Elokuva
Nykypäivän Lontoota kiertää merkillinen seurue. Tohtori Parnasson (Christopher Plummer) Imaginarium, hevosten vetämille rattaille rakennettu mielikuvituksellinen show, johon osaa ottavat ihmiset saavat nähdä syvimpiä tuntojansa elävästi tulkittuina. Parnasson mukana porttia alitajuntaan availevat tämän 16. syntymäpäiväänsä lähestyvä tytär Valentina (Lily Cole), nokkela appari Anton (Andrew Garfield) sekä niin kuskina kuin maskottinakin toimiva lyhyenläntä Percy (Verne Troyer).

Kun karavaanin mukaan löytyy vielä sillan alle hirtetty Tony (Heath Ledger), saattaa olla aihetta epäillä, että paholaisella (Tom Waits) on jotain tekemistä asian kanssa. Tuhat vuotta aiemmin lyöty veto Parnasson ja vanhan vihtahousun välillä kun alkaa olla maksua vailla eikä panoksena ei ole sen enempää tai vähempää kuin Valentinan sielu.

The Imaginarium of Doctor Parnassus on jokaiselta solultaan ohjaajansa Terry Gilliamin näköinen teos. Outo, mutkitteleva ja kaikkea rationaalista ajattelua vastaan potkiva ja kiemurteleva trippi normaalin mielen tuolle puolen. Paikoin liiankin vino ja viihdyttävyysarvoltaan alle keskitason jäävä elokuva kierrättää tekijänsä vanhoja ideoita ja löytyypä siitä suora muistuma Gilliamin Monty Python -kaudeltakin, kun keskelle valkokangasta pöllähtää lauma laulavia miespoliiseja naisten univormuissa.

Ihanan erikoinen The Fisher King (1991), ytimeen osuva scifistely 12 Apinaa (Twelve Monkeys, 1995) ja estoton räävittely Fear and Loathing in Las Vegas (1998) ovat kuitenkin yhä sitä parasta Gilliamia, sillä tohtori Parnassuksen maailma on huolestuttavankin lähellä herran edellisen epäonnistumisen, kauhukuvastoa ja Liisa Ihmemaassa -seikkailua epätasaisesti yhdistelevää Tidelandia (2005), joka tämän tapaan myös jakoi ja jakaa yhä katsojat kylmästi kahtia.

Eniten markkinavoimia Imaginariumin ympärillä kiehtoo tietenkin se seikka, että lahjakas näyttelijä Heath Ledger teki siinä viimeisen esiintymisensä valkokankailla. Liian aikainen kuolema jätti Gilliamin ilman valmiita kohtauksia, mutta kohtalolla on oikeassakin elämässä tapana yllättää. Tuuraajiksi Ledgerille löytyi kolme tavallista tunnetumpaa kasvoa, Johnny Depp, Colin Farrell ja Jude Law, joista jokainen tekee onnistuneen vierailun Gilliamin ja Charles McKeownin luomaan maailmaan. Pikakeikat osuvat ajatuksella korjailtuun käsikirjoitukseen hämmästyttävän hyvin, sillä miesten erilainen ulkonäkö selitetään katsojille (ja muille tarinan henkilöille) osuvasti ja oikein.

The Imaginarium of Doctor Parnassus on alusta lähtien mainion Christopher Plummerin show, vanha herra rakentaa paikoin loogiselta, paikoin mielenvikaiselta vaikuttavasta tohtoristaan eheän ja tunteikkaan kokonaisuuden, jonka vastapainona alituiseen röökaava ja monimerkityksellisiä kähisevä Tom Waits perkeleenä on niin ikään rooliinsa hyvin passeli. Mallityttö Lily Cole ja tähän ihastunut Andrew Garfield tuovat juttuun nuoruuden energiaa eikä Heath Ledger olisi osannut huonoa roolia tehdä, vaikka olisi niin halunnutkin.

Yhteenveto
Terry Gilliamin ystäville tarjolla on täysi kattaus sitä itseään, mutta pyhiksi leppoisaa viihdekokemusta etsivien kannattaa valita joku muu elokuva.