Alkuperäinen nimi: 
Akmareul boatda
Lajityyppi: 
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2010
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Musiikki: 
Ikäsuositus: 
18
Kesto: 
140
I Saw the Devil (Blu-ray)
J. Pikkarainen, Ti, 29/11/2011 - 00:00

Elokuva
Nykyelokuvan mielenkiintoisimmaksi tehtaaksi noussut Etelä-Korea säväyttää jälleen. Ohjaaja Jee-woon Kimin (A Tale of Two Sisters, A Bittersweet Life) uusin sarjamurhaajatrilleri I Saw the Devil poikkeaa tutuista urista seuratessaan kostonhimoista agenttia (Byung-hun Lee), jonka tuore kihlattu joutuu tunteettoman sarjamurhaajan (Min-sik Choi) uhriksi. Menetyksen sokaisema agentti ei tyydy ainoastaan brutaaliin takaisinmaksuun vaan nivoo suorastaan nerokkaan suunnitelman, jonka aikana perinteinen elokuvakerronta ennättää kääntyä päälaelleen muutamaankin otteeseen.

Hoon-jung Parkin esikoiskäsikirjoitus ei sävytä tarinaansa moraalilla ja yllä täten esimerkiksi Chan-wook Parkin mestarillisen kostotrilogian tasolle, mutta se vääristää totutun kaavan niin mielenkiintoiseksi, että perituttu klingonilainen sananlasku jää kylmäksi sen rinnalla. Ytimekkään koston sijaan katsojat pääsevät todistamaan hämmentävän, mutta pirullisen kutkuttavan prosessin, jossa agentti vaanii kihlattunsa murhaajaa paitsi fyysisesti myös psyykkisesti kuin mikäkin olento tuonpuoleisesta. Tästä syntyy myös elokuvan paholaiseen viittaava nimi, jonka painopiste vaihtelee vuoronperään kummankin pääkaksikon välillä.

Aavistuksen liian pitkästä kestosta huolimatta I Saw the Devil jaksaa kannatella mielenkiintoista kissa-hiiri-leikkiä aivan loppumetreille saakka, vaikkei selviäkään urakasta aivan puhtain paperein. Selkeästi erilainen kerronta vaatii pienoisen asennemuutoksen ja muutamista loogisuuksista luopumisen, mutta kun Jee-woon Kimin unenomaiseen tunnelmaan viimein uppoutuu, se ei hevillä päästä irti. Realistisen kyttätrillerin sijaan I Saw the Devil kannattaa katsoa juurikin painajaisena, jossa tuttu ja turvallinen esitetään jossain määrin vääristyneen linssin lävitse. Liki nihilistisestä synkkyydestä huolimatta kerrontaa sävyttää lähes huomaamaton sysimusta huumori, joka auttaa juonen jatkuvien u-käännösten sietämistä.

Kirurgisen tarkoin asetetut väkivaltajaksot ovat korealaiseen tapaan vatsat vääntäviä koettelemuksia, mutta kaukana halpamaisesta gorepornosta. Julmuuksille ei välttämättä löydy järkisyisiä perusteluita, mutta ne ovat yhtälailla kiinteä osa elokuvan tunnelmaa ja temaattisuutta kuin muukin kerronta. Ohjaaja tajuaa onnekseen myös itse pehmentää brutaaleja akteja sopivan vienolla huumorilla. Valtaosa kohtausten shokkiarvosta tosin syntyy nimenomaan Kimin visionääristen kuvasommitelmien ansiosta, ja etenkin eräs taksimatka päätyy huikeaan Ihmisen pojat -tyyppiseen, joskin paljon verisempään, pastissiin.

Jee-woon Kimin sommitelmat ulottuvat brutaalien väkivaltakohtausten ulkopuolelle. Kuvaaja Mogae Leen kanssa taltioitu elokuva on aavemaisen kaunis näky. Alkukuvista lähtien kaksikko nappaa katsojan huomion hennon lumisateen seassa tapahtuvan murhanäytelmän avulla, ja valon ja varjon kanssa taiteilu jatkuu läpi elokuvan. Seesteinen kameratyöskentely tuo muutoinkin elokuvaan loistavaa tenhoa ja alleviivaa piinaavimpien kohtausten hiljaisuutta entisestään.

Useammasta henkilöhahmosta huolimatta valokeilat osoittavat oikeutetusti kohti elokuvan kahta toisistaan täysin poikkeavaa päänäyttelijää. Byung-hun Lee koston arkkitehtinä on päätöksen jälkeen liki tunteeton kone, jonka kylmäävä olemus on ainoa vaihtoehto toteuttaakseen masokistinen suunnitelma. Näyttelijä tuo hahmoonsa onneksi hivenen inhimillisyyttä pienin elein, minkä vuoksi hahmo ei ajaudu aivan liian etäiseksi katsojalle. Oldboyn ikimuistoisesta roolista länsimarkkinoilla parhaiten tunnettu Min-sik Choi edustaa täysin toista ääripäätä: inhimillisyydestä erkaantunutta psykopaattia, jonka metodista toimintaa ajaa järjen sijaan pelkät tunteet. Choi on roolissaan pelottavan vakuuttava. Käsikirjoitus ei sen kummemmin pyri tuomaan hahmoja eloon, mutta toisaalta osa hahmojen uhkaavuudesta syntyy juuri tästä tiedottomuudesta sekä tietenkin näyttelijöiden äärimmäisen loistavista tulkinnoista.

Tekniikka
2.35:1-kuva on loistava. Detaljikas kuva on kauttaaltaan terävä ja värikylläinen, mikä tekee pääosin synkästä elokuvasta näyttävän näköisen. Luonnollisesti toistuva musta luo onnistuneen syvyysvaikutelmat ja verhoaa kohtaukset kauniiksi kompositioiksi. Muutaman kerran esiin nouseva kohina ja staattinen tausta eivät sakota muutoin täydellistä kuvaa.

DTS-HD MA 5.1 -ääniraita on täyteläinen, joskin se kaipaisi aavistuksen tuntuvampaa alapäätä. Maltillisesti humiseva LFE tuo tosin jo näinkin kohtauksiin vakuuttavaa tuntua. Tilakäyttö on onnistunut ja aktiivinen. Pienet yksityiskohdat toistetaan erinomaisella tarkkuudella ja selkeinä.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lainkaan lisämateriaalia.

Yhteenveto
I Saw the Devil on erinomainen ja rakenteessaan mukavasti poikkeava sarjamurhaajatrilleri, jonka ehdottomaksi kivijaloiksi muodostuvat ohjaaja Jee-woon Kim sekä pääosakaksikko Min-sik Choi ja Byung-hun Lee.

Kuvasuhde: 
2.35:1
Anamorfinen: 
Anamorfinen
Alkuperäiskieli: 
Levymäärä: 
1
Lisätietoa: 
Kiitokset Atlantic Filmille arvostelukappaleesta.
Ääni: 
DTS-HD MA 5.1
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016