Alkuperäinen nimi: 
Eläville ja kuolleille
Lajityyppi: 
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2005
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Tuottaja: 
Ikäsuositus: 
11
Kesto: 
99
Eläville ja kuolleille
Jarmo Hänninen, Pe, 18/02/2005 - 00:00

Elokuva
Perheen nuorempi poika on kuollut omakotitalon pihamaalla sattuneessa onnettomuudessa. Jäljelle jääneet yrittävät löytää tietä eteenpäin surun keskellä. Perheen äidin surressa lohduttomasti isän tehtäväksi jää huolehtia perheen arkirutiineista. Ja eloonjäänyt poika kokee menettäneensä paitsi pikkuveljensä myös vanhempansa. Lähiympäristön ymmärtämättömyys vaikeuttaa perheen tilannetta ja raskaan menetyksen myötä esille alkavat nousta aiemmat, käsittelemättömät ja vaietut menetykset.

Menetys muuttaa vähitellen perheen näennäisesti samanlaisena jatkuvan arjen. Suru ja suremattomuus, miehen, naisen ja lapsen suremistapojen erilaisuus ja -aikaisuus sekä ympäristön tarve unohtaa ja jatkaa elämää "kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan" ovat eräitä pohjimmiltaan toiveikkaassa elokuvassa esille nousevia teemoja.

Elokuvasalin valot himmenevät ja katsomoon laskeutuu syvä hiljaisuus. Kaikki tietävät mitä odottaa elokuvalta, mutta kukaan ei osaa odottaa ensimmäistä kohtausta. Perheen isän, Jaakon (Hannu-Pekka Björkman), kasvot täyttävät kankaan. Hän kertoo tyhjin kasvonilmein, kuinka hän todisti poikansa kuolemaa. Isän silmistä alkaa vieriä kyyneleitä, samalla kun poliisiaseman edustajat nauhoittavat Jaakon lausuntoa ja tekevät muistiinpanoja.

Eläville ja kuolleille ei ole mikään perinteinen suomi-elokuva, joka jo sinällään on nykypäivän genretulituksessa hyvä asia. Hieman yli miljoonan euron budjetilla on saatu aikaan epätavallinen elokuva, joka aloittaa taivalluksensa Suomessa kaiken kaikkiaan seitsemän kelakopion voimin. Kari Paljakan ohjaama Eläville ja kuolleille on kertomus suuren tragedian käsittelystä. Elokuva siitä, miten elämässä täytyy ponnistaa eteenpäin, oli vastassa mitä tahansa, sillä muuten ei käy hyvin.

Elokuva perustuu tositapahtumiin. Pietarsaarelaisperheessä vuonna 1986 tapahtuneeseen kauheaan onnettomuuteen, jossa Gösta ja Marita Karf menettivät nuoremman poikansa. Katsomiskokemuksen 99 minuuttia paneutuvat perheen ensimmäiseen, ja samalla myös rankimpaan, vuoteen onnettumuuden jälkeen. Se kertoo perheen sisäisestä surutyöstä ja siitä miten ulkopuoliset tahot reagoivat tapahtuneeseen. Karfin perheen kokema onneton sattuma oli myös se yksittäinen tapaus, josta koko maan kattava kriisiterapia sai vähitellen alkunsa.

Pääosanesittäjille, Hannu-Pekka Björkmanille ja perheen äitiä, Marjaa, esittävälle Katja Kukkolalle kyseessä on ensimmäinen iso päärooli kokopitkässä elokuvassa. Heille työtehtävä oli kasvattava ja ehkä hieman pelottavakin kokemus ottaen huomioon tarinan aiheen. Ohjaaja Kari Paljakalle Eläville ja kuolleille -elokuvan tuotannolla oli syvempi vaikutus. Ensinnäkin koko idea elokuvan tekoon lähti siitä kun Paljakka oli nähnyt televisiosta haastatteludokumentin, jossa Karfin perheen isä ja äiti kertoivat tunnoistaan ja surutyöstään. Ohjaaja työsti käsikirjoitusta tiiviissä yhteistyössä perheen kanssa. Ensimmäisestä tapaamisesta elokuvan valmistumiseen kului yli neljä vuotta. Ohjaajalle koko elokuvan tekeminen alusta saakka oli myös eräänlaista terapiaa, sillä hän oli menettänyt molemmat veljensä erilaisissa onnettomuuksissa.

Elokuvaa on kuvattu vuoroin Karjaalla ja vuoroin Helsingissä. Suomen kokoisessa maassa olisi voinut kuvitella, että elokuva olisi kuvattu itse tapahtumapaikalla eli Pietarsaaressa, mutta ohjaajan mukaan siihen ei ollut juurikaan mahdollisuuksia ja kaiken lisäksi se olisi tullut kalliimmaksi. Elokuva on erinomaisesti tuotettu. Suurin osa sen henkilöhahmoista on luonnollisiksi käsikirjoitettuja; Dialogi ja elämä eivät takkuile. Leffa on lavastuksen ja puvustuksen suhteen hyvinkin askeettinen, lähes Kaurimäkeläisiin mittasuhteita tavoitteleva tuotos. Yhtäläisyydet palkittuun ja ylistettyyn Aki Kaurinmäkeen eivät lopu tähän, sillä Eläville ja kuolleille tarjoaa pienet roolit Mies vailla menneisyyttä -elokuvan pääparille Kati Outinen ja Markku Peltola.

Ohjaajan oma poika Johannes Paljakka, joka oli kuvausten alkaessa 8-vuotias, näyttelee erittäin luontevasti omaa rooliaan perheen jäljelle jääneenä lapsena. Nuorempi Paljakka on oikeastaan koko elokuvan parhaita näyttelijöitä. Lapsinäyttelijöiden suuhun luonnottomilta kuulostavia repliikkejä ei elokuvaan ole käsikirjoitettu ja sekin pelastaa jo paljon. Muissa rooleissa nähdään Mari Rantasila perheen äidin vanhempana siskona. Isoisä Henrikin, vanhan Jumalaan vakaasti uskovan entisen merimiehen saappaisiin on astunut veteraaninäyttelijä Risto Salmi.

Yhteenveto
Eläville ja kuolleille ei ole kevyttä purtavaa, mutta se kannattaa ehdottomasti katsoa jo senkin vuoksi, että se on terapiaa kaikille. Se auttaa ymmärtämään ja se rohkaisee, Kari Paljakan sanoin, kohtaamaan elämän kaikessa moninaisuudessaan - ilossa ja surussa. Leffa on koruton ja siinä maistuu elämä. Ihmiskohtaloihin on helppo samaistua, etenkin jos sen oman läheisen menettäminen kuolemalle on ollut vaikeaa ylitsepäästäväksi. Niille, joita tilanne ei kosketa, vielä, Eläville ja kuolleille on eräänlainen oppimiskokemus.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016