Elokuva
Libanonilaissyntyinen ruotsalaisohjaaja Josef Fares ilahdutti 2000-luvun alussa elokuvayleisöä komedioilla Jalla! Jalla! (2000) ja Kopps (2003), joissa monikulttuurisen Ruotsin elämänmenoa tarkasteltiin toiminnallisen ja paikoin absurdinkin huumorin keinoin. Niiden jälkeen Fares ohjasi kaksi draamaelokuvaa, väkivallan vaikutuksista kertovan Leon (2007) ja sotaa ja pakolaisuutta pienen pojan silmin katsovan Zozon (2005), joista jälkimmäinen voitti muun muassa vuoden 2006 Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon. Faija on Faresin paluu komedian pariin. Elokuvan pääosassa on ohjaajan oma isä Jan Fares, jonka esittämän isähahmon edesottamusten ympärille elokuva rakentuu.

Aziz (Jan Fares) on hieman höpsähtänyt kuusikymppinen polkupyöränkorjaaja, joka kaipaa kuollutta vaimoaan ja toivoo enemmän kuin mitään muuta, että hänen poikansa Sami (Hamadi Khemiri) hoitaisi vihdoin velvollisuutensa ja tuottaisi maailmaan jälkikasvua. Yrmeän patriarkan vauvaintoilu yltyy niin pahaksi, että Sami ja hänen suloinen tyttöystävänsä Amanda (Nina Zanjani) päätyvät valehtelemaan Amandan olevan raskaana. Samaan aikaan yksinäisyydestä kärsivä Aziz päättää, että hänen on aika alkaa etsiä itselleen naisseuraa leskenä vietettyjen vuosien jälkeen.

Josef Fares on tehnyt Faijan epäilemättä eräänlaiseksi kunnianosoitukseksi omalle isälleen, sillä niin lämmin ja sympaattinen on elokuvan henki. Ihmiselämän katkeransuloisia kummallisuuksia kuvataan lempeän ymmärtäväisesti, mutta valitettavasti soppaan on nähty tarpeelliseksi lisätä myös käsittämättömiä puskafarssin aineksia. Azizin seuranhakuyrityksistä tulee vaivaannuttavaa törmäilyä, ja Samin ja Amandan lastenhankinnan ympärille kietoutuva juonikuvio on auttamattoman kömpelö ja epäuskottava. Käsikirjoitus yrittää käsitellä vähän kaikkea: ystävyyttä, rakkautta, luottamusta, vanhemmuutta, sukupuolirooleja ja kulttuurieroja, mutta ei onnistu sanomaan isoista aiheistaan juuri mitään. Toteutukseltaan Faija on liian kiltti ja särmättömäksi hiottu ollakseen millään tasolla kiinnostava.

Komedian hauskimmista hetkistä vastaa Azizin työkaveria Jörgeniä näyttelevä Torkel Petersson, joka on myös toinen elokuvan käsikirjoittajista. Omaa miehisyyttään etsivä nössö-Jörgen on rankasti ylilyöty hahmo, joka kaikessa tolkuttomuudessaan on henkilöistä ainoa, johon saa jonkinlaisen kosketuksen.

Yhteenveto
Faija on Josef Faresia heikoimmasta päästä: hyväsydäminen komedia, jossa on kuitenkin liikaa kohellusta ja liian vähän mitään mieleenpainuvaa. Jan Faresin faijahahmo saa sympatiat puolelleen, muttei kykene yksin kannattelemaan hajanaista elokuvaa.