Alkuperäinen nimi: 
Coffee and Cigarettes
Lajityyppi: 
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2003
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Ikäsuositus: 
K11
Kesto: 
95
Coffee and Cigarettes
J. Pikkarainen, Ke, 08/12/2004 - 00:00

Elokuva

Nykyinen kulttuurisuuntaus on vahvasti edennyt tupakan nikotiiniseen ja kahvin kofeiiniseen maailmaan. Tupakasta on tullut niin nuorten kuin vanhempienkin ajanvietto ja levähdystauko. Kahvi puolestaan on mielletty samaiseksi viihdykkeeksi jo useamman vuosikymmenen ajan, eikä se nykyisellään tee poikkeusta asiaan. Luonnollisesti nämä ovat johtaneet pakolliseen yhdistymiseen ennemmin tai myöhemmin.

Jim Jarmuschin Coffee & Cigarettes pureutuu kyseiseen kulttuuriin ohjaajan omintakeisella tyylillä. Elokuva on nimittäin kuvattu hieman epätavallisesti mustavalkoisena - mustan kuvastaessa kahvia, valkoisen puolestaan tupakkaa. Vielä erikoisempaa on elokuvan rakenne. Elokuva koostuu yhdestätoista lyhyestä pätkästä, joiden ainoina yhteisinä nimittäjinä ovat yllätyksettömästi kahvi ja tupakka, pois lukien eräs kohtaaminen, jossa kahvin tilalla on tee. Kahvi ja tupakka jäävätkin kantaviksi teemoiksi. Juonta ei ole, vain irrallisia pätkiä kahvista, tupakasta ja niihin liittyvästä kulttuurista.

Omintakeisuus ei tosin lopu vain epätavalliseen rakenteeseen. Elokuvan tekeminen kesti noin 17 vuotta, tosin ei yhtäjaksoisesti. Elokuvan aloittava, Roberto Benignin ja Steven Wrightin välinen tuokio kuvattiin jo vuonna 1987, kun taas uusimmat kohtaukset viimeisteltiin vasta vuonna 2003. Kyseessä ei kuitenkaan ollut budjettikysymys, vaan pikemminkin alun lyhytfilmeiksi kuvattujen kohtausten yhdistäminen kokopitkäksi elokuvaksi, tai kokoelmaksi. Coffee & Cigarettesista on nimittäin vaikea käyttää termiä "elokuva". Sitä on myös yhtä vaikea arvioida elokuvallisesti.

Elokuva koostuu yhdestätoista tuokiosta, jotka sijoittuvat suurimmaksi osaksi kahvilaan, osa tosin poikkeaa aina sviittihuoneistosta kellariin. Yhteisenä asiana löytyy jo niin monesti mainittu kahvi ja tupakka, joiden parissa kohtauksien henkilöt keskustelevat eri asioista. Kun keskustelijat ovat kovan luokan ammattilaisia aina säveltäjistä näyttelijöihin - esittäen usein itseään, tai lievästi liioiteltua itseään - saadaan kokoon kursittua suurimmaksi osaksi mielenkiintoista materiaalia. Huonoilta kohtauksilta ei tosin vältytä, mutta jopa huonotkin kohtaukset ovat omiaan kuvastamaan kulttuuria ja siihen liittyviä perinteitä. Eri asia, haluaako katsoja välttämättä katsella maalin kuivumista seinällä, hieman asiaa kärjistäen.

Keskustelut vaihtelevat laajasti arkisista asioista suorastaan absurdeihin tilanteisiin, jotka sisältävät kuitenkin Jarmuschin tyypillistä huumoria. Elokuvan aloittava Strange to Meet You edustanee absurdisuutta parhaimmillaan. Benigni ja Wright ovat sopineet tapaamisen, vaikka eivät edes tunne toisiaan. Asiaa pahentaa Benignin heikohko englannin kielen taito, joka ei tosin estä miehiä ymmärtämästä toisiaan. Samaista kuviota toistettiin Jarmuschin myöhemmässä Ghost Dog: The Way of the Samurai -elokuvassa, jossa päähenkilön läheisin ystävä oli ranskaa puhuva kioskinmyyjä (Isaach De Bankolé) - myös eräs Coffee & Cigarettsin henkilöistä No Problem -osiossa.

Coffee & Cigarettesin keskustelut voidaan oikeastaan jakaa kahteen ryhmään: humoristisiin ja arkisiin. Jälkimmäiset ovat mielenkiinnottomina, jokapäiväisinä asioina luultavammin useimmille niitä tylsimpiä. Parhaiten - tai pahiten, kummin vain - arkea edustavat jo aikaisemmin mainittu No Problem, joka on käytännössä saman repliikin toistoa alusta loppuun. Alex Descas on pyytänyt kaverinsa De Bankolén seuraksi ja jälkimmäinen epäilee ystävänsä olevan pulassa, vaikkei näin olekaan. Perinteistä, inhimillistä huolestumista ystävää kohtaan, joka osoitetaan tyypillisessä lepopaikassa, kahvilassa. Toisenlaista arkea edustaa kaunis Renée French omannimisessä osiossa, jossa rauhaisaa yksineloa häiritään jatkuvasti tarjoilijan toimesta. Puhetta ei ole juuri lainkaan, vain savuisen seesteistä etenemistä kahvintuoksun äärellä.

Humoristiset osuudet jäänevät kuitenkin suurimman osan mieleen, samalla vääristäen elokuvan kokonaisuutta. Useamman hauskan osuuden jälkeinen, tavan arkea kuvastava osuus, on suorastaan liisterissä etenevän tylsää katsottavaa. Vaikka elokuvaa mainostetaan komediana, ei huumori ole suuria naurahduksia aiheuttavia, vaan pikemminkin kieron osuvia totuuksia elämästämme. Tosin kyllä osa keskusteluista tarjoaa ihan ääneen naurattavia juttuja, kuten kahden erilaisen egon yhteentörmäykset osioissa Somewhere in California ja Cousins? Ensimmäisessä kaksi muusikkolegendaa - mielipide-erot sallittuja - Iggy Pop ja Tom Waits kohtaavat hämärässä kuppilassa, keskustellen niin työstään kuin kahvi-tupakka-kulttuurista. Väärinkäsitykset johtavat lopulta aina niin kiusallisiin hiljaisiin hetkiin, jotka nähtiin jopa palkinnon arvoisiksi Cannesissa. Cousins? tuo puolestaan yhteen kaksi englantilaista näyttelijää, Alfred Molinan ja Steve Cooganin, joista ensimmäinen on löytänyt suorastaan hämmästyttävän löydön: Molina ja Coogan ovat sukua. Jälkimmäinen ei ole asiasta niinkään mielissään. Osio on helposti koko elokuvan parhaimpia, ellei jopa paras. Näyttelijät esittävät liioiteltua minäänsä, Molina hyperinnostunutta Coogan-fania ja Coogan ylimielistä näyttelijää. Noloilta tilanteilta ei vältytä ja kummankin komediapuoli on parhaimmillaan.

Toisenlaista huumoria löytyy tarjoilijoiden muodossa. Ensimmäisessä, Twins-osiossa, tarjoilijana on myöhemmin samaa ammattia näytellyt Steve Buscemi. Miehen Elvis-teoria on kuulemisen arvoinen, eikä tarjoilijan maalaistausta auta asiaa. Jälkimmäinen, luultavasti se odotetumpi, on taas Wu Tang Clan -räppäreiden, GZA:n ja RZA:n, välinen keskustelu herbaalisesta lääketieteestä ja kofeiinin ja nikotiinin vaarallisuudesta Delirium-osiossa. Heidän välisen keskustelun vastakohdaksi tulee tarjoilijana toimiva Bill Murray, jolla ei ole vain vahva tupakkayskä, vaan erittäin paha kofeiiniriippuvuus. Odotettavissa on luonnolliseen tapaan melko käsittämätöntä huumoria, johon sisältyy uuninpuhdistusaine.

Huumoripitoisuudesta huolimatta, tai juurikin siitä syystä, Coffee & Cigarettes on varsin mielenkiintoinen katsaus nykypäivämme kahvilakulttuuriin. Tupakansavuiset sivutasanteet ja kahvilla tahritut pöydät ovat olleet niin nuorten kuin aikuisten keino pakoon todellisuudesta, oli kyse sitten lepopaikasta tai sosiaalisesta kanssakäymisestä. Elokuvaa ei tosin uskalla suositella, sillä laatu vaihtelee näkökulmasta riippuen laajalti. Pelkkää huumoria odottavat tulevat pettymään, eikä kulttuurisuuntauksen kuvaaminen ole välttämättä kaikille sitä mielekkäintä katseltavaa. Jarmusch-fanit ovat luultavasti jo alusta alkaen kuin kotonaan, mutta poikkeuksia löytyy. Kahvi-tupakka -kulttuuria edustaville elokuva voinee olla mielenkiintoisen humoristinen katsaus niihin moniin kiusallisiin tilanteisiin, joihin kuppiloissa yleensä joutuu.

Kuva

Anamorfinen 1.78:1-suhteisella kuvalla ei ole hävettävää. Mustavalkoinen kuva levittyy katsojan eteen luonnollisen kauniina, eikä roskia tai naarmuja ole juurikaan näkyvissä. 17 vuoden aikana kuvatut pätkät eroavat kuvanlaadullisesti hieman toisistaan, mutta kokonaistaso pysyy kiitettävänä koko ajan. Mitä kauemmaksi menneisyyteen mennään, sitä enemmän on kohinaa ja lievää pehmeyttä havaittavissa. Uutuuttaan hohtavat kohtaukset ovat puolestaan teräviä ja kohinavapaita. Mustan ja valkoisen monitasoiset värit toistuvat puhtaasti läpi elokuvan. Siirrosta ei löydy juurikaan pahaa sanottavaa.

Ääni

Julkaisun ainoan äänivalinnan tarjoaa Dolby Digital 5.1 -miksaus, mikä on lievästi sanottuna turha tämänkaltaiselle elokuvalle. Pelkkää puhetta ja satunnaista taustahälyä sisältävä elokuva ei juuri hyödy useammasta kaiuttimesta, joten miksaus tuntuu enemmänkin ylimääräiseltä työltä, kuin käytännön hyödyltä. Dialogi kuuluu kuitenkin selvästi, ilman minkäänlaisia ongelmia. Jotain ääniraidan hyödyllisyydestä kertoo se, että ääniraita on elävimmillään alun United Artists -logon yhteydessä. Pelkkä surround-koodaus olisi ollut aivan riittävä.

Lisämateriaali

Julkaisu sisältää tukun MGM-julkaisujen trailereita; Bubba Ho-Tep, Touching the Void, Walking Tall, Intermission, Saved!, Ghost World, Fargo, 24 Hour Party People, Luther, Species, Prick Up Your Ears, Larger Than Life, Kingpin, Chocolat ja Mystery Train. Elokuvan musiikista kiinnostuneille on myös OST:n biisilistaus.

Original Theatrical Trailer (02:04) – Elokuvan alkuperäinen traileri sellaisenaan. Traileri kertoo melko hyvin, minkälaisesta elokuvasta on kyse; kahvia, tupakkaa ja puhetta.

Tabletops (03:42) – Musiikkivideomainen kooste elokuvassa nähtävistä pöydänpäällyksistä. Ideaa löytyy tasan sen verran kuin kuulostaakin.

Bill Murray Outtake (00:51) – Bill Murray pelleilee yhden otoksen verran, tai oikeastaan vain otoksen viimeisten sekuntien verran. Ei kovinkaan kummoinen osio.

Interview With Taylor Mead (04:09) – Lyhyt haastattelu ei juuri mitään ihmeempiä tarjoa. Asiaa käydään niin Meadin tulevista elokuvista, Coffee & Cigarettsista kuin hänen asuinpaikastaan.

Yhteenveto

Coffee & Cigarettes on katsaus nykyiseen kahvilakulttuuriin, jota ylläpitävät kahvi ja tupakka. Oli kyseessä sitten sosiaalinen kanssakäyminen, tauko tai vain hetkellinen pako elämän hektisyydestä, on paikkana yleensä tupakansavuiset kahvilat. Jarmusch kuvaa kulttuuriamme onnistuneesti yhdentoista osion verran, aina riippuvuudesta tylsän arkiseen kanssakäymiseen.

Kuvasuhde: 
1.78:1
Anamorfinen: 
Anamorfinen
Alkuperäiskieli: 
Levymäärä: 
1
Aluekoodi: 
Ääni: 
Dolby Digital 5.1
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016