master of Disguise ja Argo: How the CIA and Hollywood Pulled Off the Most Audacious Rescue in History, sekä toimittaja Joshuah Bearmanin artikkellin The Great Escape. Käsikirjoituksen Argoon on tehnyt Chris Terrio ja sen ovat tuottaneet Affleck sekä omaperäisistä ja kantaaottavista elokuvistaan tuttu parivaljakko George Clooney ja Grant Heslow.

Argon voima on sen rauhallisessa kerronnassa, vaikka tulenarat tilanteet eskaloituvatkin kireään finaaliin kuristavan jännittäviksi. Affleck antaa tapahtumille ja henkilöille aikaa kasvaa ja personoitua, eikä syyllisty alleviivaavan kaahauksen ja pysyy viisaasti myös iranilaisten demonisoimisesta kaukana. Aivan omanlaisensa kierteen kimuranttiin juonikuvioon tuo myös pinnallisuuden mekan, Hollywoodin, läsnäolo, joka personoituu hilpeästi maanmainion vääräleukakaksikon John Goodmanin ja Alan Arkinin roolihahmoissa. Kahden erilaisen maailman kohdatessa Affleck osaa taitavasti säilyttää tasapainon, ja lopptutuloksena onkin vallan kelpo trilleri, jonka käänteet saavat hyvällä tavalla hermoilemaan myös katsomossa. Keikan virallisestikin kuittaavan faktapaketin Affleck on säästänyt vasta lopputekstien alle, joten elokuva kannattaa katsella aina viimeiseen freimiin asti.

Affleck tekee niin kameran takana kuin edessäkin hyvää laatutyötä. Ohjaajana herran kädenjälki on akkuraattia ja ajankuva moitteeton. Rodrigo Prieton perinteiselle filmille kuvaaman Argon materiaalia käsiteltiin jälkityöstössä radikaalisti, jotta kuviin saatiin aikakaudelle aidon oloista rakeisuutta ja latteampi värimaailma. Onnistunut lopputulos tuokin vahvasti mieleen 1970-luvun lopun merkkileffat, ja varsinkin Presidentin miehet (All the President`s Men, 1976), jonka komppiksista Affleck onkin lainannut osia kuvatessaan esimerkiksi CIA:n päämajan hektisiä tunnelmia. Paketin kietoo tyylikkäästi kasaan Alexandre Desplatin taitavasti tunnelmia korostava score.

Tony Mendez on jo hahmona tarpeeksi kiehtova ja salaperäinen, ettei tuuhean parran taakse kätkeytyneen Affleckin tarvitse ruokkia egoaan turhilla irtiotoilla, vaan mies jättääkin itse operaation yhdeksi elokuvan tärkeimmistä päärooleista. Argon riehakkaimmat roolit tekevät huippuvedossa olevat John Goodman, jonka efektimesu Chambers on sanavalmis koiranleuka sekä Alan Arkin, joka kyynisyys ja sarkasmi ovat aivan omaa luokkaansa. Kaksikon napakka ja veitsenterävä sanailu unelmatehdas Hollywoodin tilasta ja olemuksesta tuovat kokonaisuuteen hersyvää huumoria, joka keventää onnistuneesti kuristavaksi kiristyvää tunnelmaa itse panttivankikriisin selvittelyssä.

Tasaisen hyvää duunia kuin urakalla painava Bryan Cranston saa väläytellä taitojaan Mendezin hermoherkkänä pomona ja todellisiin henkilöihin perustuvissa rooleissa Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun ja Valkoisen talon  hikisen tuulisilla käytävillä juoksevat myös Kyle Chandler, Bob Gunton, Philip Baker Hall sekä Titus Welliver. Tiukkaan paikkaan joutuvaa kuusikkoa esittävät Tate Donovan, Clea DuVall, Christopher Denham, Rory Cochrane, Scoot McNairy sekä Kerry Bishé.

Yhteenveto
Pätevä ja mielenkiintoinen trilleri muistuttaa osuvasti siitä, että joskus totuus on todellakin tarua ihmeellisempää.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016