Elokuva
Urallaan komeasti menestynyt, mutta henkilökohtaisessa elämässään keskellä kitkerää eroa rimpuileva, lakoninen ja itsekäs puolustusasianajaja Hank Palmer (Robert Downey Jr.) saa kuulla äitinsä kuolleen ja matkaa kotikaupunkiinsa, Indianan Carlinvilleen, ensimmäisen kerran lähtönsä jälkeen 20 vuotta aiemmin. Hautajaisten jälkeen kotiinsa Chicagoon palaava Hank saa kuulla isänsä, Carlinvillen arvostetun ja tiukan tuomarin Joseph Palmerin (Robert Duvall), joutuneen pidätetyksi liikenneonnettomuudesta, josta paikkakunnan syyttäjä Dwight Dickham (Billy Bob Thornton) hakee tuomarille murhasyytettä. Jo vuosia aiemmin tapahtunesta välirikosta huolimatta Hank päätyy isänsä asianajajaksi oikeudenkäyntiin, jonka aikana menneisyys saavuuttaa hänet monin muunkin tavoin ja mies saa huomata olevansa harmaalla alueella, jossa nopeasta kielestä ja mielestä ei olekaan hyötyä haavoittuvimman sisimpänsä kätkemiseen.

Aiempina puhteinaan lähinnä keveitä komedioita (Shanghai Knights, 2003), Kuokkavieraat (2005), The Change-Up, 2011) ohjailleen David Dobkinin The Judge on hyvillä näyttelijöillä ja laadukkaalla teknisellä toteutuksella tankattu, katsojaa melankolisesti manipuloiva draama. Dobkinin ja Nick Schenkin (Gran Torino, 2008) käsikirjoittama ja Schenkin ja Bill Dubuquen adaptoima tarina on tungettu tukkoon käänteitä, joiden koneellinen julkituonti saippuaoopperaismaisina yllätyksinä syö kokonaisuuden uskottavuutta.

 Rikkaita asiakkaita näiden syyllisyydestä piittaamatta rahalla puolustavan lakimiespojan ja tämän totuuteen, ja vain totuuteen uskovan tuomari-isän kohtaaminen on kaiken keskiö, jonka vaikutus ajaa monet muutkin suvun haudatut salaisuudet ylös kuopistaan, mutta kovasta yrittämisestä huolimatta elokuvan spiraalimainen rakenne ei tunnu loppuun saakka totuudenmukaiselta, vaan keinotekoisesti kirjoitetuilta episodeilta, joista yleensä kasataan tv:n minisarjoja. Nyt kaikki mutkat on tungettu rontti kahteen tuntiin, joka on aivan liian lyhyt jakso ollakseen aiheuttamatta ähkyä.

Kun elokuvan pääosaan tarvitaan nokkelasti artikuloiva ja vetävä sutki, silloin kutsutaan paikalle Robert Downey Jr., joka onneksi osaa näytellä roolin kuin roolin niin hyvin, ettei ne suurimmatkaan siirapit aiheuta välitöntä tukehtumisvaaraa. Toinen varma nakki on Robert Duvallin tyrnä tuomari, jonka rooli ei paljoa metodimeininkiä tarjoa, mutta jonka veteraanimestari tekee äärimmäisen varmoin ottein. Kaksikon yhteisissä kohtauksissa kipinöi ja räiskyy, terävän verbaliikan ja tulisen tulkinnan nostaessa leffan käsikirjoitustaan paremmaksi.

Myös sivurooleissa esiintyy niin ikään pätevää ja ansioitunutta sakkia. Hankin kotikaupunkiin jääneitä veljiä, kyynistä rengaskauppias Gleniä ja elokuvaamista intohimoisesti rakastavaa, mieleltään jälkeen jäänyttä Dalea näyttelevät varmoin ottein jykevä Vincent D`Onofrio ja symppis Jeremy Strong. Vera Farmiga on Hankin entinen mielitietty Samantha ja Leighton Meester tämän yhdeksän kuukautta Hankin lähdön jälkeen syntynyt tytär Carla. Billy Bob Thronton näyttää tutun monipuolisuutensa lakiin uskovana syyttäjä Dickhamina ja Dax Shepard on kokematon lakimiesnoviisi C.P. Kennedy.

Yhteenveto
Tämän oikeuskäsittelyn jälkeen katsojan tunnekeskus on kuin hakattu, mutta hyvät näyttelijät ja muutamat intensiivisyydessään erinomaiset kohtaukset nostavat The Judgen kuitenkin tarinaansa tuhdimmaksi draamaksi.