Kolmen teini-ikäisen tytön, Kimin (Tuva Jagell), Momon (Louise Nyvall) ja Bellan (Wilma Holmén), elämä ei ole helppoa. Koulussa inhan Jesperin (Filip Vester) jengi jatkaa jo alaluokilta alkanutta kiusaamistaan ja nimittelyä, mutta tukala tilanne aukeaakin mystisellä tavalla, kun Bella löytää oudon siemenen, jonka tytöt kätkevät kasvihuoneeseen juurtumaan. Hetkessä kasvi on täydessä kukoistuksessaan ja tarjoaa nektarillaan tytöille metamorfoosin, jonka kautta heille avautuu konkreettinen mahdollisuus ymmärtää poikien maailmaa.

Alexandra-Therese Keiningin ohjaama ja käsikirjoittama Girls Lost, alkuperäiseltä nimeltään Pojkarna, tutkii nuoren naisen heräämistä aikuisuuteen ja seksuaalisuuteen fantasian keinoin. Keining lähestyy arkoja aiheita aristelematta, puhuu asioista niiden oikeilla nimillä ja rakentaa mysteerin ympärille uniikin atmosfäärin paikoin jopa kauhuelokuvan keinoin. Tyttöjen fyysisessä transformaatiossa ikäisikseen pojiksi on paljon yhtäläisyyksiä horrorgenren alalajiin, ihmissusi-elokuviin, mutta lainnoista huolimatta Girls Lost pysyy omaperäisenä tulkintana. Aikuisuuteen kasvavan nuoren naisen epävarmuutta seksuaalisuudestaan harkituin vedoin tutkiva ja tulkitseva elokuva perustuu Jessica Schiefauerin palkittuun romaaniin.

Teknisesti Girls Lost on erittäin hyvän näköinen elokuva. Ragna Jormingin kamera ei tee mitään turhaa, vaan pysyy intiimin lähellä välittäen tunnetilat raakoina ja aitoina katsomoon. Sophia Erssonin pulputtava syntikkascore tuo vanhvasti mieleen 1980-luvun kauhu- ja jännityselokuvat, erityisesti oman alansa mestarin, John Carpenterin kuolemattomat sävellykset.

Pääosan tyttötrion, Tuva Jagell, Lousie Nyvall ja Wilma Holmén, tekevät kaikki erinomaisen tarkkaa työtä, joista varsinkin ensin mainittu, Kimiä esittävä Jagell säväyttää vahvalla osaamisellaan. Yhtään heikommin eivät pärjää myöskään kolmikon vastakappaleet, Emrik Ohlander, Alexander Gustavsson ja Vilgot Ostwald Vesterlund, poikina. Tärkeä osansa on myös Mandus Bergin Tonylla, pahalla pojalla, jonka rouhea käytös lumoaa Kimin, niin tyttönä kuin poikanakin.

Herkkä, jännittävä ja mielikuvitusta stimuloiva tutkielma matkasta aikuisuuteen herättää ajattelemaan ja myös kysymyksen siitä, miksi rakkaat länsinaapurimme osaavat nämä jutut niin paljon paremmin?