Elokuva
Los Angeles, 1949. Armoton gangsteripomo Mickey Cohen (Sean Penn) pitää enkelten kaupunkia niin tiukassa kuristusotteessa, että poliisipäällikkö Bill Parker (Nick Nolte) päättää perustaa erikoisyksikön, jonka johtoon valitaan sotaveteraani John O`Mara (Josh Brolin). Oikeuden puolesta laittomin keinoin operoivaan ryhmään liittyvät salakuunteluexpertti Conway Keeler (Giovanni Ribisi), legendaarinen gangsterintappaja Max Kennard (Robert Patrick) ja tämän nuori suojatti Navidad Ramirez (Michael Peña), katujen koodeja ymmärtävä Coleman Harris (Anthony Mackie) sekä viileän naistenmiehen maineessa oleva etsivä Jerry Wooters (Ryan Gosling), jolla on bonuksena suora yhteys Cohenin sydänkäpyseen Grace Faradayhin (Emma Stone). O`Mara aloittaa Cohenia vastaan täyden sodan, jossa tuleen vastataan tulella, eikä vankeja oteta.

Mainion monsterimuhennoksen Zombieland (2009) tehneen Ruben Fleischerin Gangsterisota operoi samoilla apajilla kuin esimerkiksi Brian De Palman Lahjomattomat (The Untouchables, 1987) ja erityisesti ajankohdaltaankin samoihille kulmille iskevä, oman tyylilajinsa Oscar-palkittu merkkiteos, Curtis Hansonin L.A. Confidential (1997), mutta ei hetkeksikään nouse näiden tasolle.

Eihän Gangsterisota aivan kelvoton elokuva ole, visuaalisesti se on komeaa katseltavaa, tinkimättä lavastettu ja toimintajaksoiltaan näyttävä krimikronikka, joka on miehitetty taitavilla näyttelijöillä. Lukuisat toimintajaksot höystetään Fleischerin tavaramerkeiksi muodostuneilla hienoilla superhidastuksilla ja parhaimmillaan pieteetillä tehty ajankuva tykittääkin mukavasti. Heikoin lenkki löytyy kuitenkin Will Bealin Paul Liebermanin tositapahtumiin perustuvan Tales from the Gangster Squad -kirjan pohjalta rustaamasta käsikirjoituksesta, jossa alleviivaukset ovat liian paksuja ja henkilökehittely paikoin tyystin olematonta.

James Ellroyn mammuttimaiseen romaaniin perustuneen L.A. Confidentialin henkilöhahmot olivat persoonia, hyviä, pahoja ja pahimpia, mutta jokaiseen kykeni samaistumaan. Gangsterisodan tyyppigalleria sitä vastoin taas kuin kioskikirjallisuudesta reväistyjä kovanaamoja, joilta jokaiselta puuttuu sielu. Josh Brolinin O`Mara on muristen artikuloiva mörökölli, joka ottaa kaiken henkilökohtaisesti ja Ryan Goslingin Wooters niin cooliksi kirjoitettu, että mies voisi olla tehty kevlarista. Robert Patrickin reteä, old school-metodeita käyttävä sheriffi on liki koominen kuudestilaukeavineen eikä syvyyttä löydy myöskään poliittista korrektiutta lisäämään tuoduista afroamerikkalaisesta Mackiesta tai latinokulttuuria edustavasta Peñastakaan.

Emma Stone on pelkkä keulakoriste, ja niin Gangsterisota lopulta hengittääkin ainoastaan Sean Pennin röyhkeän Cohenin kautta, jonka psykoottisesta roolista metodimestari selvästikin nauttii. Parisssa kohtauksessa kähisevä Nick Nolte näytteli vuonna 1996 Lee Tamahorin elokuvassa Mulhollandin putous (Mulholland Falls), Losiin 1950-luvulla perustetun poliisin erikosiyksikön, Hat Squadin, kovaotteista johtajaa, Max Hooveria, jonka pohjapiirustus on liki identtinen Brolinin O`Maran kanssa.

Yhteenveto
Ei lähelläkään mestariteosten statusta, mutta konetuliasein tehostetun verisen viihteen ystävät voivat kyllä kokoontua leffan äärelle ennen viikonlopun viettoon ryntäämistään.