Andy Tennant on ohjaaja, joka on omalta osaltaan vastuussa romanttisten komedioiden ylitarjonnasta. Kävin vuonna 2002 katsomassa elokuvateatterissa hepun edellisen ohjaustyön, Sweet Home Alabaman. Katsomossa istunut hameväki oli haltioissaan, mutta mukaan raahattujen deittikumppanien kasvoilta välittyi pakokauhu, turhautuminen ja vähän myötähäpeäkin. Joka suunnasta kuului syviä huokauksia, ja ympärilleen pälyilevät miehet etsivät henkistä tukea kohtalotovereistaan.

Myöhemmin Tennant sai käsiinsä Kevin Bischin laatiman juustoisen käsikirjoituksen. Kun rahan himon sokaisemat tuottajatkin vielä näyttivät vihreää valoa, ei mikään voinut enää estää Tennantia syöksymästä seuraavan projektin kimppuun. Syntyi elokuvahistorian merkkiteos nimeltään Hitch. Leffa kertoo lipevästä häntäheikistä, joka tahkoaa dollareita opettamalla isoluisille peräkammarin pojille pelimiestaitoja. Konsultin hommien lisäksi Hitch (Will Smith) yrittää kammeta hehkeitä tsubuja hästensiin notkean supliikkinsa avulla. Pian miehen omat ihmissuhdeasiat ovat kuitenkin yhtä solmussa kuin hänen asiakkaidensakin.

Käsikirjoitus ei ole siirappisesta juonesta huolimatta aivan toivoton, sillä dialogi on  paikoin hyvinkin nokkelaa. Raina on kuitenkin venytetty sietämättömän pitkäksi; kaksi tuntia romanttista komediaa on yksinkertaisesti liikaa Commandon ja American Ninjan parissa varttuneelle miehelle. Sliipatun lemmentohtorin viiden pennin filosofoinnin pakkosyöttö on taukoamatonta, ja se onnistuu invalidisoimaan leffan yleisfiiliksen. Samoja empirian vääriksi todistamia horinoita voi lukea kuukausittain ilmestyvästä, äärimmäisen luotettavaksi tietolähteeksi tiedetystä Cosmopolitan-lehdestä.

Kohtuullisen viihdyttävän The Fresh Prince of Bel-Air (1990) -sarjan honkkelina suuren yleisön tietoisuuteen tullut Will Smith on muuntautumiskyvyttömyydestään huolimatta yksi suosituimmista afroamerikkaisista miesnäyttelijöistä. Vähän samaan tapaan kuin martial arts -jörrikkä Steven Seagal, myös Smith esittää lähestulkoon joka leffassaan samantyyppistä hahmoa. Smith on se suulas ja trimmattu velmuilija, jonka aisaparina säheltää joko plösö, pätkä tai kynis kollega. Myöskään Hitch-hahmoon Big Willie ei kykene tuomaan omaleimaisia elementtejä. Jos pidät miehen maneereista, todennäköisesti rakastat tätä elokuvaa.

Herkkupeppuista juorutoimittajaa, Sara Melasia, esittää Eva Mendes. Tulinen latinopimu on aiemmin diivaillut muun muassa Exit Woundsissa (2001) ja Training Dayssä (2001). Melas on itsetietoinen ja kunnianhimoinen nainen, jonka pakeilta välttyy vain Hitchin kaltainen überpeluri. Varsin tervetullut vahva naishahmo romanttisissa komedioissa usein nähtävien sievistelevien naapurintyttöjen ja suruunsa jäätelöä hotkivien itkupillien rinnalla. Kylmäkiskoisesta mimmistä ei ole kuitenkaan samaistumisen kohteeksi sen paremmin kuin Hitchistäkään. Tuskin kukaan istuu peukalot pystyssä ja kyynel silmäkulmassa kotisohvalla toivoen, että kaksi vastenmielistä snobia löytäisivät toisensa.

Onneksi luuseriosastokin on edustettuna; The King of Queens (1998) -sitcomista tuttu Kevin James tekee loistotyötä Albert Brennamanina, finanssialalla työskentelevänä sohvaperunana, joka hoitaa varakkaan seurapiirikaunottaren (Amber Valletta) raha-asioita. Epäsosiaalinen ja ilmeisen paniikkihäiriöinen mörrikkä yrittää voittaa ihailemansa leidin sydämen turvautumalla Hitchin vinoutuneihin metodeihin. Miehelle on kirjoitettu erinomaisia vuorosanoja, mutta nimenomaan Kevinin ilmeikkyydestä ja kehon kielestä kumpuavat ne hauskimmat hetket. Harvoin sitä kaltaiseni seipäänniellyt kaveri ratkeaa vuolaaseen nauruun, mutta Albertin omintakeiset tanssiaskeleet aiheuttavat takuuvarman repeämisen. James varastaa kaikki kohtaukset, joissa hän esiintyy, ja tuo leffaan koomisia vivahteita, joita ilman elokuvakokemus olisi ollut kaksin verroin hirveämpi. Musiikki on erinomaisen letkeää, mutta lukuisia suvantovaiheita olisi voitu vauhdittaa leväperäisemmälläkin saundipolitiikalla.

Kuva (anamorfinen 2.40:1) on värikylläinen ja terävä, kuten vuonna 2005 valmistuneelta Hollywood-tuotannolta voi odottaakin. Kohina pysyy erinomaisesti kurissa. Kelpo siirto kaiken kaikkiaan.

Ääniraita (DD 5.1) ei jätä juurikaan toivomisen varaa. Romanttisen komedia dialogikeskeisyys ja laimea äänimaailma asettavat äänimiksaajalle tietenkin omat rajoitteensa. Dialogin toistuu kuitenkin selkeästi ja musiikkia kierrätetään kanavasta toiseen. Subwoofer jäkittää suurimman osan ajasta mykkänä.

Jos kykenet katsomaaan elokuvan toistamiseen, kannattaa jälkimmäinen katselukerta pyhittää ohjaaja Tennantin kommenttiraidan kuunteluun. Itse passivoiduin kuuntelemaan ukon turinoita, ja ihan asiaakin tuntui lapsenomaisella innolla ammattiinsa suhtautuva heppu veistelevän. Levy on syönyt myös tukun poistettuja ja epäonnistuneita kohtauksia. Julkaisu sisältää myös seuraavat making of -materiaalia sisältävät koosteet:

• Dance Steps Made Easy (8:18): leffan kiistatta parhaan kohtauksen kulissien takaista valmistelua. Kuultavana myös Smithin ja Jamesin näkemyksiä kohtauksesta ja siihen liittyvästä komiikasta.
• Love in New York (6:50): New Yorkin lukuisten kuvauspaikkojen esittelyä.
• Hitch Style (6:33): asiaa roolihahmojen puvustuksesta.
• The Dating Experts (11:22): akkainlehtien parisuhde- ja deittiasiantuntijoiden arviot Hitchin naiskäsitysten oikeellisuudesta. 
• Will Smith's Red Carpet Race (3:32): helmikuussa 2005 Will Smith rikkoi Guinnessin maailmanennätyksen, ollen eniten julkisia esiintymisiä 12 tunnin aikana tehnyt filmitähti. Ennätysyritys oli samalla oiva tilaisuus promota uutta elokuvaa.

Mukaan on mahdutettu myös Amerien berberin sheikkaukseen fokusoitunut musiikkivideo sekä neljän eri elokuvan trailerit.

Hitch on romanttisen komedian sokerikuorrutettu arkkityyppi, jonka kaupallista menestyminen on kuitenkin jossain määrin ymmärrettävissä. Se ei ole genrensä heikoimpien edustajien veroinen kalkkuna, mutta saa silti raavaan mieskatsojen kiemurtelemaan tuolillaan kuin löysät housuissa. Kevin Jamesin onnistunut sivurooli on ainoa seikka, jonka takia pläjäyksen katsastamista kannattaa edes harkita.

DVD-julkaisu on teknisesti korkeatasoinen, mutta lisämateriaali on hajautettu pirstaleiseksi sillisalaatiksi siten, ettei se onnistu muodostamaan yhtenäistä, helposti seurattavaa kokonaisuutta.