Viiden nuoren interventioksi tarkoittama mökkireissu menee veriseksi survivaaliksi, kun he erehtyvät avaamaan Naturo Demonton, Kuolleiden kirjan, jolla on voima kutsua demoneita.

Vuonna 1981 ensi-iltansa saanut ja nykyään täysiveriseksi kauhuklassikoksi tunnustettu Evil Dead oli paitsi röyhkeän itsevarma ja silmittömästi plasmaa roiskutellut esitys, myös erinomainen osoitus pienellä budjetilla operoineiden nuorten elokuvantekijöiden mielikuvituksen voimasta. Tehokas ja kekseliäs halpis yhdisteli innovatiivisesti huimia kamera-ajoja, uraa uurtaneita make up-tehosteita, hilpeää stop motion-tekniikkaa ja hirmuisen määrän tekoverta, ja lopputulos oli kauhuelokuvien eliittiä. Evil Dead sai lopulta kaksi huikean hauskaa jatko-osaa originaalin tekijöiltä, sekä nyt, 32 vuotta myöhemmin, uudelleen visioidun näkemyksen kirotun mökin tapahtumista.

Evil Deadin, vuosimallia 2013, taustalla häärivät yhä originaalinkin tehnyt kolmikko, ohjaaja Sam Raimi, tuottaja Robert G. Tapert ja pääosan Bruce Campbell, jotka ovat saaneet havaita perinnön olevan ainakin asialle omistautuneissa käsissä urugualaissyntyisen ohjaajan Fede Alvarezin suitsiessa varsin ilkeäksi menevää verirallia ilman sääliä.

Digiefektejä säästeliäästi käyttävä Evil Dead luottaa praktikaaleihin käsin tehtyihin tehosteisiin ja parhaimmillaan vaahtosuisen kauhukavalkadin shokkitehot ovatkin kiitettävän groteskeja. Ilkeä ja armoton versiointi päivittää myös henkilöhahmoja ja nykyaikaan sopivasti retken motiivi onkin seurueen yhden jäsenen vieroittaminen huumeista. Uskollisesti seurataan myös alkuperäisen elokuvan muistettavimpia kohtauksia, joita Alvarez tulkitsee originaalia kunnioittaen, mutta myös julmuusruuvia kiristämällä. Samalla Alvarezin ja Rodo Sayaguesin sekä Diablo Codyn ilman kredittejä viimeistelemä käsikirjoitus tulee kumartaneeksi myös muille kauhuklassikoille, kuten Manaaja (1973) ja Hellraiser (1987).

Moitteen kohteita ovat leffaa vaivaava huumorintajun puute, vaikka ronskisti ylilyödyt purskutukset menevätkin reippaasti vakavasti otettavan kauhun veteen piirrettyjen rajojen ulkopuolelle, eikä Raimin 32 vuotta sitten armotta viljelemästä itseironiasta ole enää tietoakaan. Myös pääpahan persoonallistaminen ihmishahmoon on sekin tylsän käytetty tapa ylittää aita sieltä, missä se on matalin. Vaikka rumaan ruhjomiseen keskittyvä Evil Dead lähteekin monesti tyystin lapasesta, on se kuitenkin kokonaisuutena gorehoundien vaateet täyttävä verikekkeri, joka rankassa roiskutuksessaan puolustaa paikkaansa monien muiden kauhukopiointien keskuudessa.

Mistään elämyksellisestä näyttelijäntyöjuhlasta ei eritteitä elävästi räkivän elokuvan kohdalla voi puhua, mutta kovaan kouluun joutuva pääviisikko hoitaa silti hommansa kunnialla himaan. Jane Levy, Shiloh Fernandez, Elizabeth Blackmore, Jessica Lucas ja Lou Taylor Pucci saavat jokainen vuorollaan kunnon kuorrutuksen mustaa melassia ja tilaisuutensa poistua muonavahvuudesta mahdollisimman groteskisti. 1980-luvun Evil Dead -faneille on loppukredujen alle varattu vielä yksi yllätys.

Ronski ja hurmeinen päivitys yhdestä kaikkien aikojen kauhukuvasta pureskelee ruumiit rumiksi ja yrittää parhaansa, mutta alkuperäisen tasolle se ei pääse hetkeksikään.