Elokuva
Ruikonperän multakurkkuna tunnetun Jaakko Tepon tuotantoon tutustuin ensimmäistä kertaa pikkupoikana 1980-luvun lopulla, kun isäni huudatti Jaakon äänitettä Fiat Ritmon autostereoissa matkalla kesämökille.  Parhaiten mieleen jäivät singlet Hilma & Onni, Ruikonperän rocktähti, Rakkaus & metsärahat, Mikko sika Mallorcalla ja tietenkin miehen tunnetuin hitti, Pamela. Kappaleissa viehätti tarttuva melodia ja ennen kaikkea lyriikat, joissa maalaiselämän nostalgisointi ja melankolia yhdistyvät hurttiin huumoriin ja yhteiskuntasatiiriin. Hilma & Onni -teoksen voi helposti nostaa kotimaisten klassikoiden joukkoon.

Koneinsinööriksi kouluttautunut, mutta esiintyväksi artistiksi päätynyt mies on raikas tuulahdus kukkoilevien muusikoiden joukossa; nöyryys ja intohimo esiintymiseen välittyvät mainiosti niin keikoilla kuin äänitteissäkin. Hahmo on etevästi rakennettu nukkavierua vaatetusta ja leppoisaa ulosantia myöten. Myös illuusio kuvitteellisesta Ruikonperästä on siinä määrin uskottava, että moni on taatusti harhaillut Savon takamailla etsien pitäjää kompassin ja kartan kanssa. Tai soittanut numerotiedusteluun kysyäkseen Ryynästopin puhelinnumeroa. Ruikonperän maalaisarkea valotetaan useiden henkilöhahmojen, kuten edellä mainitun Toivo "Topi" Ryynäsen sekä Hilman ja Onnin, näkökulmasta. Jaakko Teppo on luonut maailman, johon kaikkein urbanisoituneimmankin kaverin on helppo heittäytyä.

Nykyään suosiotaan kasvattanut stand up -komiikka tuntuu kovin ontolta ja lyhytnäköiseltä verrattuna Jaakko Tepon huumoriin, joka ei koskaan perustunut irrallisiin vitseihin, vaan itseironiaan sekä lukuisiin elämänmakuisiin tarinoihin, joita asuntovaunulla maata kiertänyt artisti ammensi keikkamatkoillaan. Jaakko näkeekin itsensä pikemminkin kuplettilauluperinteen jatkajana, jonka esikuvana olivat Esa Pakarisen kaltaiset oman tiensä kulkijat. Sympaattinen ja harmittomalta vaikuttanut kaveri osasi myös tarvittaessa sivaltaa sanan säilällä ja puolustaa itseään. Kun Hesarin kriitikko Jukka Kajava kirjoitti hänestä vähättelevään sävyyn, savolainen verbaaliakrobaatti kuittasi kritiikin toteamalla, että "siinä on miehellä kiertännä nahkahousussa pieru liian pitkään."

Uransa sairauden takia lopettanut trubaduuri on julkaissut kaikkiaan viisi pitkäsoittoa sekä lukuisia singlejä ja kokoelmalevyjä. DVD-julkaisu antoi kuitenkin odottaa itseään vuoteen 2006, jolloin näki päivänvalon Onnen kerjäläinen -niminen kiekko, johon on saatu materiaalia, jota olisi muuten vaikeaa ellei mahdotonta löytää. Levy pitää sisällään Jaakko Tepon televisioesiintymisiä, haastatteluja sekä kaksi keikkaa, joista ensimmäinen on kuvattu vuonna 1984 Kontiomäellä sijaitsevassa juottolassa ja toinen kahdeksan vuotta myöhemmin Ämmänsaaressa rakentajien iltamissa. Mukana on myös kuvaa Ismo ja Ilkka Alangon sekä Cyde Hyttisen muodostaman, harvakseltaan keikkailevan Sössölandian kultakurkut -kokoonpanon keikalta, jossa trio esitti arvostamansa muusikon materiaalia. "Sössäreiden" versiot kappaleista ovat myös sangen mielenkiintoisia.

DVD:n ehdoton helmi on Kontiomäen akustinen keikka. Esiintymispaikka sijaitsee baarin nurkassa toiletin oviaukon kupeessa. Paikkakunnan olutsiepot ja pubiruusut ryystävät kaksin käsin ohrapirtelöä ja ovat vähällä kompuroida päin esiintyjää pyrkiessään laitamyötäisessä kohti hotelli helpotusta. Laulajan välispiikit ovat uskomattoman hauskoja ja kontakti tuiterissa olevaan yleisöön kohdallaan. Välillä artisti ja äänekäs yleisö käyvät sarkastista vuoropuhelua. Vuonna 2006 kuvatussa haastattelussa Jaakko Teppo valottaa laulajan uran jälkeisiä tuntemuksiaan ja muistelee menneitä yhdessä haastattelijan kanssa. Sitä katsoessaan toivoisi miehen nousevan vielä jonain päivänä lauteille, ehkäpä Sössäreiden vieraana.

Julkaisu on tuotteistukseltaan hyvin paljon artistin itsensä näköinen. Tyylikäs kotelo sekä samaa tyyliä noudattavat, hirtehisillä letkautuksilla höystetyt valikot miellyttävät silmää. Kriittisen katsojan on vaikea löytää julkaisusta selkeitä heikkouksia, vaikka materiaalia olisi mieluusti nähnyt enemmänkin.

Kuva
Koska DVD-julkaisu sisältää heterogeenista materiaalia aina kotivideotasoisista taltioinnesta tv-esiintymisiin, on kuvanlaadusta vaikea antaa yleispätevää arviota. Kuvanlaatu vaihtelee heikosta kohtalaiseen, kuvasuhteen ollessa ajan hengen mukaisesti 4:3. Kuva on paikoin rakeinen ja epätarkka, mutta kiinnostavaa sisältöä se ei kuitenkaan onnistu vesittämään.

Ääni
Ääniraita (stereo) on täysin riittävä tämän tyyppiseen julkaisuun. Musiikki ja Jaakon puheet välittyvät kotikatsomoon kohtuullisellakin äänenvoimakkuudella. Jopa Kontiolahden turinoista saa selvää, vaikka tallennukseen käytetty laitteisto oli nykymittapuun mukaan ala-arvoinen.

Yhteenveto
Jaakko Teppo on oma autenttinen lukunsa suomalaisen musiikin ja estradiviihteen historiassa. Onnen kerjäläiset -DVD antaa melko kattavan kuvan Jaakko Teposta artistina ja jossain määrin myös persoonana. Hyvä musiikki ja hauskat jutut tekevät siitä unohtumattoman elämyksen. Niille, jotka eivät tunne artistia entuudestaan, DVD on oivallinen tutustumismatka persoonallisen kaverin musiikilliseen tuotantoon ja ruikonperäläiseen saippuaoopperaan.