Alkuperäinen nimi: 
Blade
Lajityyppi: 
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
1998
Valmistusmaa: 
Käsikirjoittaja: 
Musiikki: 
Ikäsuositus: 
18
Kesto: 
115
Blade (R2 vs R1)
Corca, Su, 24/05/2009 - 00:00

Elokuva

Sarjakuvafilmatisoinnit ovat nousseet viimeisimpien vuosien aikana merkittävään asemaan Hollywoodin dollareita tahkoavalla tuotantolinjalla. Enää ei riitä vain yksi supersankarisaaga per vuosikymmen tyyliin Teräsmies (Superman, 1978) tai Lepakkomies (Batman, 1989), nykyään erikoistehosteiden luvattuna aikakautena Marvelin ja DC Comicsin lehtikatalogeja selataan tosissaan uusien trikoopullistelijoiden siirtämiseksi vuosittaisvauhdilla valkokankaalle. Juuri ennen tätä huippusuosittujen supersankareiden uutta elokuvallista ylösnousemusta hämähäkkimiehineen (Spider-Man, 2002) ja äksryhmineen (X-Men, 2000), teattereihin ilmestyi hieman toisenlainen hahmo sarjismaailmasta.

Stephen Norringtonin ohjaama Blade (1998) on kaikkea muuta kuin perinteiseen hyvis-pahis-muottiin upotettu massaruuttaus. Blade vie katsojansa vaihtoehtoiseen nykyisyyteen, jossa verenhimoiset vampyyrit ovat arkipäivää. Alemmilta katutasoilta virkavallan hallintoportaisiin asti soluttautunut torahammaspopulaatio on tavalliselta kansalta ja julkisuudelta piilossa, mutta vahvasti järjestäytyneinä ruokaketjunsa huipulla. Ihmiset ovat näille hylkiöitä, kakkosluokan teuraskarjaa, jota käytetään joko ravintona tai alemman luokan palvelijoina imuttajayhteisön vaihteleviin tarpeisiin.

Ihmiskunnan lopullista alasajoa on vastassa vain yksi hahmo, Blade aka Daywalker (Wesley Snipes). Puolittain ihmiseksi, puolittain vampyyriksi syntynyt Blade on tahtomattaan geneettisten mutaatioiden myllertämä antisankari, joka hakee kohtalolleen kostoa jokaisen tappamansa kutaleen kautta. Oikeana kätenä toimivan mentorin, Bladen katuojasta vampyyritappajaksi kouluttaneen Whistlerin (Kris Kristofferson) tukemana kulmahammaskommuuni joutuu uuden tilanteen eteen. Myös vamppikansan sisällä tuulee, sillä uhmakas nousukasvampyyri Frost (Stephen Dorff) kapinoi isäntiensä vanhoillisille opeille. Frost aikoo siinä sivussa nostaa muinaisen vampyyrilegendan, verijumala La Magran, maan päälle itseensä manifestoituneena. Bladen kuokkiessa verikekkerihin mukaan alkaa senkkapitoinen taistelu ihmiskunnan säilymisen puolesta.

Vampyyrileffoja on nähty vuosikymmenten saatossa lukuisia ensimmäisestä Nosferatusta (1922) Bram Stoker's Draculaan (1992) saakka. Skaalaa löytyy camp-teoksista halpishorroriin ja klassisen hiipivästä kauhuttelusta suoraviivaisiin action-leffoihin. Blade kuuluu näistä jälkimmäiseen kategoriaan. David S. Goyerin käsikirjoittamat tarinat ovat taipuneet Alex Proyasin Dark City (1998) -scifijännäriä lukuun ottamatta heikommin valkokankaalle, mutta Bladeen on saatu perusjuonen lisäksi myös muita kerroksia. Päähahmo Blade joutuu käsittelemään heikkouksiaan henkilökohtaisella tasolla, minkä lisäksi vampyyriyhteisön hierarkia, sisäinen valtataistelu sekä toiminta yhteiskunnan valtarakenteissa tuovat pinnallisesti peilattuinakin lihaa köykäisen päätarinan ympärille.

Keskinkertaisissa toimintapätkissä 2000-luvulla pyörinyt Wesley Snipes tekee Bladessa kertaluokkaa terävämpää jälkeä. Snipes saa kostonjanoiseen hahmoonsa ripauksen syvempiä itsepohdiskelun tasoja, vaikka pääpaino onkin fyysisessä patsastelussa. Legendaarinen Kris Kristofferson vetää kovasuisen vampyyrilahtaajaveteraanin roolinsa kovalla prosentilla läpi, ja yhteispeli Snipesin kanssa toimii saumattomasti. Siloposki Stephen Dorff on ensikatsomalta räkänokkainen valinta leffan pääpahikseksi, mutta Dorff hälventää osan ennakkoluuloista terävällä ulosannillaan ja intensiivisellä läsnäolollaan. Frostin oikeana kätenä toimiva Donal Logue puolestaan hauskuuttaa Bladen käsittelyyn toistuvasti joutuvana Quinn-vampyyrina. Näyttelijäkatrasta maustaa vangitsevan katseen omaava saksalaissyntyinen Udo Kier, joka tekee lajityypille jälleen kunniaa vuosisatoja eläneenä verenimijäkurkona.

Bladen todellinen syömähammas ei kuitenkaan löydy verevistä vampyyreista, vaan virtaviivaisen vauhdikkaista toimintakohtauksista, joita suolletaan taistelulajitaidoistaan tunnetun Snipesin johdolla suvereeniin näytöstyyliin. Alun teurastamokohtaus taustalla soivan New Orderin teknorallin tahtiin antaa ensimakua siitä, mistä leffassa on kyse. Herra Wesley on erinomaisessa vedossa, eikä miehen väkevistä katutaisteluliikkeistä asennetta puutu. Lisäksi ohjaaja Norrington purkittaa actionia länsimaisittain poikkeuksellisen selkeäpiirteisenä ilman nykypäivän rasittavana muoti-ilmiönä nähtäviä kamerahötkyilyjä, superlähiotoksia ja sarjatulileikkauksia. Taiten nikkaroidut erikoistehosteet toimivat nekin yllättävän hyvin leffan eduksi, vaikkei vuonna 1998 vielä elettykään nykypäivän huikeiden efektimyrskyjen silmässä. Vaikka meno on pääosin totista, niin taajaan viljelty musta huumori yhdessä nyrjähtäneiden kertasutkautusten kanssa pitävät leffan vireystason jotakuinkin nuotissaan.
Jos Blade jossain notkahtaa, niin kerronnallisella tasolla liikutaan välillä turhankin pitkään sivuraiteilla, minkä vuoksi etenkin loppupuolen draamajaksot tuntuvat venytetyiltä ja päälleliimatuilta. Osa näyttelijöistä hukkuu myös persoonattomuuden suohon, kuten Daywalkerin matkaan tarttunut lekurisuttura (N'Bushe Wright). Kokonaisuutena Blade on kuitenkin puhdasta mättöviihdettä energisen äijämäisellä rytinällä, mikä antaa lajityypin suurkuluttajille tukevan lisäsyyn kurkottaa noin viiden euron hintaiseen leffakukkaroon.

Tekniikka

Sandrew Metronomen suomilevy ja New Line Cineman R1-alueen julkaisu sisältävät molemmat tasokkaan anamorfisen 2.35:1-kuvan, joissa kummassakaan ei ole moitittavaa. Suomijulkaisu on kuvaterävyydeltään ja kontrasteiltaan aavistuksen R1-versiota pehmeämpi, muutoin versiot ovat täysin identtiset.

Molempien alueiden julkaisut sisältävät hyvätasoisen ja dynaamisen Dolby Digital 5.1 -ääniraidan, joka lievästä keskikanavaäänen ponnettomuudesta huolimatta tarjoaa jämerän bassotoiston ja selkeät suuntaavuusefektit.

Lisämateriaali

Suomilevyn ja R1-alueen julkaisuissa on eroavaisuuksia lisämateriaalien suhteen. Suomijulkaisusta löytyy vain osa alla olevan R1-lisämateriaalilistauksen annista. Vastaavasti R1-julkaisusta puuttuu kokonaan suomilevyn Behind The Scenes (5:42 min) -kooste kuvauspaikalta. Myös menujen visuaalisessa ja teknisessä toteutuksessa on eroja. R1-menut ovat havainnolliset ja toteutukseltaan pykälää teknisemmät kuin askeettisesti visioidut skandimenut. Molempien alueiden valikkoratkaisua yhdistää ekstrojen pitkät latausajat. Alla R1-version lisämateriaalit.

R1:

(* = lisämateriaali puuttuu suomilevyltä)

Commentary
Wesley Snipesin, Stephen Dorffin, David S. Goyerin, tuotantosuunnittelija Kirk Petrucellin, tuottaja Peter Frankfurtin ja kuvausvastaava Thed Van De Sanden erikseen äänitetty ja kohtauksiin yhteensovitettu elokuvan pituinen kommenttiraita. Esimerkillisesti kasattu yhteiskommenttiraita, joka valaisee elokuvaa niin tuotantovinkkelistä kuin päänäyttelijöidenkin näkökulmasta katsottuna. Kun jokainen kohtaus käydään läpi asiantuntevasti useasta eri perspektiivistä, lopputuloksena saadaan varsin kiehtova triviapaketti Blade-elokuvasta kiinnostuneille.

Isolated Score*
Säveltäjä Mark Ishamin elokuvan pituinen kommenttiraita kokonaan eristetyllä musiikkiraidalla. Säveltäjien kommenttiraitoja ei nähdä usein elokuvien lisämateriaalina, joten Ishamin näkemykset ovat erityisen painokasta kuunneltavaa. Mies ei tosin aina ole äänessä, vaan antaa myös musiikkinsa puhua puolestaan, jolloin kuuntelija pääsee itse scoreen käsiksi.

La Magra (14:06 min)
New Line Cineman tuotantovastaava Micael De Luca, Peter Frankfurt, Kirk Petrucelli sekä David S. Goyer valottavat kiireettömin lähihaastatteluin Blade-projektin syntyä ja evoluutiota täysimittaiseksi elokuvaksi. Mukana vaihtoehtoinen konsepti lopputaisteluksi sekä poistettu kohtaus, joista molemmista analyysit. Erinomaisen informatiivinen dokumentti, joka pureutuu syvälle leffan rakenteisiin.

Designing Blade (22:28 min)
Katsaus Bladen visuaaliseen maailmaan varhaisista kuvakonsepteista alkaen tuotannon eri vaiheisiin. Kirk Petrucellin ja Greg Cannonin, stunt-koordinaattori Jeff Wardin sekä erikoisefektivastaava Richard Bailyn yksityiskohtaiset ja havainnolliset lähihaastattelut omista vastuualueistaan ja motiiveistaan Blade-projektissa.

Origins of Blade* (12:10)
Dokumentti sarjakuvalehtien kiistellystä maailmasta. Marvelin perustaja Stan Lee ja Wizard Magazinen vastaava Gareb Shamus kertovat lähihaastatteluissa yhteiskunnan heijastumisesta varhaisten sarjakuvien tarinoihin sensuureineen ja rajoitteineen. David S. Goyer kertoo myös fanitaustastaan sarjakuviin. Poiketen lisämateriaalin otsikosta varsinaisia Bladen alkulähteitä sarjakuvamaailmaan sivutaan vain ohimennen yleisten teemojen, kuten rasismin siivellä. Stan Leelta ja David S. Goyerilta varsin mielenkiintoiset näkemykset aiheeseen.

The Blood Tide* (19:51)
Katsaus vampyyrien historiaan. Lähihaastatteluissa mm. pappien, uskonharjoittajien ja lääketieteen ammattilaisten näkemystä aiheeseen. David S. Goyer antaa myös omaa näkemystä vampyrismiin peilaten sitä paikoin myös Blade-elokuvaan. Monipuolinen syvädokumentti, joka käsittelee vampyyreitä erittäin laajalla spektrillä.

House of Erebus*
12 eri koodimerkinnällä varustetun vampyyrilahkon lyhyt tekstiesittely. Vampyyreista enemmän kiinnostuneille pieni herkkupala.

Pencil to Post*
Elokuvan tekemisen läpileikkaus ensimmäisestä luonnoksesta jälkituotantovaiheeseen. Tiivistä tekstitietoa kuvilla höystettynä.

Cast and Crew
Keskeisten näyttelijöiden ja elokuvatekijöiden tekstiesittely.

Theatrical Trailer
R1-julkaisussa alkuperäinen teatteritraileri anamorfisena Dolby Digital 5.1 -ääniraidalla. Suomijulkaisussa 4:3 + Dolby Surround.

DVD Rom* (vain PC)
Mm. alkuperäinen käsikirjoitus, Blade-paloja vuoden 1998 Comicom-messuilla ja linkkivinkkejä.

Yhteenveto

Blade on modernien sarjakuvafilmatisointien kerhossa aliarvostettu helmi, joka tarjoilee roppakaupalla rehellistä rytinää ja pauketta miehiseen makuun. Leffatrilogiaksi ja lyhyeksi tv-sarjaksi kasvanut saaga ei kuitenkaan nauti luottamusta kuin kahden ensimmäisen elokuvaosansa puolesta. Blade 2 nousee Guillermo del Toron (Hellboy 1&2Pan's Labyrinth) persoonallisessa käsittelyssä lähes ykkösosan tasolle erittäin visuaalisena ja rajuotteisena leffana. Sen sijaan trilogian päättävä Blade: Trinity onnistuu upottamaan itsensä täydellisesti suohon Goyerin sekavassa, tyylittömässä ja tahattoman koomisessa ohjaustripissä. Vuonna 2006 ilmestynyt, Suomenkin televisiossa pyörähtänyt 12 episodin Blade: The Series on toistaiseksi tuorein jatkumo Blade-universumiin.

Suomijulkaisun ja jenkkijulkaisun tekniset erot ovat marginaalisia, mutta sisältöpuolella jenkkiversio on kyllästetty tukevammalla lisämateriaalilla. Mikäli katsoja suosii harmätekstitystä, on valinta helppo. Muussa tapauksessa kannattaa kääntyä R1-kiekon puoleen.

Kuvasuhde: 
2.35:1
Anamorfinen: 
Anamorfinen
Alkuperäiskieli: 
Levymäärä: 
1
Aluekoodi: 
Ääni: 
Dolby Digital 5.1
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 


Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016