Elokuva
Gru (Steve Carell) on paha. Niin paha, että hän suunnittelee toteuttavansa kaikkien aikojen konnuuden ja tulevansa siten kaikkien aikojen pahimmaksi. Kanssaeläjiään kaikin kuviteltavissa olevin tavoin kiusaavan miekkosen haaveissa on ryöstää kuu, mutta tehtävän toteuttamisessa tarvittava kutistussäde on hänen pahimman kilpailijansa Vectorin (Jason Segel) hallussa. Kun kolme orpotyttöä, Margo (Miranda Cosgrove), Edith (Dana Gaier) ja Agnes (Elsie Fisher), kolkuttavat Grun ovea, pienten keltaisten kätyriensä ja tuutorinsa tohtori Nefarion (Russell Brand) kanssa operoiva kiukkupussi keksii vieläkin ovelamman suunnitelman. Mutta kuinka ollakaan, tytöt näkevätkin pahuuttaan keinoja kaihtamtta ylläpitävässä Grussa jotain, mitä kukaan ei olisi aiemmin ajatellutkaan.

Pierre Coffinin ja Chris Renaudin kimppaohjaama Itse ilkimys on pirteä poikkeus sulkkujen animaatioiden keskuudessa. Siinä kun päähenkilö haluaa vain pahaa, vaikka tokihan Grukin lopulta oppii yhteiselon ja avun antamisen merkityksen. Ken Daurion ja Cinco Paulin käsikirjoittaman, piirrosjäljeltään surrealistisen sekoseikkailun käänteissä on tarvittava määrä anarkiaa, ja tämän hetken ykkösjuttu, 3D, hyvässä hyötykäytössä. Grun hanslankarit, pienet keltaiset oliot, ovat yksinkertaisen riemastuttavia tuttavuuksia. Mihin tahansa mestarinsa määrääminä valmiita yksinkertaisia luontokappaleita, joiden täydellisesti puuttuvan itsesuojeluvaiston korvaa johtajansa silmitön ihailu ja kunnioitus.

Steve Carell on Grun äänenä erinomainen, Bela Lugosilta lainattuine äänenpäinoineen pohjimmiltaan vain yksinäinen konnake on yllättävän samaistuttava hahmo. Vectorina meuhkaava Jason Segel taas hormoonihäiriöisen teini-ikäisen logiikalla operoiva koheli, jonka vastaiskut Grun yrityksille anastaa tämän tekniikkaa osuvat suoraan nauruhermoon. Orpokolmikon tomerat tyttölapset lunastavat paikkansa hekin onnistuneiden ääninäyttelijöiden joukossa. Hilpeimmät vedot heittävät Russell Brand oppi-isä Nefariona ja Julie Andrews Grun äitinä. Suomidubbauksessa kuullaan harvemmin animaatioissa vierailutta Ville Haapasaloa (Gru), Reino Nordinia (Vector), Jarmo ”Salkkari-Seppo” Koskea (Nefario) sekä tyttötriona Kristiina Braskia, Maria Takakia ja Tuuli Inkistä.

Despicable Men soundtrackilla tahtipuikkoa heiluttaa paremmin rap-piireistä tuttu Pharrell Williams, jonka veikeästi valitsema biisilista pitää tempoa yllä. Mukavan lapsekkaita ja iloisia laulelmia edustavat mm. Agnes/Elsie Fisherin mainiosti tulkitsema The Unicorn Song sekä Williamsin soolot Rocket Song ja Prettiest Girls ja Fun, Fun, Fun. Itse teemabiisin Despicable Men on kokonaisuuden kekseliäin veto 007-tyylisine jännäritempoineen ja lakoonisine kertseineen. Williamsilla on ollut scoretuksessa tukenaan mm. Hans Zimmerin kanssa työskennellyt Heitor Perreira. Mm. N.E.R.D. - Neptunes -kollaboraatioissa musaa ja tiliä tehneen Williamsin lisäksi platalla kuullaan myös Lynyrd Skynyrd (Sweet Home Alabama), The Sylvers (Boogie Fever), The Bee Gees (You Should Be Dancing) sekä miljoonassa muussakin yhteydessä puhkisoitettu, Barry Manilowin kirjoittama Copacabana.

Yhteenveto
Mukavasti erilainen koko perheen animaatio, jonka seurassa varttuneemmankin aika menee sutjakasti.