Alkuperäinen nimi: 
The Fast and the Furious: Tokyo Drift
Valmistusvuosi: 
2006
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Musiikki: 
Ikäsuositus: 
11
Kesto: 
106
Hurjapäät: Tokio Drift
Vesa Jalkanen, Ma, 31/07/2006 - 00:00

Elokuva
Hurjapäät: Tokio Drift (The Fast and the Furious: Tokyo Drift, 2006) on jo kolmas osa elokuvasarjaan, jossa keskitytään toinen toistaan komeampien ja nopeampien autojen virittelyyn. Leffojen keskeistä antia linjakkaiden muskeliautojen lisäksi ovat vähäpukeiset, uhkeita muotojaan avoimesti esittelevät kurvikaat kaunottaret. Juoni ei ole koskaan ollut näiden elokuvien tärkein elementti, ja teoksia voikin suositella lähinnä viritellyistä autoista ja hurjista macho-henkisistä kilpa-ajoista kiinnostuneille.

Alkuperäinen Rob Cohenin vuonna 2001 ohjaama Hurjapäät oli omalta osaltaan tuomassa takaisin parrasvaloihin autoelokuvaa. Pari vuotta myöhemmin John Singleton laittoi kaahailuun pari suurempaa vaihdetta jatko-osalla 2 Fast 2 Furious (2003). Kolmannessa osassa jätetään Amerikan mantereen tomut ja siirrytään polttamaan kumia eksoottiseen Japaniin Tokion suurkaupungin kaduille. Japani toimii ainoastaan kauniina kulissina tapahtumille, eikä paikallista kulttuuria tuoda esille juuri lainkaan. Elokuva olisi voitu sijoittaa melken mihin suurkaupunkiin tahansa muuttamatta sen luonnetta juuri lainkaan.

Tarina saa alkunsa, kun jatkuvan kadulla kaahailun vuoksi vaikeuksiin joutunut Sean Boswell (Lucas Black) lähetetään Japaniin isänsä tykö. Tarkoitus olisi, että nuorukainen aloittaa harrastusten jalkoihin jääneet opinnot uudelleen uudessa maassa. Maisemien vaihtuminen ei kuitenkaan muuta miestä mihinkään suuntaan. Tokiostakin löytyy joukko rikkaita nuorukaisia, joilla on liian paljon vapaata aikaa, eikä mitään järkevää tekemistä. Niinpä he ajavat kalliilla autoillaan katukisoja Need for Speed –pelien hengessä. Kielimuuri toimii tehokkaana esteenä opiskelun tehokkaalle aloittamiselle, muttei tunnu juurikaan haittaavan samanhenkisten autoihin hullaantuneiden kavereiden etsimisessä. Seanin uuteen ystäväpiiriin liittyvät Twinkie (Bow Wow) ja Han (Sung Kang), jotka kannustavat amerikkalaista tulokasta yhä hurjempiin suorituksiin auton ratissa. Suurimmaksi haasteeksi osoittautuu paikallisen mestarin Drift Kingin (Brian Tee) päihittäminen. Seanin ja Drift Kingin tyttöystävän Neelan (Nathalie Kelley) välille syntynyt eroottissävytteinen kipinöinti tuo man lisäpanoksensa miekkosten kisailuun. Samalla saadaan myös elokuvaan sen vaatima romanttinen kolmiodraama.

Näyttelijäsuoritukset ovat latteita ja kaikki hahmot jäävät paperinohuiksi karikatyyreiksi. Varsinaisia elokuvan tähtiä ovatkin toinen toistaan uljaammat autot, ja näyttelijöiden tärkeimmäksi tehtäväksi jääkin kaasupolkimen käyttö. Japanilaisten martial arts -elokuvien ystävien riemuksi mukana on myös Street Fighter -leffojen myötä legendaksi kohonnut Sonny Chiba, joka länsimaissa tunnetaan paremmin roolistaan Quentin Tarantinon Kill Billissä. Myös alkuperäisessä Hurjapäät-elokuvassa pääroolia vetänyt Vin Diesel tekee lyhyen visiitin elokuvan loppupuolella.

Kaahailukohtaukset poikkeavat hieman edellisten osien vastaavista. Enää ei ole tarkoitus romuttaa mahdollisimman paljon autoja, vaan kilpailujen tarkoituksena on ajaa mahdollisimman taitavasti, ja maaliin pääsemisen ohella tärkeää on myös pyrkiä säilyttämään oma ajopelinsä ehjänä. Kilpailuhenkinen taitoajaminen tuokin mukaan omaa uudenlaista viehätystä vanhaan konseptiin. Toki jatkuvasti riskirajoilla ajaessa virheitä ei voi estää, ja peltiä ruttaantuu kiitettävään tahtiin. Valitettavasti monet sinällään taidokkaasti toteutetut kilpa-ajokohtaukset on kuvattu valitettavan mielenkiinnottomasti. Kuvakulmat ja leikkaus ei todellakaan tarjoa katsojalle eturivin paikkaa intensiivisen kisailun katsomossa. Jatkuvasti toistuvat kuvakulmat alkavat pian tuntumaan puuduttavilta. Vauhdin tuntu ei paria poikkeusta lukuun ottamatta oikein välity katsomoon saakka. Elokuvan parasta antia on menevä rock-henkinen musiikki, joka omalta osaltaan moottorien pauhun ohella on nostattamassa tunnelmaa.

Pohjimmiltaan uusi Hurjapäät on varsin leppoisaa kesäkatsomista, joka tarjoaa vauhdikasta viihdykettä erityisesti autoista ja autoilusta kiinnostuneille. Kertakatselun kestävä leffa ei juurikaan jää mieleen jälkeen päin. Se kuitenkin toimii mainiosti ajankuluna kesähelteillä, jolloin ei juurikaan jaksa ajatella mitään turhan vaikeaa ja monimutkaista.

Yhteenveto
Hurjapäät-leffasarjan kolmannessa osassa siirrytään kisailemaan Tokion kiemuraisille kaduille. Muskeliautojen virittely on kuitenkin jäänyt puolitiehen, joten leffa ei missään vaiheessa pääse täyteen vauhtiin.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Ääni: 
englanti, japani
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016