Elokuva:

"Pahuus on meissä kaikissa, vaikka kuinka yrittäisimme piilotella sitä"

--William Golding

Nobelkirjailija William Goldingin klassikkoromaani Kärpästen herra on hätkähdyttävä kuvaus jokaisen ihmisen sisimmässä piilevästä äärimmäisestä julmuudesta joka vain odottaa otollista hetkeä päästäkseen valloilleen. Arvostelun kohteena oleva Peter Brookin vuonna 1963 ohjaama ja käsikirjoittama elokuva on kiitettävän uskollinen alkuperäisteokselle vaikka jossain määrin oikookin juonenkäänteitä.

Tapahtuma-ajankohta on tarkemmin määrittelemättömässä 1960 -luvun lähitulevaisuudessa. Seuraava suursota raivoaa jossain päin Eurooppaa ja tapahtumat käynnistyvät turvattuun sisäoppilaitoselämään tottuneita koulupoikia kuljettavan lentokoneen joutuessa tekemään pakkolaskun asumattoman saaren lähelle mereen. Kaikki aikuiset saavat surmansa onnettomuudessa ja eloonjääneet nelisenkymmentä nuorta poikaa joutuvat tulemaan toimeen omillaan ilman aikuisten tukea ja ohjausta. Aikuisten mallin mukaisesti pojat valitsevat keskuudestaan demokraattisesti muodostetun hallituksen, mutta ei kestä kauaakaan kun tämä sivistyksen kulissi romahtaa ja saarella vallitsee täysi anarkia.

Teatteriohjaaja Peter Brook teki Kärpästen herra -elokuvan pienellä budjetillä erittäin lyhyessä ajassa - pääasiallisesti kuvaukset tapahtuivat koulujen kesäloman aikana parissa kuukaudessa. Elokuva on käytännössä tehty täysin amatöörivoimin. Paitsi että kaikki elokuvassa esiintyvät nuoret pojat olivat näyttelijänä täysiä amatöörejä myös elokuvan kuvaajat Gerald Feil ja Tom Hollyman työskentelivät ensimmäistä kertaa elokuvakameran takana. Vaikka Kärpästen herran kuvaukset saatiinkiin purkitettua vauhdilla oli elokuva valmis esitettäväksi vasta noin kaksi vuotta kuvausten päättymisen jälkeen sillä amatöörivoimin tehdyn elokuvan lopullinen editointi oli aikaavievää puuhaa.

Nuoret näyttelijät valittiin koekuvauksissa noin kolmentuhannen hakijan joukosta ja valituksi tulleet viettivät ikimuistoisen vuoden 1961 kesäloman elokuvan kuvauksissa Puerto Ricossa syrjäisessä paikassa. Aikuisten määrä kuvauspaikalla oli rajoitettu minimiin sillä Brook pyrki luomaan kirjan tapahtumat todellisina mahdollisimman tarkasti ja hänen metodeihinsa kuului näyttelijöiden asettaminen mahdollisimman tarkasti roolihahmojen asemaan. Mielenkiintoinen legenda elokuvan nuoriin näyttelijöihin liittyen on se, että kuvauksiin valitut pojat olivat pääpiirteissään keskitason oppilaita koulussa, mutta vietettyään kesän Kärpästen herran kuvauksissa heidän koulumenestyksensä parani dramaattisesti ja valtaosa heistä oli jatkossa stipendein palkittuja valio-oppilaita joiden menestys jatkui myös aikuisena vaikka näyttelijän uralle heistä päätyi vain Ralphia näytellyt James Aubrey. Pitää edellämainittu legenda sitten paikkansa tai ei niin epäilemättä Kärpästen herran sekä fyysisesti että psyykkisesti vaativilla kuvauksilla on ollut suuri merkitys elokuvan nuorille amatöörinäyttelijöille.

Kärpästen herra on hätkähdyttävällä tavalla realistisen oloinen elokuva ja sen ote henkilöihinsä ja elokuvassa kuvattuihin järkyttäviin tapahtumiin on suorastaan dokumentaarinen. Kuten Goldingin kirjan henkilöt myös elokuvan näyttelijät ovat eläneet turvattua ja enemmän tai vähemmän eristettyä elämää sisäoppilaitoksessa. Ilman aikuisten kontrollia pojat alkavat pian käyttäytyä kuin normaalia lapsuutta eläneet ikätoverinsa ja monet elokuvan kohtauksista ovatkin varsin pitkälle improvisoituja poikien riisuessa koulupuvun ohella myös hillityt roolinsa ja päästäessä sisäisen eläimensä vapaaksi. Brookin elokuva ei ole yksi yhteen filmatisointi Goldingin kirjasta, mutta tämän lähemmäksi alkuperäisteoksen henkeä tuskin elokuva voi päästä.

Sekä Goldingin kirjaa että tätä elokuvaa on kiusaus tulkita valmistumisajankohtansa maailmanpoliittisen tilanteen kuvajaisina: Toinen maailmansota kauhuineen ja sotarikollisineen joiden ainoa puolustus kuului "tottelin vain käskyjä" oli vielä tuoreessa muistissa, kylmä sota muuttui päivä päivältä kuumemmaksi ja amerikkalaisten hysteria kommunistisesta maailmanvalloituksesta ja siihen liittyvistä uhkakuvista oli jo pahasti vainoharhaisuuden puolella. Yli neljä vuosikymmentä myöhemmin maailma on kokolailla erilainen paikka kuin 1960 -luvun alussa, mutta ei kuitenkaan mainittavasti rauhallisempi. Päinvastoin - Kärpästen herra on yhä ajankohtainen muistutus siitä kuinka helposti sivistyneinkin ihminen voi ajautua villi-ihmisen tasolle.

Kuva:

Vaikka DVD-kotelon takakannessa kuvasuhteeksi ilmoitetaan 2,35:1 on elokuva tallennettu DVD:lle alkuperäisellä 1,66:1 kuvasuhteella. Kuva on anamorfinen joten sekä kuvan oikeassa että vasemmassa reunassa on kapeat mustat palkit jotka useimmilla televisioilla kuitenkin jäävät näkymättömiin kuvan overscanningin ansiosta. Mustavalkoinen kuva ei ole mitään referenssimateriaalia johtuen sekä elokuvan iästä, olemattomasta budjetista että varsin hankalista kuvausolosuhteista. Yleisesti ottaen kuva on kuitenkin täysin katseltavaa, mutta pimeässä kuvatuissa kohtauksissa kuva menee ajoittain melkoisen epäselväksi.

Ääni:

Tarjolla on aitoa ja alkuperäistä monoääntä vailla mitään restaurointia. Kuten elokuva -otsikon alla kirjoitin valtaosa Kärpästen herran dialogista jouduttiin jälkiäänittämään kuvausten jälkeen uudestaan ja tämä jälkiäänittämisen huomaa hetkittäin kiusallisen selvästi sillä puheen synkronointi näyttelijöiden huultenliikkeisiin on kaukana täydellisestä. Tälle seikalle tosin ei DVD:n julkaisun yhteydessä oikein voi enää mitään tehdä eikä elokuvan teho tästä juuri kärsi. Dialogi toistuu onneksi kohtalaisen selvästi ja mainitsemisen arvoisia äänitehosteita ääniraidalta ei löydykään.

Raymond Leppardin elokuvaan säveltämä taustamusiikki ajaa asiansa, mutta Kärpästen herran mieliinpainuvimmista musiikkiesityksistä vastaa Kyrie Eleisonia tulkitseva poikakuoro. Kukaan tämän elokuvan nähnyt tuskin pystyy kyseistä sävelmää kuuntelemaan näkemättä sielunsa silmillä kuvia Kärpästen herrasta.

Lisämateriaali:

Tarjolla on lyhyet tekstimuotoiset esittelyt ohjaajasta ja parista näyttelijästä, siinä kaikki.

Yhteenveto:

Hätkähdyttävä ja ennenkaikkea alkuperäisteokselle äärimmäisen uskollinen elokuvasovitus William Goldingin klassikkoromaanista. DVD:n tekninen puoli ei häikäise, mutta kyllä tämän kanssa toimeen tulee.