Elokuva

Sivistynyt ero on taitolaji, johon eivät kykene ainakaan Tuula (Elina Knihtilä) ja Juhani (Hannu-Pekka Björkman), Mika Kaurismäen parisuhdekomedian (anti)sankarit. Haarautuvan rakkauden talo on viime vuosina lähinnä musiikkidokumenttien parissa ansioituneen (Moro no Brasil, Brasileirinho, Sonic Mirror) ja fiktion puolella pahasti hapuilleen (Honey Baby, Highway Society) Kaurismäen yritys tehdä komediallista kotimaista mainstream-elokuvaa. Rakkauden loppumista ja sen tragikoomisia lieveilmiöitä luotaava tarina perustuu Petri Karran samannimiseen romaaniin, johon Kaurismäki innostui hankkimaan kuvausoikeudet kirjan ollessa vielä keskeneräinen. Karra oli mukana käsikirjoittamassa myös Kaurismäen edellistä elokuvaa Kolme viisasta miestä.

Tuula ja Juhani Helin ovat kolmevitonen aviopari, joka on päättänyt erota. Ennen kuin hulppea merenrantatalo saadaan kaupaksi, on nöyrryttävä asumaan tulevan ex-siipan kanssa saman katon alla vielä hetki. Korkeasti koulutettu pariskunta päättää kyetä hoitamaan homman asiallisesti, mutta kun eroprosessi etenee ja kipeimmät kokemukset kaivetaan esiin, käy tuskallisen selväksi, että sivistyksen kuori ihmiseläimen yllä on naurettavan ohut. Rakkaus, kunnioitus ja empatia saavat tilalleen kostonkierteen ja kammottavat valtapelit, joissa ketään ei säästellä.

Tragikomediaa, ihmissuhdedraamaa ja rikoselokuvaa yhdistelevä Haarautuvan rakkauden talo kärsii samankaltaisesta hyperaktiivisuudesta kuin Johanna Vuoksenmaan keväällä 2009 ensi-iltansa saanut komedia Toinen jalka haudasta, jossa vauhdikkaita käänteitä riitti, mutta johtoajatus puuttui. Vuoksenmaa käsitteli komedian kautta kuolemaa, Kaurismäen aiheena on aviokriisi, joka kuitenkin jää tyystin sivuseikaksi, kun soppaan sotketaan rikostarina ja irralliseksi jäävä mafiakuvio, joka ei palvele mitään tarkoitusta. Eroaminen on jo itsessään niin dramaattista, ettei arjen absurdeja yhteentörmäyksiä korostamaan olisi tarvittu Viro-mafian kanssa tekemisissä olevia sukulaisia, poliiseja, roistoja, huoria ja sekalaista alamaailman pohjasakkaa. Rakkauden ohella elokuvassa haarautuu Kaurismäen kerronta, joka joutuu seuraamaan yhtä aikaa liian monia käsittämättömiä sivujuonia ja liian runsasta henkilögalleriaa. Lopputuloksena on hätäinen, hosuva farssi.

Niin elokuvan löperö dialogi kuin suurin osa dramaturgisista ratkaisuistakin on peräisin suoraan Karran romaanista. Se mikä kirjan sivuilla saattaa hykerryttää ja ruokkia mielikuvitusta, on valkokankaalla ainoastaan latteaa ja kömpelöä. Syy ei ole näyttelijöiden: maanisesti revittelevät Elina Knihtilä ja etenkin Hannu-Pekka Björkman ovat kerrassaan ihastuttavia eron hetkellä rumimmat puolensa näyttävänä tuikitavallisena pariskuntana, joiden eroahdistus keikauttaa kupit kunnolla kumoon. Tuula ja Juhani muistuttavat oikeita ihmisiä, joiden yhteenotot jaksavat hetkittäin huvittaakin. Sivuosissa nähdään suomalaisten elokuvanäyttelijöiden kiinnostavinta kermaa (Kati Outinen, Kari Väänänen, Kari Heiskanen, Antti Reini, Mari Perankoski), joiden pienet roolit on kuitenkin harmillisesti jätetty mitäänsanomattomiksi karikatyyreiksi.

Yhteenveto
Ylivilkas ja keskittymishäiriöinen Haarautuvan rakkauden talo on lupaavasta asetelmastaan ja hienosta näyttelijäkaartistaan huolimatta pettymys. Liian kovilla kierroksilla käyvä farssi sotkeutuu omiin vauhdikkaisiin käänteisiinsä ja itse eroaihe jää lopulta toissijaiseksi.