Elokuva
Ansioituneen dokumentaristin Virpi Suutarin (Joutilaat (2001), Hilton (2013)) Eedenistä pohjoiseen tutkii mikä saa ihmiset intohimoisesti hoitamaan, kasvattamaan ja rakastamaan puutarhaansa. Muiden asioiden sijaan nämä viherpeukalot tonkivat maata vuoden- ja kellonajoista riippumatta, ja saavat palstojensa hoidosta paljon muutakin kuin pelkkää silmäniloa. Toiselle työ vihreän vehreyden keskellä tuo lohtua suruun, toiselle se voi taas olla yhteys evoluution ytimeen. Yhden puutarhasta löytyy yli 3000 lajiketta kun taas toiselle nakuna nurtsilla kirmaaminen on puhtaasti terapeuttinen ja miltei uskonnollinen kokemus.

Luonnollisesti maanläheistä filosofisuutta sisältävässä elokuvassa kahdeksan pariskuntaa kertoo tarinansa kasvillisuuden keskellä, missä itävät myös ihmissuhteet ja elämän todellinen tarkoitus puhkeaa lopulta täyteen kukkaansa. Henkilögalleria on yhta laaja kuin ympärillä kasvavien kasvien kirjo, yksi tekee kuolemaa haluten tuhkiensa päätyvän rakastamiensa pensaiden juurelle kun taas toinen on hypnoosissa löytänyt entiset elämänsä, joihin kuuluvat mm. elo meksikolaisena tilallisena sekä elämä viidakossa gorillana.

Kaikkia kuitenkin yhdistää yksi ja sama asia, rakkaus maahan, jossa kasveja ja vihanneksia hoidetaan kuin lapsia ja näille annetaan myös nimet. Omanlaisena addiktio on nimiä mainitsematta tuttu myös allekirjoittaneen lähipiiristä, tosin mutsilla on mullassa mylläämisen ohella myös muutakin elämää.

Heikki Färmin koko ajan rauhallisessa liikkeessä kraanan nokassa liikkuva kamera luo miltei hypnoottisen tunnelman liidellessään maan tasolta yksityiskohtia poimien aina korkealle taivaalle paljastaen viljelysten arkkitehtuurin ja sommitelmien sielukkuuden.

Yhteenveto
Hellästi humoristinen ja ihmisiään ymmärtävä dokumentti puutarhanhoidon ääri-ilmiöistä, ihmisistä, joille multa on kultaakin kalliimpaa ja luonto elämän ehto.