Elokuva
Kaikkien kaasujalkojen kingi Dominic Toretto (Vin Diesel) tekee tyttöystävänsä Lettyn (Michelle Rodriguez) kanssa tiliä Dominikaanisessa tasavallassa keikkailemalla vanhaan tapaansa vauhdissa paikallisjunan mittaisia bensarekkoja. Samaan aikaan Toretton vanha vastustaja piilokyttä Brian O`Conner (Paul Walker) jahtaa Los Angelesissa huumekauppiaita vaihtelevalla menestyksellä. Hurjapäiden tarinalinjat risteävät, kun henkilökohtainen tragedia tuo Domin Losiin ja pukkaa kaljupäisen kaaharin Brianin kanssa etulinjaan, vastassaan heroiinia tukussa Meksikosta tuottava, kaikille tuiki tuntematon rikoslordi Arturo Braga. Lisäkierroksia turboiluun tuo myös Brianin vanhan mielitietyn, Domin siskon Mian (Jordana Brewster), paluu ratin taakse.

Sarjan kolmannen tekeleen, The Fast and The Furious: Tokyo Driftin (2006), ohjannut Justin Lin on jälleen huudellut määräykset megafoniin, ja vaikka koko tohina onkin aivan ämpäriälytöntä, ahtimet avoimina ulvovaa rallia katselee suhteellisen helposti. Peltiä rytätään koko rahan edestä ja vaikka nyt on panostettu pikkuisen enemmän myös taustalla kummittelevaan rikosjuoneen, pääpaino on kromisissa hevosvoimahirviöissä, jotka ärjyvät ämyrit hajalle. Lin on editoinut tehokkaimmat hetket epileptisen eläviksi, eivätkä edes muutamat digitaalisesti mallinnetut kulkuvälineet pääse mitenkään isommin rikkomaan talla pohjassa lentävää kokonaisuutta.

Chris Morganin käsikirjoitus Gary Scott Thompsonin luomien hahmojen pohjalta on hevosvoimiin ja lihaksiin luottavaa kukkoilua, jossa ainoastaan vahvimmat ja nopeimmat voittavat. Poliisit ovat kaikki ideoille impotentteja pellejä, ja rikolliset vain ja ainoastaan inhoja vaimonhakkaajia tai nokat valkoisina karjuvia huumehörhöjä. Alun perinkin nopeasti ja halvalla tehtyä, oman pään käyttöä inhoaville, mutta vauhdista pitäville massoille suunnattua eksploitaatiota edustava sarja ei fiksuudella viehätä, mutta omassa genressään se kaasuttaa kyllä nolommilta virkaveljiltään vinhasti karkuun.

Ilman Vin Dieselin karheata karismaa, maan alta murisevaa bassoa ja ääriäijää olemusta Fast & Furious olisi enemmän kuin pulassa, sillä kaikki muut henkilöhahmot ovat yksiulotteisuudessaan transparentteja haamuja tai kliseisiin tukehtuvia latinokonnia. Eihän Paul Walkerkaan nyt aivan ilman särmää jää, mutta kyllä tämän monsterin ehdoton polttoaine on bensaa kuumemmin palava Diesel. Alkuperäisille keulakoristeille, machoilevalle Michelle Rodriguezille ja herkemmin hengittävälle Jordana Brewsterille, ei mitenkään mainittavasti ole käyttöä löytynyt, sillä Linin luomassa maailmassa ei naisille ole sijaa muuta kuin punkassa ja ehkä baaritiskin takana.

Brian Tylerin score rääkyy, ulvoo ja jyskyttää korkeaoktaanisella temmolla, vaikka jääkin suurimmaksi osaksi pelkäksi taustamatoksi ryskyvän metallin ja tuliaseiden yhteislaulussa. Monet kohtauksista aloitetaan trendin mukaan mehevästi möykkäävillä musiikkiesityksillä, joista tunnetuin lienee Busta Rhymesin G-Stro. Pääpaino biisilistalla onkin tarinankuljetuksen mukaan latino-voittoisella rapilla ja hiphopilla.

Yhteenveto
Uuden vaihteen jo väsähtäneeseen franchiseen löytävä Fast & Furious ei anna ajatteluelimille ensimmäistäkään stimulanttia, mutta toimii vauhtiviihteenä esi-osiaan mallikkaammin.