Elokuva
Kansikuvien perusteella Dresden vaikuttaa äkkiseltään saksalaisversiolta Pearl Harborista. Oletettavasti tietenkään budjetti ei ole ollut samaa tasoa, joten Dresdenissä tarina on tuotu huomattavasti maanläheisemmäksi. Räjähdyksiä elokuva sisältää vain nimeksi asti, ja suurimmissa pommituksissa kamerat seuraavat ainoastaan bunkkereissa kärsiviä ihmisiä, maanpäällisten räjähdysten ollessa toteutettuna pelkästään kameran heiluttelulla.

Varsinainen tarina keskittyy Mauthin perheeseen, etupäässä isään ja tyttäreen sekä tämän tulevaan aviomieheen. Isä (Heiner Lauterbach) on johtaja sairaalassa, jossa Anna (Felicitas Woll) toimii hoitajana ja Alexander (Benjamin Sadler) lääkärinä. Nuori pariskunta on menossa naimisiin vaikka toinen maailmansota jyllää heidän ympärillään. Kukaan ei kuitenkaan usko kenenkään pommittavan Dresdenin kaupunkia.

Kohtalo puuttuu peliin kun Peter Franzénia muistuttava englantilaislentäjä Robert (John Light) kirjaimellisesti tipahtaa taivaalta. Haavoittunut miekkonen pakenee sairaalan kellariin, jossa Anna hoitaa hänen haavansa salaa muilta. Ennen pitkää Anna ja Robert rakastuvat toisiinsa, vaikka häät Alexanderin kanssa ovatkin ovella. Kolmiodraama huipentuu monen mutkan kautta kamppailuksi elämästä ja kuolemasta kun englantilaisten pommikoneet alkavatkin moukaroimaan Dresdeniä maan tasalle.

Elokuvaa katsoessa ei voi olla huomaamatta sen runsaita yhtäläisyyksiä Titaniciin. Ei riitä, että alkuasetelma on sama, vaan juoni pitää sisällään myös useita samankaltaisia kohtauksia. Sekasortoista kaupunkia evakuoitaessa rakastavaiset harppovat rukoilevien ihmisryhmien halki samalla kun tulimeri lähestyy heidän takanaan. Eikö kuulostakin tutulta?

Vuonna 2006 valmistunut Dresden on suurelokuvamaisuudestaan huolimatta virallisesti TV-tuotanto. (Isompiin elokuviin verrattuna) pieni budjetti on osattu hyödyntää käsikirjoituksessa, eikä suurempiin tehosteisiin siten ole ollut tarvetta. Tarina sijoittuu enimmäkseen sairaalaympäristöön ja ihmissuhteisiin. Sotaa tässä elokuvassa on suunnilleen yhtä paljon kuin Tuulen viemässä.

Sotastrategiaa seurataan amerikkalaiseen tyyliin komentokeskuksesta käsin päälliköiden antaessa radioitse käskyjä lentolaivueille. Tämä tuntuu hieman turhan irralliselta varsinaiseen juoneen nähden. Osa varsinaisista sotakuvista on toteutettu mahdollisimman halvalla tavalla; laittamalla väliin kuvia vanhoista sotadokumenteista. Ratkaisu tuntuu melko tönköltä, varsinkin kun osa filmiroskista on onnistuttu jollain keinolla tartuttamaan dokumenttikuvien jälkeiseen elokuvamateriaaliinkin.

Lievästä titanicmaisuudesta huolimatta juoni toimii kohtalaisen hyvin. Benjamin Sadler esittää hyvin lääkäriä, mutta niin roolihahmolla kuin näyttelijälläkin on turhan paljon ongelmia rakkaussuhteensa uskottavuuden saavuttamisessa. Sodan alkaessa miehessä ei ole havaittavissa minkäänlaisia tunteita kihlattuaan kohtaan. Kolmas pyörä työnnetäänkin taustalle Annan ja Robertin rakkauden tieltä. Mitä tulee Annan itsekkääseen isään, onnistuu Lauterbach roolissaan hyvin, vaikka hahmo onkin melko kliseinen rahanahneuksissaan. Parhaan roolisuorituksen tekee Felicitas Woll, jonka näyttelemä Anna tuntuu oikeasti välittävän kaikista sairaalan potilaista ja vähän muistakin.

Tekniikka
Vaikka ääniraita on kannen mukaan Dolby Digital Stereo, soi se täydellä teholla kaikista viidestä kaiuttimesta. Musiikkia elokuvassa on käytetty erittäin runsaasti, ja takakanavilta se tuntuu paikoin tulevan vähän liiankin voimakkaasti pääkanaviin verrattuna. Sävellykset ei ole sisällöltään kovin kummoista, mutta tunnelmassa onnistutaan silti erinomaisesti.

Kuvan värit on käsitelty erittäin haaleiksi. Harmaasävyinen maailma sopii elokuvaan silti hyvin. TV-tuotantotasoinen kuva on silti vain normaalia peruslaatua. Mukaan on liitetty materiaalia myös vanhoista sotafilmiarkistoista, ja näissä kohdin laatu on huonompi kuin surkea. Käsittämättömällä tavalla filmiroskia on tarttunut myös dokumenttikuvien ulkopuolelle, onneksi vain pariin kuvaan. Elokuvan lopussa hypätään omituisesti nykypäivään (näyttelijöiden silti muuttumatta fyysisesti vanhemmiksi), joten vasta silloin elokuva saa täydet värinsä.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lainkaan lisämateriaalia.

Yhteenveto
Dresden edustaa saksalaista suurelokuvaa mahtavimmillaan. Sotaa ja toimintaa on vain nimeksi; lievästi titanicmainen elokuva luottaa sen sijaan henkilöihin ja tunnepitoiseen draamaansa. Tapahtumapaikkana on sairaala, joten tätä rakkausdraamaa voinee suositella etenkin kaikkien eurooppalaisten sairaalasarjojen ystäville. Kolmentoista vuoden ikärajakin johtuu pitkälti ällöttävistä leikkaustoimenpiteistä, joiden näyttäminen ei sinällään olisi ollut tässä tapauksessa edes tarpeellisia.