Alkuperäinen nimi: 
CSI: Crime Scene Investigation
Valmistusvuosi: 
2004
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Musiikki: 
Ikäsuositus: 
15
Kesto: 
1041
CSI: kausi 5
Vesa Jalkanen, La, 19/05/2007 - 00:00

Elokuva
Lähinnä menestyneistä elokuvista tunnettu Jerry Bruckheimer on laajentanut toimintaansa myös television pariin. Jerry Bruckheimer Television on tuottanut kansaan vetoavia rikossarjoja (Ilman johtolankaa) ja tositelevisioksi kutsutta kilpailuformaattia (The Amazing Race). Ylivoimaisesti suosituin Bruckheimerin televisiolle tuottama sarja on kuitenkin ollut rikospaikkatutkijoista kertova CSI, joka on tähän päivään mennessä poikinut jo kaksi sisarsarjaa. Alkuperäinen CSI sijoittuu pelikulttuuristaan tunnettuun lomanviettopaikkaan Las Vegasiin, jossa seurataan Gil Grissomin (William Petersen) johtaman CSI-tutkijoiden yövuoron työskentelyä. Muita sarjassa työskenteleviä tutkijoita ovat Warrick Brown (Gary Dourdan), Nick Stokes (George Eads), Catherine Willows (Marg Helgenberger) ja Sara Sidle (Jorja Fox).

Sarjan pääpaino on tutkijoiden työssä. Päähenkilöiden työn ulkopuolista elämää ei juurikaan paljasteta. Ajoittain sarjassa annetaan kuitenkin pieniä vihjauksia siitä, että nörttimäisillä tiedemiehillä mahdollisesti sittenkin on mahdollisesti elämää työn ulkopuolellakin. Vihjaukset yleensä jäävät kuitenkin lyhyiksi sivuhuomautuksiksi. Isojakin asioita käsitellään yleensä vain parissa jaksossa, jonka jälkeen ongelmat lakaistaan maton alle tai ne ratkeavat itsestään. Pienet paljastukset saavat katsojan kiinnostumaan hahmojen henkilökohtaisista asioista onnistumatta kuitenkaan tyydyttämään tiedonjanoa. Näkökulmasta riippuen se joko pakottaa katsomaan seuraavankin jakson lisävihjeiden toivossa tai turhauttaa lopullisesti, jonka seurauksena potentiaalinen katsoja lähtee etsimään haluamiaan kokemuksia muista televisio-ohjelmista. Esimerkiksi Kova laki sisarsarjoineen keskittyvät ainoastaan päähenkilöiden työhön, mutta koska heidän yksityiselämäänsä ei koskaan sivuta edes pienillä vihjauksilla, ei tätä puolta jää kaipaamaan samalla tavalla kuin CSI-tutkijoiden tapauksessa.

CSI on erittäin formaattisidonnainen sarja. Samaa voi toki sanoa monesta muustakin televisiosarjasta. Tyypilliseen tapaan episodissa esitellään kaksi rikosta. Tutkijat keräävät ja prosessoivat rikospaikalta löytyneet todisteet. Tutkimusten kuluessa ilmenee yleensä useita epäiltyjä, joiden joukosta todisteiden avulla syylliset lopulta paljastuvat. Vaikka yleensä jaksot ovat hyvin kirjoitettuja, pidemmän päälle sarjassa on alkanut ilmetä toiston makua. Jossain kolmannen ja neljännen kauden vaiheilla alkoi miltei ainoa tuoreutta hakeva aspekti sarjassa olla yhä rankempien ja sairaampien rikosten esittely. Tuolloin kantava voimana toimi nopeasti ohi kiitävien tutkijoiden henkilökohtaisten ongelmien ratkonnan ohella rikostutkinnan ja todisteiden tutkimisen tekninen puoli. Sarja onkin erittäin teknisesti orientoitunut. Rikostutkinnan teknisiin seikkoihin kiinnitetään runsaasti huomiota, vaikkakin dramaturgisista syistä tiettyjä myönnytyksiä realismissa joudutaan tekemään. Sarjan tekniseen puoleen panostaminen on nähtävissä myös kuvauksessa ja usein ihmiskehon sisuksiin porautuvissa erikoistehostejaksoissa.

Viidennellä tuotantokaudella mukaan tuodaan aimo annos työpaikalla käytävää politikointia, josta Grissom ei tunnu piittaavan lainkaan. Tästä seurauksena on Grissomin joutuminen tiettyjen kollegoiden ja esimiesten silmätikuksi. Erityisesti Grissomin välit tulehtuvat päivävuoron valvojan Conrad Ecklien (Marc Vann) kanssa tavalla, josta seuraa harmia niin Grissomille kuin hänen alaisilleenkin. Kauden kuluessa työvuorojen miehityksiä vaihdetaan vastoin useimpien toivomuksia. Muutoksilla pyritään tuomaan tarinaan mukaan uutta dramaturgista otetta henkilöiden joutuessa uuteen epämiellyttävään tilanteeseen. Merkkejä tästä oli ollut ilmassa jo pidempään varsinkin neljännen tuotantokauden kuluessa. Sarjan kulun kannalta muutoksilla on kuitenkin odotettua vähemmän vaikutusta. Tutkijaparit ovat aiemminkin vaihdelleet sen mukaan, ketkä ovat sattuneet olemaan vapaina, ja niin muutosten jälkeen he työskentelevät yhdessä ja erikseen miltei samaan tapaan kuin ennen henkilöstön vuorovaihdoksia.

Puhuttaessa sarjan viidennestä tuotantokaudesta ei voi jättää mainitsematta uutta katsojakuntaa varsinkin elokuvayleisöstä kosiskelevaa Quentin Tarantinon ohjaamaa kahden jakson mittaista kauden sinetöivää päätösepisodia. Tarantino on tiettävästi ollut CSI-fani sen alusta lähtien. Niinpä voidaankin pitää luonnollisena, että hän sai tehtäväkseen ohjata yhden jakson sarjaan. Työn edetessä jakso venyi kuitenkin liian pitkäksi, se lopulta päätettiin julkaista erikoispitkänä elokuvan mittaisena tuplajaksona. Tarantinon Grave Danger ei suinkaan ole vain yritys myydä sarjaa tunnetun ohjaajan nimellä, vaan se toimii mainiosti osana CSI-maailmaa. Vaikka Tarantino tuokin mukaan oman ripauksen maailmankatsomustaan, pysyttelee kokonaisuus riittävän uskollisena sarjan perusolemuksena. Tarantino-fanit voivat ostaa kyseisen jakson erillisenä julkaisuna, ellei CSI televisiosarjana kiinnosta.

Kokonaisuutena viides tuotantokausi tuo sarjaan uutta lähinnä henkilöstövaihdosten ja politikoinnin muodossa. Joukossa on monia todella hyvin kirjoitettuja jaksoja, kuten historiallisnostalginen Sherlock Holmesin murha (Who Shot Sherlock?) ja massiivisten sateiden aiheuttaman tulvan jälkeen viemäristä löytyneen ruumiin arvoitus (Down the Drain) puhumattakaan Tarantinon päätösjaksosta Grave Danger, jossa eräs tiimin jäsenistä joutuu hengenvaaraan. Kaiken kaikkiaan kauden lähtökohdat ovat lupaavat, mutta kaikkia lupauksia ei kuitenkaan onnistuta lunastamaan. Monista sarjaa piristävistä aloituksista huolimatta liian usein tyydytään lopulta etenemään tuttuja uria pitkin. Vaikka kausi jättääkin potentiaaliaan käyttämättä, tarjoaa se silti huomattavasti edeltävää kautta ehyemmän ja viihdyttävämmän kokonaisuuden jättäen odottamaan tulevaa vuotta luottamuksella.

Tekniikka
Teknisesti CSI on jälleen kerran laadukas televisiosarjan DVD-julkaisu tuoden sen kotikatsomoihin televisiolähetyksiä loistokkaampana esityksenä, vaikkei se parhaiden elokuvajulkaisujen tasolle aivan pääsekään. Anamorfinen kuva (1.78:1) on kauttaaltaa tarkka ja yksityiskohtainen. Joissain kohtauksissa on havaittavissa lievää rakeisuutta ja muutamat lyhyet otokset ovat muuhun materiaaliin verrattuna epätarkempia, mutta nämä ovat varsin pieniä ongelmia. Jaksot ja lisämateriaali on jaettu tasaisesti kuudelle levylle, joten pakkausartefakteja ei juurikaan ole. Myös Dolby Digital 5.1 -ääniraita on televisiosarjalle vakuuttava. Musiikki soi loistavasti ja äänitehosteissa on yllättävän runsaasti eroteltu toimintaa myös takakanavilla.

Lisämateriaali
Lisämateriaalista suurimman osan muodostavat yhdeksän kommenttiraitaa, jotka jakautuvat varsin tasaisesti koko kauden ajalle. Lisäksi mukana on neljä lyhyttä dokumenttikokonaisuutta, joiden yhteiskesto on hieman yli tunti. Valitettavasti lisämateriaalia ei ole tekstitetty.

Ensimmäisellä levyllä on peräti kaksi kommenttiraitaa. Kauden avausjaksoa Viva Las Vegasia komentoivat ohjaaja Danny Cannon ja tekninen asiantuntija Carol Mendelsohn. Kommenttiraita on pitkähköistä tauoista huolimatta yksi mielenkiintoisimmista valottaen sarjan taustoja yleisemmin. Tuottaja/ohjaaja Ken Fink ja kirjoittaja Naren Shankar kommentoivat kauden toista episodia Down the Drain ja keskittyvät kuvailemaan kyseiseen episodiin ja sen tekemiseen liittyviä teknisiä ongelmia ratkaisuineen.

Toisella levyllä Dustin Lee Abraham ja Naren Shankar kommentoivat episodia Formalities. Kaksikko onnistuu täyttämään koko kommenttiraidan, eikä taukoja juurikaan ole. He kertovat vuolaasti mm. kuvauksista, henkilöhahmoista ja näyttelijöistä. Toisellä levyllä on mukana myös minidokumentti The Research of CSI: Maintaining the Accuracy (10:55), jossa pohditaan sarjan totuudenmukaisuutta. Asiaa valottavat on sarjan teknisinä asiantuntijoina toimivat CSI-tutkijat Sarah Goldfinger, Carol Mendelsohn, rikospatologi Gary Telgenhoff, Daniel Holstein, DNA ekspertti Kathy Guenther ja monet muut. Dokumentissa kerrotaan, kuinka sarjassa pyritään mahdollisimman totuudenmukaiseen tarinankerrontaan, mutta samalla paljastetaan muutamia esimerkkejä, missä realismista on hieman tingitty.

Kolmannella levyllä on kaksi kommenttiraitaa. Ensimmäinen on episodiin Who Shot Sherlock. Kirjoittajana ja teknisenä asiantuntijana toimiva Rich Catalani, ohjaaja Ken Fink ja kirjoittaja David Rambo kertovat totuttuun tapaan episodin kuvauksiin liittyviä seikkoja varsin teknisesti orientoituneella kommenttiraidalla. Snakes tuo kommentointiin mukaan humoristisen viihteellistä otetta menettämättä täysin informatiivisuuttaan. Mukana kommentoimassa ovat Richard J. Lewis, Dustin Lee Abraham ja Nick Stokesia esittävä George Eads.

Myös viidennellä levyllä on kaksi kommenttiraitaa. Ohjaaja Ken Fink ja kirjoittaja Allen MacDonald kommentoivat kauden kahdeksattatoista episodia Spark of Life. Seuraavaa episodia, 4 x 4, kommentoivat ohjaaja Terrence O’Hara sekä kirjoittajat David Rambo, Dustin Lee Abraham, Naren Shankar. Episodin Committed kommentoinnissa mukana on ohjaaja Richard J. Lewisin rinnalla puhumassa sarjassa Sara Sidlea esittävä Jorja Fox. Kommenttiraidat ovat normaaliin tyyliin varsin informaativisia, vaikkakin keskittyvät lähes pelkästään kyseisen episodin tekemiseen liittyviin seikkoihin jättäen laajemmat, koko sarjaa koskevat asiat huomioimatta.

Minidokumentissa CSI Season 5: A Post Mortem (19:06) sarjan näyttelijät, tuottajat ja kirjoittajat kertovat viidennen kauden mukana sarjalle tehdyistä muutoksista. Mukana kommentoimassa ovat William Petersen, Marg Helgenberger, Gary Dourdan, Jorja Fox, Paul Guilfoyle, George Eads, Robert David Hall, Mark Vann, Eric Szmanda, Carol Mendelsohn, Naren Shankar, Louis Shaw Milito, Robert J. Lewis, Kenneth Fink ja Josh Berman. Dokumentti toimii eräänlaisen kauden tapahtumien pikakoosteena ja mainoksena, jonka katsomista ennen sarjan näkemistä kannattaa ehkä välttää.

Viimeiselle levylle on laitettu yksi kommenttiraita ja kaksi lyhyttä dokumenttikokonaisuutta. Valitettavasti Quentin Tarantino ei kommentoi ohjaamaansa kahden episodin mittaista kauden päättävää tarinaa. Sen sijaan saamme kuulla ohjaaja Ken Finkin ja Catherine Willowsia esittävän Marg Helgenbergerin kommentoivan episodia Weeping Willows.

CSI: Forensic Procedures On the Scene vs. On the Screen koostuu kahdeksasta lyhyestä videopätkästä, joissa keskitytään rikostutkinnan eri osa-alueisiin. Videolla entinen CSI-tutkija ja nykyään sarjan teknisenä asiantuntijana toimiva Richard Catalani kertoo muutamista sarjassa esille tulleista rikostapauksista ja niihin liittyvästä tutkinnasta todellisen elämän oikeiden rikostutkijoiden näkökulmasta. Kokonaisyyden yhteiskesto on noin 15 minuuttia.

CSI: Tarantino Style (17:33) keskittyy Quentin Tarantinon ohjaamaan kaksiosaiseen kauden päätösjaksoon Grave Danger. Vaikka Tarantino onkin mukana kertomassa CSI-fanituksestaan, pääosa dokumentista koostuu sarjan näyttelijöiden kertomuksista. Erityisesti George Ead kertoo näkemyksiään esittämänsä hahmon kokemuksista kyseisen episodin aikana. Muutoin puheet keskittyvät turhan usein Tarantinon ihailuun ja dokumentaarinen sävy uhkaa jäädä sarjan esittelyn ja mainostamisen varjoon. Dokumentti tarjonnee kuitenkin omat hetkensä erityisesti Tarantino-faneille.

Yhteenveto
Viidennellä tuotantokaudella CSI-tutkijat saavat kokea politikointia ja henkilöstövaihdoksia. Elokuvayleisön tietoisuuteen sarja nousi Quentin Tarantinon ohjaaman kaksiosaisen päätösepisodin vuoksi. Lukuisista hyvin kirjoitetuista episodeista huolimatta kausi ei loista kokonaisuutena aivan toivotulla tavalla tarjoten kuitenkin sarjan ystäville runsaasti viihdyttäviä hetkiä.

Kuvasuhde: 
1.78:1
Anamorfinen: 
Anamorfinen
Alkuperäiskieli: 
Levymäärä: 
6
Aluekoodi: 
Lisätietoa: 
Kiitokset Panvisionille arvostelukappaleesta.
Ääni: 
Dolby Digital 5.1
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016