Elokuva:

"It's not HBO, it's just regural ass TV."

Dave Chappelle on yksi tämän hetken kuumimmista mustista koomikkonimistä. Miestä on verrattu aina Eddie Murphysta Chris Rockiin. Entertainment Weekly valitsi hänet Pohjois-Amerikan viidenneksi hauskimmaksi henkilöksi. Debyyttiroolinsa elokuvamaailmassa hän teki Mel Brooksin ohjaamassa parodiassa Robin Hood: Men in Tights (1993). Sen jälkeen hän on esiintynyt lukuisissa elokuvissa, joista tunnetuin lienee hänen kirjoittamansa ja tuottamansa Half Baked (1998). Hän on tehnyt tiedettävästi ainoana julkisuuden henkilönä mainoksia sekä Coca-Colalle että Pepsille. Nyt joku älypää on antanut hänelle oman shown.

Comedy Centralin tuottama sarja iski oivaan markkinarakoon. Tällä hetkellä melkeinpä kaikki, mitä tummaihoinen ihminen tekee, on ihailtavan rohkeaa, kadehdittavan vapaamielistä ja rentoa. Mutta liian mustaksi homma ei saa missään nimessä mennä, ehei, vaan sketsien pitää olla ymmärrettäviä myös olutpulloja kumoaville valkonaamoillekin. Niinpä sarjassa vinoillaan milloin mustille itselleen, milloin valkoisten konservatiivisuudelle ja tietämättömyydelle. Konsepti toimii kuitenkin Chappellen nerokkaan, mutta yksinkertaisen komiikan turvin loistavasti, vakka kyynisimmät ovatkin väittäneet sarjan olevan liian musta valkoisille, ja liian valkoinen mustille.

Paikoitellen hyvinkin yksinkertaiset ja säälimättömän hölmöt sketsit lepäävät täysin Chappellen luisevilla hartioilla. Dave osaa kuitenkin tarttua tilanteisiin ilmiömäisellä taidokkuudella ja löytää hauskuutta arjen pienemmistäkin asioista. Pääpaino on kuitenkin ällistyttävän tylyissä vitseissä ja mielenvikaisen hauskoissa sketseissä. Tyyli tehdään selväksi heti avausjaksossa, jossa esitetään dokumentti tummaihoisesta, sokeasta Ku Klux Klaanin -jäsenestä, joka saarnaa valkoisten ylivertaisuudesta I Smell Nigger - ja Nigger Book -kirjojensa kera, luullen olevansa valkoinen. Hyvän maun rajat ylitetään siis innolla, ja vihamieliset kriitikotkin saavat oman ohjelmanumeronsa studioyleisön hauskuuttamiseksi. Daven ripulisinfonia on kuulemisen arvoinen.

Sarjan kirjoittamisesta vastaavat Chappellen lisäksi Daven vasen käsi Neal Brennan, sekä Bryan H. Tucker ja Eddie Murphyn vähemmän tunnettu veli Charlie Murphy, joka myös näyttelee useissa sketseissä. Muuhun näyttelijäkaartiin kuuluvat muun muassa Anthony Berry, Liz Beckham ja Bill Burr. Avustamaan on myös palkattu maailmankuuluja tähtiä, kuten Wu-Tang Clanista tutut RZA ja GZA, sekä koomikko/kirjoittaja Paul Mooney, joka juontaa hervotonta Ask a Black Dude -osiota. Myös muutamat kuuluisuudet, kuten seksiskandaalistaan tunnettu R&B-tähti R. Kelly, ovat joutuneet tahtomattaan mukaan sarjaan. Lisäksi Chappelle's Show tarjoaa lähinnä rap-artisteista koostuvia nimekkäitä musiikkivieraita.

Chappelle's Shown sketsien laatu on vaihtelevaa, mutta useimmiten Dave tarjoaa täyden laidallisen törkyhuumoria ja näppäriä oivalluksia, joiden varjolla muutamat tylsemmätkin (ja ennen kaikkea liian pitkät) hauskuutukset menevät läpi. Osa sketseistä on toteutettu teknisesti melkeinpä nolostuttavan huonosti ja tökerösti (toki osaltaan tarkoituksella), kun taas esimerkiksi elokuvien oikeita, realistisia versioita esittelevä osio on häkellyttävän tyylikkäästi kuvattu. Sisältö ajaakin usein toteutuksen ohi, ja kun Dave rökittää syöpää sairastavan pojan armotta Playstationin pelaamisessa, ei suttuinen peliruutu ja köyhät sairaalavarusteet jää vaivaamaan.

Chappelle's Show on loistavaa viihdettä ja tyrehtymätön naurunlähde. Aivan kaikille sarja ei kuitenkaan välttämättä sovi. Pieni mustan kulttuurin tunteminen edesauttaa joidenkin vitsien sisälle pääsemiseen, mutta useimmiten Chappellen tyyli on yksinkertaisen tyly ja päällekäyvä, joka ei jätä mitään arvailujen varaan. Chappellesta (ja erityisesti miehen stand up -esityksistä) tulee mieleen Eddie Murphy 80-luvulla, Dave on vain korvannut kokovartalokomiikan ja erilaisten ääntelyjen tekemisen häpeilemättömän säädyttömillä vitseillä. Vahvaa uranousuaan edelleen jatkava Chappelle tulee varmasti vielä tulevaisuudessa nousemaan mustien koomikko-kollegojensa kaltaiseen suursuosioon. "I'm Rick James, bitch!" -huudahdus on vielä tuleva kuulumaan yhä useampien apinoijien suusta.

Kuva:

DVD:n kuvanlaatu vaihtelee huomattavasti eri sketseissä. Ulkona kuvatut kohtaukset ovat paikoitellen melko suttuisia, mutta studiossa kuvatut sketsit ovat laadultaan varsin hyviä televisiosarjaksi. Kuva on tosin paremmissa otoissa ehkä liiankin tarkka ja sitä kautta hieman rosoinen. Kokonaisuudessaan kuva on laadultaan täysin siedettävää tasoa. Show esitetään televisiosarjoille tutulla 1.33:1-kuvasuhteella.

Ääni:

Dolby Digital 2.0 -ääniraita toistaa kaiken oleellisen moitteetta, mutta kovin mielikuvituksellista miksausta on turha odottaa. Sketsien myötä myös äänenlaatu hieman vaihtelee, mutta suurimmaksi osaksi tekninen puoli on tältä osin kunnossa. Puhe toistuu selkeästi (tosin luvassa on paljon slangia) ja kaikki on TV-tuotannoksi kohdallaan.

Lisämateriaali:

Levyltä löytyy Dave Chappellen ja käsikirjoittaja Neil Brennanin yhteinen kommenttiraita viidestä jaksosta. Kommenttiraidan kuunteleminen on miltei yhtä viihdyttävää kuin itse jakson seuraaminen, menon yltyessä Daven osalta välillä lähelle stand up -esitystä. Miehet kertovat hauskoja tapahtumia ja yksityiskohtia sketsien tekemisestä, innostuen usein itsekin nauramaan ruudulla tapahtuville aivottomuuksille. Ehdottomasti katsastamisen arvoinen lisämateriaali.

Kakkoslevyltä löytyvä Bloopers And Deleted Scenes -osio (n. 29 min.) esittelee nimensä mukaisesti kömmähdyksiä ja poistettuja kohtauksia. Paikoitellen eroa näiden kahden välille on vaikea vetää, mutta tästä huolimatta kooste tarjoaa hulvattomia hetkiä Daven ja kumppaneiden kanssa. Osio on myös mahdollista katsoa Chappellen ja Brennanin kommenttien kera.

Toiselta levyltä löytyy myös Ask a Black Dude with Paul Mooney -kooste, joka esittelee Paul Mooneyn tekemän osion kokonaisuudessaan, leikkaamattomana. Vaikka kooste on hieman hidastempoinen, se paljastaa jaksoja paremmin Mooneyn veitsenterävän huumorin ja kyvyn iskeä napakasti takaisin (valkoisille) kysyjille.

Lisäksi DVD:lle on läimäisty pari lyhyttä koostetta Comedy Centralin tuotannosta.

Yhteenveto:

Dave Chappellen oma show on nerokkaan irstas ja äärimmäisen addiktoiva naurupaketti. Oli kyse sitten koululaisille luennoivasta crack-headista, Nat King Colen naisia alentavasta joulutervehdyksestä tai mustien kriminaalien täyttämästä tosi-tv:stä, show on yksinkertaisesti kykenemätön jättämään katsojaa kylmäksi. Chappelle's Showta voi huoletta suositella kaikille mustan (sanan molemmissa merkityksissä) huumorin ystäville. Kyseessä on taattua Comedy Central -laatua.

DVD on laadultaan melko hyvä televisiosarjaksi. Tekniset puitteet vaihtuvat hieman eri sketseissä, joten lopputulos on enemmän tai vähemmän tilkkutäkkimäinen. Levyltä löytyy myös kourallinen lisämateriaalia, joka on erittäin hupaisaa seurattavaa.

Chappelle's Show Season 2 (R1) -arvostelu