Elokuva
Vuonna 2007 Irakin sodan likaista jälkipyykkiä kuvanneen No End in Sight -dokumentin ohjannut Charles Ferguson tarttuu Inside Jobissa toiseen mediaseksikkääseen aiheeseen, talouteen. Tarkemmin ottaen vuoden 2008 (Yhdysvaltain) talouskriisiin, jonka takana olivat omaa etua ajavat pankkiirit ja täysin käsistä lähtenyt lakisäädäntö, tai pikemminkin sen puute. Dokumentin taidokkaasti rakennettu kerronta on tehty varta vasten talouteen perehtymättömiä katsojia varten, mutta pureutuu siitä huolimatta aiheeseen tarvittavalla vakavuudella ja perinpohjaisella tutkimustyöllä.

Islannin talouden romahtamisesta vuonna 2008 liikkeelle lähtevä dokumentti avaa pankkimaailman ovet koko kansan nähtäväksi. Asiantuntijahaastattelujen, arkistomateriaalin ja selventävien tilastojen avulla Inside Job purkaa pala kerrallaan talouskriisin syitä ja vaikutuksia. Kysymykset asettuvat pääsääntöisesti ravintoketjun yläpäähän, mutta dokumentti tarkastelee pikaisesti myös kriisin seurauksia tavan tallaajan elämässä. Varsinaisessa syynissä on kuitenkin vapaasti riehuva pankkiala ja sen raha-ahneiden pyrkyreiden muodostama valtablokki, joka ulottaa näppinsä laajalti kaikkeen hallinnolliseen toimintaan Yhdysvalloissa.

Vihainen fokus korostuu kerronnassa. Inside Job on tylyä katsottavaa, jossa vanha sananlasku rikkaiden rikastumisesta ja köyhien köyhtymisestä vahvistuu entisestään. Pala kerrallaan ongelmallisen pankkialan toimimattomuutta läpikäyvä dokumentti paljastaa koko systeemin järjettömyyden, jossa valta on rikkailla. Yhteen pussiin pelaavat pankit, luottoluokitusfirmat kuin vakuutusyhtiöt muodostavat dokumentissa ison pahan konglomeraatin, jonka ainoa tavoite on tuoda omistajilleen aiempaa enemmän rikkauksia muista välittämättä. Kuluttajalle suorastaan valehdellaan tai sysätään ilman vastuuta mahdottomia lainoja saadakseen parempia joulubonuksia. Ferguson alleviivaa toiminnan pelottavan hyvin arkistomateriaalien ja tilastojen avulla, eikä näkemästään voi olla kuin vakuuttunut ja äärimmäisen vihoissaan. Yhtäältä sitä toivoo että mekanismit ovat ainoastaan rapakon takaista perua.

Yksipuolinen otanta nousee selkeästi esiin. Asiantuntijoista huolimatta haastateltavina ovat ainoastaan ns. "hyvät tyypit", mikä johtuu osittain siitä, etteivät muut ole suostuneet haastateltaviksi. Osa mikin eteen saaduista henkilöistä liikkuu selkeästi harmaammalla alueella. Heidän kiemurtelunsa kuulustelujen aikana tuottaa syntistä mielihyvää, vaikka saadut perustelut eivät lopulta onnistukaan tyydyttämään. Ferguson ei kuitenkaan jää mälläämään heidän kustannuksella, vaan pitää dokumentin jatkuvassa liikkeessä.

Mielenkiintoisena sivujuonteena Inside Job käsittelee myös lyhyesti akateemisten tutkimusten saatuja rahoituksia ja niistä mahdollisesti syntyviä eturistiriitoja, joita valtion koululaitos ei miellä tarpeelliseksi ilmoittaa varsinaisen tutkimuksen yhteydessä. Estääkseen liiallisen rönsyilyn varsinaisesta aiheesta Ferguson hyödyntää tässä syrjähypyssä viisaasti vain Islantia koskevia tutkimuksia, vaikka yleistääkin aiheen erään haastattelun yhteydessä koskemaan laajemmalti koko akateemista maailmaa. Dokumenttiin mahtuu tosin heikompiakin sivuraiteiluja, joista bisnes- ja prostituutiomaailman välinen osuus on vähän liian tarkoituksenhakuista mustamaalausta.

Kerronnallisesti Inside Job jatkaa ohjaajan aiempaa tasoa. Ferguson ei sorru manipulointiin vahvistaakseen sanomaansa, vaan tyytyy yksinkertaisesti näyttämään jo tapahtuneen. Asiallinen tyylittely vakuuttaa näkijänsä paremmin kuin esimerkiksi Michael Mooren hyökkäävä tapa, jolla on toki omat etunsa. Ohjaaja onnistuu myös liki mahdottomassa, ja muuttaa kuivan aiheen visuaalisesti virkistävään ja helposti sisäistettävään muotoon. Paikoin elokuvakonventioita hyödyntävä kuvaustyyli soljuu miljoonakaupungin arkkitehtuurin ja Matt Damonin kerronnan avulla sutjakkaasti eteenpäin.

Tekniikka
2.34:1-kuva kärsii staattisuudesta ja paikoin hivenen pehmeästä ulosannista, mutta on muutoin varsin onnistunutta jälkeä. Värisävyt toistuvat luonnollisina ja tarkkuuskin on pääosin terävä. Visuaalisuus ei nouse dokumentin pääosaan, mutta siitä huolimatta Ferguson on onnistunut loihtimaan piristävän menevän kuvakerronnan. Dolby Digital 5.1 -ääniraita toistaa haastateltavien puheet kristallinkirkkaasti etukanavasta, mikä jää suurimmaksi osaksi miksauksen ainoaksi tehtäväksi. Rock-estetiikkaa ihaileva alku antaa alapäälle ja muille kanaville hivenen tehtävää musiikin avulla.

Lisämateriaali
Ohjaajan ja tuottaja Audrey Marrsin kommenttiraita käsittelee enemmän elokuvan teknisiä seikkoja kuten kuvauspaikkoja, haastateltavia ja tuotannollisia aspekteja, mutta kaksikko kertoo myös paikka paikoin dokumentin aiheita sivuavia mielenkiintoisia anekdootteja.

Making of -dokumentti on pikemminkin kymmenminuuttinen syventävä mainospätkä varsinaisesta dokumentista. Pääasiallisesti samaa Inside Jobissa nähtävää kuvamateriaalia ja haastatteluja kierrättävä kooste leikkaa väliin tekijätiimin mietteitä aiheesta sekä sen synnystä.

Poistetuissa kohtauksissa löytyy mielenkiintoisia, dokumentista syystä tai toisesta poistettuja lisähaastatteluja monilta samoilta asiantuntijoilta aiheen tiimoilta. Lisäksi levyltä löytyy trailereita.

Yhteenveto
Inside Job on ajankohtainen ja mitä luultavammin ajaton dokumentti vuoden 2008 talouskriisistä ja syistä sen takana. Helposti ymmärrettävä ja äärimmäisen mielenkiintoisesti kasattu dokumentti lukeutuu jokaisen ajastaan kiinnostuneen ihmisen sivistykseen.