Alkuperäinen nimi: 
Captain America: The First Avenger
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2011
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Musiikki: 
Ikäsuositus: 
13
Kesto: 
125
Captain America: The First Avenger
Jussi U. Pellonpää, Pe, 19/08/2011 - 00:00

Elokuva
On 1940-luku ja toinen maailmansota raivoaa ympäri maailmaa. Nuori herra Steve Rogers (Chris Evans) on laiha kärpänluu, jota jokainen vastaantulija tuntuu haluavan aina potkia ja tuuppia. Hyväsydämisen ja äärimmäisen isänmaallisen Steven kiukku kiusaajiaan kohtaan kasvaa niihin mittoihin, että kun eversti Chester Phillips (Tommy Lee Jones) tarjoaa hänelle tohtori Abraham Erskinen (Stanley Tucci) kehittämää tieteellistä mahdollisuutta hankkia suuret voimat ja karhun koon ja taistella natseja vastaan, Steve tarttuu hanakasti tilaisuuteen. Samaan aikaan Euroopan rintamalla rumia puuhaava umpihullu natsikomentaja Johann Schmidt (Hugo Weaving) onnistuu saamaan käsiinsä samaa seerumia, jolla Stevestä kasvaa Captain America, ja muuttuu Red Skulliksi, Hydra-organisaation säälimättömäksi päälliköksi, joka ei piittaa edes suuren  johtajansa Adolph Hitlerin (James Payton) määräyksistä ja vaihtaa tämän kalmaisan kannustuksenkin muotoon ”Heil Hydra”. Steve saa salaistakin salaisemman tehtävän tuhota Schmidtin epäinhimilliset joukot ja saa huippuvaaralliseen keikkaan kumppaneikseen kunnon kessun Bucky Barnesin (Sebastian Stan) ja eversti Phillipsin alaisuudessa operoivan naisagentti Peggy Carterin (Hayley Atwell).

Joe Johnstonin Captain America: The First Avenger on rehellisen rento ja nokkelasti naiivikin sarjisseikkailu, mutta jonka, tarpeen niin vaatiessa, toimintakohtauksista löytyy rytinää ja tylyyttäkin siinä määrin, ettei leffaa sovi suositella aivan nuorimmille. Captain American maailmassa on yhtäläisyyksiä Johnstonin omaan läpimurtoelokuvaan Rocketeer (1991) eikä Indian Jonesin seikkailutkaan jää pieteetillä luodussa ajankuvassa kaukaisiksi rinnastuksiksi. Steven Spielberg ja George Lucasin, joiden kummankin alaisuudessa Johnston on aiemmin työskennellyt, kuvakerronta ja tyyli ovatkin vahvimmin läsnä kaikkialla.

Shelly Johnsonin seebian syvissä sävyissä kuvaama kekseliäs korkeajännitys on klassinen altavastaaja-tarina, johon Narnia-trilogian käsikirjoittajat Christopher Markus ja Stephen McFeely ovat lisänneet aimo annoksen Joe Simonin ja Jack Kirbyn luomaa originaalia sarjakuvamagiikkaa. Teknisesti näyttävän eeppinen ja perinteitä kunniottava fantasia on erityisen erinomainen esitellessään digitaalisesti ruipeloksi kutistetun Chris Evansin tuskaista alkutaivalta armeijan harmaissa kohtauksissa, joissa on mukana mielikuvituksellista fotorealismia.

Marvel-maailma on muutenkin vahvasti läsnä ja luonnollisesti tuttuja vierailijoitakin tavataan: Ironman Tony Starkin isä Howard (Dominic Cooper) on mukana monine innovaatioineen ja Avengers-ryhmän perustaja Nick Fury (Samuel L. Jackson) piipahtaa epilogissa vihjaamassa hyvän kapteenimme työn täyteisestä tulevaisuudesta. Kaksi viikkoa sitten ensi-iltansa saaneeseen toiseen sarjissuosikkifilmatisointiin, Green Lanterniin (2011), verrattuna Captain America: The First Avenger on ryhdikäs, ylväs ja sangen sympaattinen esitys.

Tiukkaan iskuun itsensä treenannut Chris Evans on passelisti poikamainen kapteeni Amerikka, todellinen sinivalkopunainen sankari, jonka patriotismi kiteytyy tähtilipulla koristeltuun kilpeen olematta kuitenkaan päälleliimattua tai fanaattista. Hayley Atwell on klassinen toiminnan nainen, joka tarttuu yhtä hanakasti aseeseen kuin puuterihuiskuunkin, ja Sebastian Stan suoraselkäinen perussolttu ja kapteenin paras kaveri, joka ei väistele vastuitaan missään tilanteessa. Tommy Lee Jones tuo tarinaan karskia karismaa ja Hugo Weaving psykoottista vaarallisuutta. Toby Jones on Red Skullin hanslankari, tohtori Arnim Zola, ja Neal McDonough ronski irkkusolttu Timothy ”Dum Dum” Dugan.

Alan Silvestrin score luottaa marssirumpuhin ja heroistisiin säveliin. Rytmit ovat sotilaallisen reippaita ja aloituksen kappaleesta Captain America: Main Titles alkava sotaretki huipentuu komeaan ja mahtipontiseen Captain America Marchiin, jossa yhdistyvät jännästi John Williamsin Kadonneen aarteen metsästäjien (Raiders of the Lost Ark, 1981) pääteema The Raiders March ja Ennio Morriconen Lahjomattomien (The Untouchables, 1987) esitetylle aikakaudelle uskolliset sävelkulut.

Yhteenveto
Reipas ja riuska sotaseikkailu tavoittaa ehdan epookin yhtä hyvin kuin sarjakuvien fantasiankin.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 


Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016