Elokuva

Qin-dynastia (221eKr.-206eKr.) on Kiinan yksi lyhytikäisimmistä dynastioista, mutta silti yksi merkittävimmistä. Qin-dynastiaa edeltäneen Zhou-dynastian viimeisiä vuosisatoja pidetään taistelevien valtioiden aikana, jolloin Kiinan eri vallat taistelivat keskenään. Kaikista valloista häikäilemättömin oli Qin, ja etenkin heidän kuningas Yinzheng. Yinzheng oli myös ainoa, joka sai kukistettua muut kuusi kuningaskuntaa ja yhdistäen täten Kiinan ensimmäistä kertaa yhden hallitsijan alle.

Qinin kuningas hallitsi valtiotaan säälittä. Tuhansia orjia kuoli Kiinan muurin rakentamisessa ja vielä useampi kuninkaan mausoleumia ja Terrakotta-armeijaa pystyttäessä. Kuningas hallitsi rautaisesti ja tyrannimaisesti yhtenäisen Kiinan puolesta. Qin-dynastiaa ja sitä edeltäneitä vuosia peittää vahva, myyttinen huntu, mikä johtui yksinomaan hallitsijansa säälimättömyydestä. Säälimättömyydestä, jota yritettiin kukistaa salamurhien keinoin.

Qin-dynastian synnyttäneestä kuninkaasta ja häntä vastaan kohdistuneista salamurhista on kirjoitettu monia tarinoita ja kuvattu ainakin yhtä monta elokuvaa. Yksi tunnettuja elokuvasovituksia on vuonna 1999 valmistunut Kaige Chenin dramaattinen eepos the Emperor and the Assassin, joka kertoo juuri eräästä kuningasta vastaan lähetetystä salamurhaajasta. Kolmituntisen kestonsa aikana päästään myös poliittisen ilmapiirin makuun, sekä koskettaviin rakkauskuvioihin. Vuonna 2002 valmistunut Hero on myös tarina Qinin kuningasta vastaan lähetetyistä salamurhaajista, tosin tällä kertaa politiikka on korvattu silmiähivelevällä koreografialla.

Kolme lahjakasta salamurhaajaa, Sky (Donnie Yen), Broken Sword (Tony Leung Chiu Wai), Flying Snow (Maggie Cheung), on kuollut vähäarvoisen virkamiehen toimesta. Virkamies (Jet Li) kutsutaan kuninkaan (Chen Dao-Ming) luokse kertomaan yksityiskohtaisesti voitoistaan.

Juoni on juurikin noin yksinkertainen. Juonen monipuolistamiseksi elokuva käyttääkin hyväkseen vuonna 1950 ilmestyneen Akira Kurosawan loisteliaan Rashomonin kaltaista juonirakennetta kertoakseen saman tarinan uudelleen useammasta näkökulmasta katsottuna. Tyyli toimii elokuvan kannalta loistavasti. Juoni kokonaisuudessaan on kuitenkin Heron ainoa heikkous.

Ohjaaja Zhang Yimou on kahminut varsinaisen tähtikaartin elokuvaansa. Martial arts -taiturit Donnie Yen ja Jet Li yhdistävät voimansa sitten vuoden 1992 Once Upon a Time in China jatko-osan. Draamapuolelta yhdistyvät niin ikään Tony Leung ja Maggie Cheung, joiden kemiaa nähtiin viimeksi Kar-Wai Wongin In the Mood for Lovessa. Pariskunta esittää myös Herossa rakastavaisia. Muissa rooleissa nähdään Ang Leen avustuksella kuuluisuuteen noussut kaunis Zhang Ziyi sekä Aasiassa TV-rooleista tuttu Chen Dao-Ming. Näyttelijäkarismasta ei ole pulaa ainakaan, puhumattakaan näyttelijäntaidoista.

Ihan kuin näyttelijöiden karisma ja kauneus eivät olisi riittäneet kantamaan elokuvaa sen tarvitseman keston ajan, Zhang Yimou palkkasi elokuvaansa mainetta niittäneen kuvaajan, australialaisen Christopher Doylen. Mies on tullut tunnetuksi mm. Kar-Wai Wongin elokuvien kuvaajana. Eikä mies petä tälläkään kertaa. Heron maisemat ovat sanoinkuvaamattomia. Oli kyseessä sitten valtava palatsi tai syksyinen metsä, niin ruudun suodattamat kuvat saavat haukomaan henkeä. Hero on ehkäpä yksi visuaalisimpia elokuvia koskaan, eikä visuaalisuus ole pelkkää silmäkarkkia. Maisemat aina värivalintoihin saakka ovat tarkoin valittuja ja vievät tarinaa eteenpäin siinä missä toimintakin, ellei jopa pidemmälle. Sopiva sana elokuvassa nähtävälle visuaalisuudelle olisi lienee taulu. Jokainen elokuvassa nähtävä frame on niin tarkoin määrätty kuvakulmiltaan kuin myös väreiltään, että katsojan mieleen värjäytyy kuva taideteoksesta.

Elokuvan näyttävät koreografiat pitävät taas huolen, ettei elokuva ole pelkkää taidetta. Vai pitääkö? Paremminkin voisi sanoa että koreografiat edesauttavat taidetta. Aasialaista wu xiaa myötäilevä koreografia on legendaarisen Ching Siu-Tungin käsialaa. Ylenpalttista lentelyä päin syljeksivät älkööt pelätkö. Elokuvan lentely ei yllä aivan Crouching Tiger, Hidden Dragon -elokuvan kaltaiselle tasolle, vaikka mm. vetten päällä taistelua nähdäänkin. Kyseinen taistelu onkin niin ikään elokuvan parasta antia sisältäen niin filosofista, visuaalista, koreografista kuin musiikillista kauneutta yhdessä tiiviissä paketissa. Martial arts -fanit saanevat eniten irti alun shakkitalon sisällä käytävästä taistelusta, jossa Donnie Yen ja Jet Li ottavat yhteen perinteisin keinoin. Kohtauksen näyttävyyttä korostaa jälleen kerran kuvallinen anti (mustavalkoisuus) kuin musiikillinen aina sadepisaroista sokeaan soittajaan asti.

Luonnollisena jatkona kuvalle ja toiminnalle on musiikki, joka jälleen kerran on yhtä elokuvan kanssa. Alun taistelussa musiikki syntyy sadepisaroista ja taistelijoiden vierestä soittavan sokean toimesta. Elokuvan puolivälissä nähtävä taistelu Zhang Ziyin ja Maggie Cheungin välillä syksyisessä metsässä on myös musiikillisesti eräitä elokuvan kohokohtia. Musiikki alkaa luontevasti taistelijoiden toimesta ja kuljettaa kaunista liikehdintää eteenpäin. Musiikista vastaa Tan Dun, joka on onnistuneesti tuonut kaksi tuhatta vuotta vanhan musiikin nykyelokuvan pariin.

Heron kohdalla sana "taide-elokuva" on liene käypä. Elokuvasta ei voisi poistaa yhtäkään osa-aluetta tuhoamatta samalla koko elokuvaa. Juonta ryyditetään visuaalisuudella, jota tuetaan samanaikaisesti koreografialla, joka taasen saa voimansa musiikista ja visuaalisuudesta. Ilman yhtä, ei voi olla toistakaan. Kuvankaunista, koskettavan kuuloista ja taidokkaan koreografista. Sitä on Hero, sitä on taide.

Elokuvasta julkaistiin länsimaissa noin kymmenisen minuuttia lyhyempi versio. Poistetut minuutit sisälsivät sensorien mukaan "liiallista itämaista filosofiaa". Allekirjoittanut ei voisi olla yhtään sen enempää vastaan. Hong Kongissa julkaistu R0 sisältää kyseiset lisäminuutit eikä niiden sisällyttäminen elokuvaan olisi haitannut tai hajottanut rytmitystä lainkaan. Päinvastoin. Vaikka kymmenen minuuttia ei nykymittapuulla ole kovin paljoa, synnyttää se huomattavan paljon enemmän tunnetta itse elokuvaan. Leikkauksen syy onkin suorastaan järjetön. Ei lyhennetty versio huono ole, mutta pidennetyn jälkeen jää kaipaamaan poissaolevia kohtauksia.

Kuva

R2:

Suomi-julkaisun kuvanlaatu on kiitettävä, ellei jopa erinomainen. Elokuva on siirretty alkuperäisessä 2.35:1 suhteessa levylle ja luonnollisesti anamorfisena. Pienoista roskaa ja paria naarmua lukuun ottamatta kuvasta ei ole oikeastaan pahaa sanottavaa. Maisemat piirtyvät lähikuvista laajoihin panoraamoihin kauniisti ja tarkasti ruudulle ilman minkään asteista pehmeyttä. Värit toistuvat luonnollisina, mikä on tämänkaltaisen visuaalisen elokuvan kannalta tärkeää. Mustan sävyt pysyvät myös tummina, eivätkä yksityiskohdat peity pimentoon pimeimmissä kohdissa. Niin ikään valkoinen ei pala puhki missään vaiheessa, eikä reunakorostusta ollut havaittavissa. Pientä miinusta tulee kuitenkin ajoittaisesta kuvan heilumisesta.

R0:

Hong Kongin R0 julkaisu on myös alkuperäisessä 2.35:1 suhteessa ja anamorfisena. Roskien ja naarmujen suhteen R0 sisältää hieman enemmän kuin R2 vastaava julkaisu, mutta ei missään nimessä häiritsevässä määrin. R0 omaa pikkuriikkisen tarkemman kuvanlaadun kuin R2 vastine, mutta ero on oikeastaan melko mitätön asian suhteen. Väribalanssi on R0-julkaisussa hieman R2 parempi, mutta värien ääripäät vetävät huomattavasti lyhyemmän korren R2-julkaisusta. Musta on onneksi pikimustaa, mutta elokuvan tummemmat kohdat eivät ole niin hyvin masteroitu kuin R2-julkaisussa peittäen yksityiskohtia pimentoon. Myös toinen ääripää valkoinen palaa parissa kohtaa puhki ja valaisee joissakin kohdissa vähän turhankin paljon. Ääripäät ovatkin R0-julkaisun ainoa heikkous, vaikka tavallisen elokuvan kohdalla nämä ohittaisi olankohautuksella. Heron visuaalisuuden takia värien tulisi pysyä kuitenkin mahdollisimman luonnollisina, joten täten miinusta.

Kokonaisuudessa R2 päihittää R0 kuvanlaadussa, vaikka molemmat omaavatkin lähes täydellisyyttä hipovan kuvanlaadun. Jos lisäminuuteilla ei ole väliä, niin R2-julkaisu on kannattavampi ostos kuvanlaadun suhteen. R0 häviää puolikkaan palluraisen verran R2 vastineellensa.

Ääni

R2:

Suomi julkaisu sisältää Dolby Digital 5.1 (448Kbps)-, dts (768Kbps)- ja Dolby Digital 2.0 (192Kbps) -koodatut ääniraidat. Kaksi ensimmäistä ovat luonnollisesti ne ainoat oikeat vaihtoehdot tämän elokuvan kohdalla ja molemmat suoriutuvat tehtävästään loistavasti. Alun shakkitalo onkin oiva testimateriaali ääniraidoille. Sade, taustalla soiva musiikkia ja teräksien kalske kirjaimellisesti vyöryy olohuoneeseen. Toista ääripäätä edustaa kalligrafikoulun pommitus tuhansien nuolien voimin, jotka niin kuuluvat kuin tuntuvat menevän korvien ohitse. Myös dialogi ja Tan Dunin kaunis musiikki saavat arvoisensa siirron raidoilla, eikä raitojen suhteen ole oikeastaan mitään moitittavaa.

R0:

Hong Kong julkaisu pitää sisällään myös Dolby Digital 5.1 (368Kbps)-, dts (768Kbps)- ja Dolby Digital 2.0 (192Kbps) -koodatut ääniraidat. Vaikka ensimmäinen onkin koodattu R2-julkaisun vastaavaa matalammalla tasolla, tuntuisi siinä olevan paljon enemmän potkua. Jo alun matka palatsiin työntää subwooferista enemmän ääntä ulos, mutta varsinkin kalligrafiakoulun pommituksessa ero on selvä. Oikea termi erolle lienee aggressiivisempi. Matalammat äänet lähtevät huomattavasti suuremmalla teholla, joka oli enemmän allekirjoittaneen mieleen. Muuten R0 ääniraidat tuntuvat olevan melko identtisiä R2 vastaavien kanssa, tai poikkeavat korkeintaan minimaalisesti.

R0 julkaisu sisältää kiinankielisten tekstitysten lisäksi myös englanninkielisen tekstityksen, joten elokuvan seuranta sujuu ilman kielitaitoakin. Tekstitys ei ole kuitenkaan aivan ongelmaton. Ei sillä, että tekstissä olisi mitään kielioppivirheitä tai muita virheitä, vaan tekstitykset on leimattuja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joka viides minuutti FACE-logo ilmaantuu 30 sekunnin ajaksi vasempaan yläkulmaan. Logo kieltämättä häiritsee täydellisen elokuvanautinnon saamista. Ilman tekstityksiä kyseistä logoa ei tule, joten kiinankieltä taitavat voivat olla huoleti.

Oma ääneni menee R0-julkaisun huomattavasti aggressiivisemman ääniraidan puoleen. Kun valtava portti avataan, sen myös tulee kuulua ja tämän R0 hoitaa mallikkaasti. Kummatkin raidat ovat kuitenkin niin hyviä kuin nykytekniikalla on jotakuinkin mahdollista, joten asia liene makukysymys.

Lisämateriaali

R2:

Kauniiden valikoiden seasta levyltä löytyy perinteisen trailerin lisäksi myös reilu kuusiminuuttinen B-roll, jossa tuttuun tapaan näemme kuvauspaikalta olevaa materiaalia aina harjoitteluista kuvauksiin. Itse en varsinainen B-roll-fani ole, mutta kaipa joku näistä pitää.

Seitsemän haastettelua:
Seitsemän lyhyehköä haastattelua, joissa ääneen pääsevät ohjaaja Zhang Yimou (02:20), näyttelijät Jet Li (03:07), Tony Leung Chiu-Wai (01:55), Maggie Cheung (01:02), Zhang Ziyi (01:12), Donnie Yen (01:22) ja säveltäjä Tan Dun (02:19). Kuten jo lyhyistä kestoista voinee päätellä, ovat kyseiset haastattelut melko turhia. Haastateltavia kysytään lähinnä jotain elokuvaan liittyvää, sekä heidän omaa mielipidettä käsitteelle "sankari". Ellei kyseisten kuuntelu ole välttämätöntä, niin suosittelen jättämään välistä. Et tule menettämään mitään.

Hero Defined:
Vajaa 25 minuuttinen Hero Defined-dokumentti pääsee pitkästä aikaa sinne hyvään kategoriaan. Vaikkei ihan vanhojen legendojen tunninpituisia dokkareita voitakaan, on tällä paikkansa. Dokkari alkaa luonnollisesti syntyprosessista ja päätyy aina kuvauspaikkojen vaikeuksista toimintakohtauksiin, ja mikä ihmeellisintä, ei kyseisen puolituntisen aikana taputeta oikeastaan yhtään kellekään. Suositeltavaa katsottavaa ainakin kertaalleen.

R0:
 
Aluksi on mainittava kotelo, jossa Hong Kongin julkaisu tulee. 23x18x3 kokoisessa laatikossa tuleva julkaisu on hieman turhan massiivinen yhden levyn omaavalle julkaisulle. Tukevasta pahvista tehdyn kotelon sisusta on päällystetty vissiin jonkin sortin sametilla. Kotelo sisältää levyn lisäksi pari kymmentä sivuisen lehtisen, jossa on kuvia ja taustatietoa kiinaksi. Yksi asia kotelolla on varmaa: Se tulee huomatuksi ihailevien naapureittesi keskuudessa.

Cause (62:52):
Levyn ainoa lisämateriaali on reilu tunnin kestävä making of -dokumentti. Samaista dokumenttia myydään mm. Asian Visionsin toimesta Suomessa erillisenä. Kyseinen dokumentti olisi varmasti mielenkiintoinen, mutta kiinaksi puhuttu ja samaisella tekstitetty dokumentti ei paljon infoa jakele. Asiaa käydään kustakin tärkeämmästä kohdasta aina valmistumiseen asti, sekä päättäjäisjuhliin. Mielelläni saisin tähän edes englanninkielisen tekstityksen.

Yhteenveto

Uuden vuosituhannen alun kaunein elokuva. Juonellisesti elokuva ei tarjoa kovinkaan merkittävää, mutta visuaalisuus yksinkertaisesti salpaa hengityksen jokaisella katselukerralla. Näyttävät ja hienosti toteutetut koreografit pitävät myös toiminnannälkäiset ruudun ääressä. Mikäli visuaalisuus on toinen nimesi, on Hero sinun valintasi.